Urakkamuotona käytettiin CM-menettelyä, jossa Nokian omalla projektinjohdolla oli keskeinen asema. Erillisten urakoiden määrä oli yhteensä n.250 kpl, arkkitehdin työselityksiä ja urakkapiirustuseriä laadittiin yhteensä yli 100 kpl, arkkitehdin suunnittelutyön määrä oli n. 35 000 tuntia.
Suunnittelun tärkein tavoite on ollut vuorovaikutteinen, luovaa ajattelua edistävä uuden vuosituhannen työympäristö. Ratkaisuna tähän on kehitetty joustavasti muunneltava, toistuva tilayksikkö, jossa yksilöllinen ja ryhmätyö sujuvat mahdollisimman hyvin. Kommunikaatiota edistää näkyvyys tilasta ja tilaryhmästä toiseen sekä avoimet solumaisema- ja desk-alueet. Monikäyttöisen ja muuntojoustavan työympäristön tuottaa suuri perustilayksikköjen toistuvuus ja mahdollisuus suureen määrään vaihtoehtoja sekundääritilanjaossa. Tavoite on ratkaistu n. 1000 huoneisto-m2:n kolmiolla, jossa rajoittavat kiinteät rakenteet ja installaatiot on minimoitu. Käytännössä tila on jaettu 20:ssä kolmiossa eri tavoin työhuoneisiin, solumaisematyöasemiin, neuvotteluhuoneisiin, desk-alueisiin, varastoihin jne. Yhden kolmion henkilöluku vaihtelee 40:stä 80:een.
Rakennuksen sisäinen liikennesuunnitelma tuottaa myönteisen kohtaamisen tilanteita, informaali kommunikaatio luovan ideoinnin alkuunpanijana on otettu erityisesti huomioon. Tilat jäsentyvät kahden suuren atriumin ympärille, niiden pohjatasot toimivat monikäyttöisinä torialueina: ravintola, kokoontumis- ja näyttelytiloina. Kaikki kabinetit ja neuvotteluhuoneet, joissa käy yhtiön ulkopuolisia henkilöitä, on sijoitettu pohjakerrokseen. Ohjelma sisältää kaksi auditoriota: muunneltavan 50-100 ja kiinteän n. 150 henkilölle.
Interiöörin materiaalivalinnoissa on pyritty mahdollisimman pitkälle autenttisuuteen. Punertavan sävyisiä puulajeja on käytetty runsaasti tuomaan lämpöä ja levollisuutta kiireiseen työmiljööseen. Kerroksissa kalusteiden, ovien ja seinänosien materiaalina on tervaleppä ja koivu, ikkunoissa mänty. Pohjakerroksessa kulutuskestävyyden turvaamiseksi on käytetty kirsikkaa ja punatammea. Teräs on näkyvästi esillä filigraaninomaisesti osana kantavia ja täydentäviä rakenteita, pinnoitteena teräksenharmaa metalliväri. Jäykistävät vertikaalitornit teräsbetonista on pinnoitettu vihertävänharmaalla lastamaalauskäsittelyllä.
Luonnonvalolla ja maisemalla on sisäarkkitehtuurissa erityinen merkitys.
Ulkoarkkitehtuuri viittaa Nokian toimialueeseen: uuden tekniikan mahdollisuuksiin ihmisten välisen vuorovaikutuksen edistäjänä.
Näkyvät materiaalit ovat kierrätettäviä, helppohoitoisia ja pitkäikäisiä: lasia, haponkestävää terästä, vähäinen määrä alumiinisäleikköjä.
Atriumin kantavat ristikot ovat terästä, samoin väliosan rakenteet liimapuusiltoja lukuun ottamatta. Toimistotilojen kantavat rakenteet ovat teräsbetonia: elementtipilarit ja palkit sekä kuorilaatat pintavalulla. Liittorakenne mahdollistaa litteän välipohjan kokonaisvahvuuden ja asemakaavan mukaisen räystäskorkeuden.
Rakennuksessa ensimmäisenä

ILMAVASTI LASIA JA TERÄSTÄ
Nykyisin uudet toimistotilat suunnitellaan käyttämällä erilaisia puoliavoimia tilaratkaisuja, joissa pyritään samanaikaisesti toteuttamaan sekä häiriöttömän työskentelyn että nopean kommunikoinnin vaatimukset. Samalla toimistotyön luonne muuttuu koko ajan: työ ei enää ole sidottu paikkaan, vaan informaatioon. Taas kysytään, millaisia toimistorakennuksia pitäisi suunnitella tänään huomista varten.
Työympäristön perusmalli arkkitehtisuunnittelun lähtökohtana korostuu erityisesti suurissa, vapaasti sijaitsevissa toimistorakennuksissa, joiden suunnittelua eivät sido tiiviin kaupunkirakenteen ja historiallisen ympäristön asettamat rajoitukset. Nämä rakennukset ovat pahimmillaan ilmeetöntä toimistorakentamisen metritavaraa, parhaimmillaan aktiivista vuorovaikutusta tavoittelevia, innostavia työympäristöjä.
