Last winter’s chills and heavy snow in southern Finland once again reminded us about our position on the map. The area we inhabit is not one of the easiest places to live in when it comes to natural conditions. It is thus self-evident that these conditions should be taken into account in the design of new housing areas - shouldn’t it? A few years ago Michael Sorkin wrote a remarkable book on town planning, Local Code - The Constitution of a City at 42° N Latitude (Princeton Architectural Press1993). In his book, Sorkin presents a theory on the basis of which he has also developed theoretical city models. The book comprises a list of ‘town planning regulations’; by observing these one can create an ideal city in accordance with Sorkin’s principles. The specification of parallel of latitude is significant - on the other hand, this is the parallel that covers New York, Sorkin’s home town. Who would compile a corresponding set of codes for a city at 60° N latitude, respecting the typical features of our climate?
Our country is taking the final steps of its departure from the era of an agrarian society, and dense inhabitation is concentrating in fewer and fewer areas. The countryside is becoming empty, and soon the only person holding an academic degree in a given locality may be the priest. There is a dire shortage of housing in the metropolitan area in particular, as highly educated people keep moving in. While new housing is being created, enough attention should also be given to the reinforcing of functional centres and, in particular, existing micro structures in areas developed 20 to 50 years ago.
A recent document of urban policy (http://www.intermin.fi/suom /julkaisut/kpol.html) deals with many topical issues, such as the development of regional centres, but more or less leaves the problems of rapidly growing districts for housing policy to deal with. However, it is far more urgent to provide the metropolitan area and other large cities with well-functioning hierarchies of urban structure, creating several ‘neighbourhood regions’. Tools for the creation of a well-functioning city could be taken, for example, from Sorkin’s book, whose ‘town planning regulations’ start exactly where they should: from the inhabitants’ rights. These include the right to peace, security, space, sunlight, fresh air, good building, hygiene, stability, and change. The final regulation goes as follows: “City Dwellers shall enjoy these civic rights: ... The right to architecture.” [II-1.19.]

Viime talven kovat pakkaset ja runsaat lumisateet myös eteläisessä Suomessa muistuttivat taas kerran maamme poikkeuksellisesta sijainnista planeetallamme. Asumamme alue ei ole luonnonoloiltaan helpoimpia. On siis itsestään selvää, että luonto ja sen ehdot näkyvät myös suunnitellessamme uusia asuinalueita - vai kuinka?
Wienin taideakatemian arkkitehtuurin professori, yhdysvaltalainen Michael Sorkin kirjoitti muutamia vuosia sitten merkittävän asemakaavoitusta käsittelevän kirjan: “Local Code - The Constitution of a City at 42° N Latitude” (Princeton Architectural Press 1993). Tässä teoksessa hän esittelee teorian, jonka pohjalta hän on myös suunnitellut teoreettisia kaupunkimalleja. Kirja on luettelo “asemakaavamääräyksiä”, joita noudattamalla syntyy Sorkinin mukainen ideaalikaupunki. On merkittävää, että paikalle on asetettu määrite leveyspiirin mukaan - toisaalta tuolle leveyspiirille sijoittuu mm. New York, koodien laatijan kotikaupunki. Kukahan laatisi vastaavat normit myös “kaupungille 60° pohjoista leveyspiiriä”, ilmastomme erityispiirteitä kunnioittaen?
Maamme on lopullisesti irtautumassa agraariyhteiskunnasta, ja tiivis asutus keskittyy yhä harvemmille alueille. Maaseutu tyhjenee, ja kohta monella alueella ainoa korkeakoulutuksen saanut henkilö on seurakunnan pappi. Erityisesti pääkaupunkiseudulla on huutava pula uusista asunnoista yhä lisääntyvän korkeasti koulutetun muuttoväestön tarpeisiin. Samassa yhteydessä kun kiireellä rakennetaan uusia asuntoalueita tulisi energiaa riittää myös toimivien keskusta-alueiden ja erityisesti jo olevien mikrostruktuurien vahvistamiseen vanhemmilla asuinalueilla, jotka on rakennettu 20-50 vuotta sitten.
Vasta julkistettu kaupunkipolitiikan asiakirja (http://www.intermin.fi/suom/julkaisut/kpol.html) puhuu tärkeistä asioista, mm. maakuntakeskusten kehittämisestä, mutta jättää kasvukeskusten ongelmat suurelta osin asuntopolitiikan ratkaistaviksi. Maaseututaajamien kehittämistä tärkeämpää on luoda pääkaupunkiseudulle ja muihin suuriin kaupunkikeskuksiin toimivat kaupunkirakenteelliset hierarkiat, joiden avulla syntyy kokonaisuuksiin useita toimivia “kaupunginosaseutuja”. Keinoja toimivan kaupungin syntymiseen löytyy vaikkapa Sorkinin kirjasta, jonka “asemakaavamääräykset” alkavat oikealla tavalla: luettelolla kaupungin asukkaiden oikeuksista. Näihin kuuluvat oikeus rauhaan, turvallisuuteen, tilaan, auringonvaloon, puhtaaseen ilmaan, hyvään rakentamistapaan, hygieniaan, pysyvyyteen ja muutokseen. Yhdeksäntoistakohtaisen luettelon viimeinen määräys kuuluu: “Asukkaalla on oltava... oikeus arkkitehtuuriin.” [II-1.19]

4.5.1999
Esa Laaksonen