pääkirjoitus / leader

FRÖBEL´S GAMES
This spring has seen an extensive debate on childrens' day-care and preschool education. I feel that the debate also calls for a comment from a professional journal of visual design. Fröbelin palikat (Fröbel's Games) is an immensely popular rock band with a huge crowd of devout fans who are mainly toddlers and elementary school kids. But there is more to Fröbel than that.
Actually, Friedrich Fröbel (1782-1852) was the well-known inventor of the modern kindergarten and a radical educational reformer, whose methods were primarily based on the child's visual comprehension. To this end, Fröbel developed a set of 20 games or "gifts", each slightly more difficult than the one before. When a child mastered one level, it was rewarded by being allowed to try its hand at the next level, which was visually slightly more demanding. The American architect Norman Brosterman has researched this subject further and reveals in his latest book that such modern reformers of the visual arts as Le Corbusier, Paul Klee, Walter Gropius, Josef Albers, Wassily Kandinsky, Piet Mondrian, and also Frank Lloyd Wright were taught visual skills at kindergarten with the help of what else but Fröbel's games.
Fröbel himself never lived to see the success that his kindergarten model gained at the turn of the present century, because in 1851 the Prussian authorities forbade the use of his games due to their educational value. Fröbel died the following year.
The series of rewards starts with tasks of feeling and comprehending very basic volumes, develops into games that demand better and better practical skills in combination, threading and needlework, and finally ends in plastic design with wax. From the architectural point of view, the most interesting gift is number 19, where children are taught simple constructive models with beans (or later small pieces of cork) and wooden sticks.
Now that our Parliament has put the issue of preschool education pending onto the long list of pending future projects, the time between now and decision-making could be put to our benefit and used for discussing the actual contents of the education given to our children. Could it be possible that at least for one year the main emphasis could be laid on something other than linguistic, mathematical or physical education? Our society has grown, and will continue to grow, more and more visually oriented. Advertising, images, television, the Internet and yet unknown future media require a visually well-educated reader of images and master of the media. Could there be some wisdom worth learning in the hundred-and-fifty-year-old kindergarten games - or is our country becoming a permanent Prussia of engineers and technocrats where the only things worth learning are those which can be measured?

FRÖBELIN PALIKAT
Julkisuudessa on tänä keväänä keskusteltu laajasti lasten päivähoidosta ja esikoululaisten aloitusluokista. Keskustelu vaatii kommentin myös visuaalisen suunnittelun ammattilehdessä.
Fröbelin palikat ovat muutakin kuin taaperoiden ja ala-asteen koululaisten suosima rock-yhtye. 1800-luvulla elänyttä Friedrich Fröbeliä (1782-1852) pidetään modernin lastentarha-ajattelun kehittäjänä ja alan radikaalina uudistajana, jonka opetus perustui pääasiassa lapsen visuaalisen ymmärryksen kehittämiseen. Tätä tarkoitusta varten Fröbel kehitti 20-tasoisen pelin sarjan, jossa edellisen pelin hallinnalla lapsi sai "lahjaksi" kokeilla seuraavaa, hieman vaativampaa visuaalista peliä. Yhdysvaltalainen arkkitehti Norman Brosterman on tutkinut asiaa tarkemmin, ja kertoo vastailmestyneessä kirjassaan, että modernin kuvataiteen uudistajat, kuten Le Corbusier, Paul Klee, Walter Gropius, Josef Albers, Wassily Kandinsky ja Piet Mondrian, sekä tavallaan myös Frank Lloyd Wright ovat saaneet lastentarhassa visuaalista koulutusta nimenomaan Fröbelin pelipalikoiden avulla.
Fröbel ei itse päässyt näkemään lastentarhamallinsa suosiota vuosisadan vaihteessa, koska Preussin (sic) viranomaiset kielsivät palikoiden käytön niiden kehittävän vaikutuksen vuoksi 1851, ja Fröbel kuoli seuraavana vuonna. Lahjojen sarja alkoi yksinkertaisten perusvolyymien tunnustelulla ja ymmärtämisellä sekä kehittyi vähitellen yhä suurempia kädentaitoja edellyttävien yhdistely- ja pujottelu- sekä neulontatöiden kautta plastiseen sommitteluun vahalla. Arkkitehtuurin kannalta kiinnostava on Fröbelin 19. peli, jossa papuja (tai myöhemmin pieniä korkinpalasia) sekä puutikkuja käyttäen lapsille opetetaan yksinkertaisia konstruktiivisia malleja.
Kun ala-asteen esikoulutus nyt siirrettiin eduskunnassa tulevaisuuden hankkeiden listalle, voitaisiin kuluva aika käyttää hyödyksi ja keskustella pienille lapsille annettavan opetuksen sisällöstä. Olisiko mahdollista, että edes yhden kouluvuoden ajan päähuomio kiinnitettäisiin keskittyneesti muuhun kuin kielellisiin, matemaattisiin tai liikunnallisiin teemoihin? Yhteisömme on visualisoitunut ja visualisoituu jatkossa yhä enemmän. Mainonta, kuva, televisio, internet ja tulevaisuuden tuntemattomat mediat vaativat sivistynyttä visuaalisen kuvan lukijaa ja median haltijaa. Voisiko 150 vuotta vanhoissa leikkikoulupalikoissa olla jotain oppimisen arvoista - vai onko maastamme tulossa pysyvästi insinöörien ja teknokraattien Preussin valtakunta, jossa opitun on oltava mitallisesti arvioitavissa?
26.5.1997
Esa Laaksonen