Nokia-talo on suunniteltu työympäristöstä lähtien, siis sisältä ulospäin. Kahden lasikatteisen atriumpihan ympärille sijoitetut kolmion muotoiset toimitila-alueet muodostavat rajattuja, sisäisesti joustavia perusyksiköitä. Kolmiomaisella muodolla on myös visuaaliset etunsa. Siinä voidaan välttää yhdensuuntaisten seinien luoman haitallisen suurhuonevaikutelman syntyminen. Katse liukuu vaivattomasti erisuuntaisten pintojen ohjaamana lasiseinien läpi ulkotilaan tai sisälle valopihan puolelle. Merelliset näkymät tuovat väljyyttä, atrium luo yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Nokia-talon atriumpihat ovat vaikuttavia, kooltaan riittävän suuria. Ne poikkeavat suomalaista nykyarkkitehtuuria hallinneen valkoisen keskushallin perinteestä. Arkkitehti on luonut väriskaalansa käyttäen harmaaksi maalattua terästä, lasia ja eri sävyisiä puulajeja. Kaukaisena vertailukohteena tulee mieleen Bradbury Building Los Angelesista, yksi keskushallipohjaisten toimistorakennusten edeltäjistä jo vuodelta 1893. Siinä on samansukuinen väriskaala: tummanharmaat rautarakenteet, kellertävät tiiliseinät ja lattiat. Mittakaava ja materiaalit ovat toiset, mutta intensiteetti on sama.
Atriumpihojen teräs- ja lasirakenteet saavat kaipaamaansa pehmennystä puupinnoista, punertavista kirsikkalautalattioista ja tammipuisista kattorimoituksista. Atriumtilojen lyhyillä sivuilla sijaitsevien parvekekäytävien puulattiat ja katot toistavat hienosti atriumpihan puupintaista perustasoa. Puun käyttöä tämänluonteisten tilojen kattoverhouksena voi jo sinänsä pitää merkittävänä neuvotteluvoittona paloviranomaisten ja suunnittelijoiden välisessä ikuisessa keskustelussa.
Sisääntulohallin vasemmalla puolella sijaitseva atriumpiha toimii lounasravintolana. Avoimien itsepalveluasemien järjestelmä näyttää toimivan vaivattomasti. Tilassa on väljyyttä, tuntuu kuin ruokailisi puolittain ulkosalla. Tässä atrium näyttää parhaat puolensa, suuri tila on täynnä elämää. Vaikutelmaa tehostaa vielä käyttäjäkunnan ikärakenne, nuoria työntekijöitä on runsaasti.
Toinen atriumpiha on varattu kokoontumis- ja näyttelytoiminnalle. Samankaltaisuudestaan huolimatta se ei ole yhtä vaikuttava kuin ravintolana toimiva atrium. Osaltaan tämä johtuu toimintojen erilaisuudesta, osaltaan pihalle työntyvästä auditoriosta, joka pienentää atriumpihan peruspintaa melkoisesti. Samalla sen torivaikutelma heikkenee.
Rakennuksen kaksi neliöpohjaista perusmassaa on yhdistetty toisiinsa kulmittain kapeaan ja korkeaan sisääntulohalliin sijoitetuilla silloilla. Lasiseinäinen yhdysosa on tehty rohkeasti riittävän pitkäksi, se erottaa selkeästi perusyksiköt toisistaan. Läpinäkyvän yhdyssiltaosan merkitys havainnollistuu nimenomaan rakennuksen sisääntulon puoleisessa julkisivussa. Siinähän ei ole vinoa lasiseinää vaimentamassa liitoksen voimaa, kuten meren puoleisella sivulla.
Kun lähestyy rakennuksen pääsisäänkäyntiä, näkee yhdyssiltoja pitkin kulkevien ihmisten siluettien piirtyvän tummina taustalla näkyvää taivasta vasten. Yrityksen mainoslause -- connecting people -- saa tässä pyytämättä arkkitehtonisen tulkintansa.
Kauempaa Länsiväylältä, Lauttasaaren suunnasta katsoen, rakennus vaikuttaa ensi näkemältä hiukan kömpelöltä. Pilvisenä päivänä erisuuntaiset harmaat seinäpinnat eivät tahdo erottua toisistaan. Lähemmäksi tultaessa ja katsomiskulman muuttuessa lasipinnat jäsentyvät ja rakennuksen tilakappaleet tulevat esiin.
Rakennusmassaa on lohkottu taiten, kappaleiden liitokset ovat ilmavat, ja yksityiskohtien detaljointi on tarkkaa ja harkittua. Julkisivut antavat myös lähietäisyydeltä miellyttävän vaikutelman. Kenties se osaltaan johtuu siitä, että raskaita putkiprofiileja on vältetty ja käytetty särmäisiä, ohutta viivaa korostavia metallirakenteita.
Merenlahden ja moottoritien kainalossa kohoava Nokia-talo istuu vakuuttavasti suurimittakaavaisessa ympäristössään. Se parantaa tuntuvasti ylimittaiseksi soimatun Länsiväylän ilmettä Otaniemen liittymän kohdalla. Metallisäleiköllä verhottu pysäköintirakennus myötäilee tien kaarretta ja muodostaa samalla päärakennukseen hyvin suhteutetun sisääntuloaukion. Rakennuksen pääsisäänkäynnin katos on komean ilmava teräksen ja lasin konstruktio.