2 • 2000


Uusi hissihalli, opaali-sähkö-lasit, maalattua ja terästä, tammilistat ja lasin ja valokuidun lävistämät betoniholvit.

Kellarikerroksen materiaalijännitteet syntyvät betonista, tiilestä, stukkolustrosta ja opaalilasista.

Cafe Amos on sisustusarkkitehti Martin Relanderin käsialaa, seinämaalaukset Carolus Enckell.

Amos Andersonin taidemuseo

Amos Andersonin taidemuseon rakennus on suojeltu kaupunkikuvallisesti arvokkaana. Amos Anderson, taiteen ja kulttuurin mesenaatti, rakennutti kiinteistön vuosina 1912-13 toimisto- ja asuinrakennukseksi arkkitehtien W. G. Palmqvistin ja Einar Sjöströmin suunnitelmien mukaan. Kaj Franckin johdolla osa rakennuksesta muutettiin 1960-luvulla taidemuseoksi. Museon kokoelmat sijoittuivat kahteen ylimpään kerrokseen, Andersonin entiseen asuinhuoneistoon. Puoli kerrosta ylempänä, kappelissa ja urkuhuoneessa, oli esillä hänelle läheistä kirkollista taidetta. Katutason korkeasta, entisestä pankkisalista tuli vaihtuvien näyttelyiden halli. Foruminkauppakeskuksen laajentuessa 1982-85 myös museo sai uusia tiloja: suuren näyttelyhallin ja kahvilan.

Museon uudet kerrokset
Nyt taidemuseota laajennettiin ullakolle ja kellariin. Museo käsittää yksitoista eri tasoa tai kerrosta, joilla on oma yksilöllinen, mutta samalla rakennuksen historiaan ja sen eri vaiheisiin liittyvä luonteensa. Ajallisina kerrostumina on huomioitu myös lähimenneisyyden muutokset. Ullakon yhtenäinen näyttely- ja auditoriotila muodostui pihan puoleista vesikattoa korottamalla. Vanhat palomuurit ja porrastornit jätettiin ennalleen. Karkeiden ja kuluneiden tiilipintojen, betonilattian ja tervaleppäkaton rinnalla on läpikuultavaa laminaattia, lasia ja kiiltäviä rappauspintoja. Epäsuora valo tihkuu materiaalien rajapinnoista tai hohtaa opaalilasien takaa luonnonvalona, jonka määrää voidaan säätää. Vanhan ullakon jännittävä tunnelma haluttiin säilyttää. Kallioon louhittuun kellarikerrokseen sijoittuvat yleisön saniteettitilat ja museon tauluvarasto työtiloineen. Varastotilat voidaan myöhemmin ottaa näyttelykäyttöön. Wc-tilojen kalusteiden detaljoidut metalli- ja lasipinnat korostavat louhittuja kalliopintoja ja kierrätystiilistä muurattuja, rosoisia seiniä.

Arkkitehtitoimisto Kari Hyvärinen-Jaakko Suihkonen Oy

Ote artikkelista s. 60-65, ark 2/2000


Sisällysluettelo | Table of contents
Aikaisemmat Arkkitehti-lehdet | Previous issues
Toimitus | Editorial staff
Palaute ja tilaukset | Subscriptions and messages
Linkit | Links
ARK-haku 1903-2001| Search
Safa