Etusivulle | Home Page
Aikaisemmat Arkkitehti-lehdet | Previous issues
Sisällysluettelo 3/97 | Table of Contents 3/97
Toimitus | Palaute ja tilaukset | Linkit

	FRÖBEL´S GAMES This spring has seen an extensive debate on childrens' day-care and preschool education. I feel that the debate also calls for a comment from a professional journal of visual design. Fröbelin palikat (Fröbel's Games) is an immensely popular rock band with a huge crowd of devout fans who are mainly toddlers and elementary school kids. But there is more to Fröbel than that. Actually, Friedrich Fröbel (1782-1852) was the well-known inventor of the modern kindergarten and a radical educational reformer, whose methods were primarily based on the child's visual comprehension. To this end, Fröbel developed a set of 20 games or "gifts", each slightly more difficult than the one before. When a child mastered one level, it was rewarded by being allowed to try its hand at the next level, which was visually slightly more demanding. The American architect Norman Brosterman has researched this subject further and reveals in his latest book that such modern reformers of the visual arts as Le Corbusier, Paul Klee, Walter Gropius, Josef Albers, Wassily Kandinsky, Piet Mondrian, and also Frank Lloyd Wright were taught visual skills at kindergarten with the help of what else but Fröbel's games. Fröbel himself never lived to see the success that his kindergarten model gained at the turn of the present century, because in 1851 the Prussian authorities forbade the use of his games due to their educational value. Fröbel died the following year. The series of rewards starts with tasks of feeling and comprehending very basic volumes, develops into games that demand better and better practical skills in combination, threading and needlework, and finally ends in plastic design with wax. From the architectural point of view, the most interesting gift is number 19, where children are taught simple constructive models with beans (or later small pieces of cork) and wooden sticks. Now that our Parliament has put the issue of preschool education pending onto the long list of pending future projects, the time between now and decision-making could be put to our benefit and used for discussing the actual contents of the education given to our children. Could it be possible that at least for one year the main emphasis could be laid on something other than linguistic, mathematical or physical education? Our society has grown, and will continue to grow, more and more visually oriented. Advertising, images, television, the Internet and yet unknown future media require a visually well-educated reader of images and master of the media. Could there be some wisdom worth learning in the hundred-and-fifty-year-old kindergarten games - or is our country becoming a permanent Prussia of engineers and technocrats where the only things worth learning are those which can be measured?	FRÖBELIN PALIKAT Julkisuudessa on tänä keväänä keskusteltu laajasti lasten päivähoidosta ja esikoululaisten aloitusluokista. Keskustelu vaatii kommentin myös visuaalisen suunnittelun ammattilehdessä. Fröbelin palikat ovat muutakin kuin taaperoiden ja ala-asteen koululaisten suosima rock-yhtye. 1800-luvulla elänyttä Friedrich Fröbeliä (1782-1852) pidetään modernin lastentarha-ajattelun kehittäjänä ja alan radikaalina uudistajana, jonka opetus perustui pääasiassa lapsen visuaalisen ymmärryksen kehittämiseen. Tätä tarkoitusta varten Fröbel kehitti 20-tasoisen pelin sarjan, jossa edellisen pelin hallinnalla lapsi sai "lahjaksi" kokeilla seuraavaa, hieman vaativampaa visuaalista peliä. Yhdysvaltalainen arkkitehti Norman Brosterman on tutkinut asiaa tarkemmin, ja kertoo vastailmestyneessä kirjassaan, että modernin kuvataiteen uudistajat, kuten Le Corbusier, Paul Klee, Walter Gropius, Josef Albers, Wassily Kandinsky ja Piet Mondrian, sekä tavallaan myös Frank Lloyd Wright ovat saaneet lastentarhassa visuaalista koulutusta nimenomaan Fröbelin pelipalikoiden avulla. Fröbel ei itse päässyt näkemään lastentarhamallinsa suosiota vuosisadan vaihteessa, koska Preussin (sic) viranomaiset kielsivät palikoiden käytön niiden kehittävän vaikutuksen vuoksi 1851, ja Fröbel kuoli seuraavana vuonna. Lahjojen sarja alkoi yksinkertaisten perusvolyymien tunnustelulla ja ymmärtämisellä sekä kehittyi vähitellen yhä suurempia kädentaitoja edellyttävien yhdistely- ja pujottelu- sekä neulontatöiden kautta plastiseen sommitteluun vahalla. Arkkitehtuurin kannalta kiinnostava on Fröbelin 19. peli, jossa papuja (tai myöhemmin pieniä korkinpalasia) sekä puutikkuja käyttäen lapsille opetetaan yksinkertaisia konstruktiivisia malleja. Kun ala-asteen esikoulutus nyt siirrettiin eduskunnassa tulevaisuuden hankkeiden listalle, voitaisiin kuluva aika käyttää hyödyksi ja keskustella pienille lapsille annettavan opetuksen sisällöstä. Olisiko mahdollista, että edes yhden kouluvuoden ajan päähuomio kiinnitettäisiin keskittyneesti muuhun kuin kielellisiin, matemaattisiin tai liikunnallisiin teemoihin? Yhteisömme on visualisoitunut ja visualisoituu jatkossa yhä enemmän. Mainonta, kuva, televisio, internet ja tulevaisuuden tuntemattomat mediat vaativat sivistynyttä visuaalisen kuvan lukijaa ja median haltijaa. Voisiko 150 vuotta vanhoissa leikkikoulupalikoissa olla jotain oppimisen arvoista - vai onko maastamme tulossa pysyvästi insinöörien ja teknokraattien Preussin valtakunta, jossa opitun on oltava mitallisesti arvioitavissa? 26.5.1997 Esa Laaksonen