“On laulu katupoikien, kätköissä Sörkan laitakatujen...”

Koko Helsingin kantakaupungin itäranta on muutosvyöhykettä; teollisuuden ja satamatoimintojen väistyminen avaa rannan uusille kaupunkitoiminnoille. Arabianrantaan, Hermanniin ja Sörnäisten edustalle rakentuvat uudet merelliset kaupunginosat. Tässä yhteydessä myös Sörnäisten rantatien asema muuttuu; Sörkan laitakadusta tulee kaupungin itäinen sisääntulobulevardi.
Sörnäisten kaupunkikuva on ollut teollinen viime vuosisadan keskivaiheilta asti. 1960-luvulla alkoi teollisuuden poismuutto kaupungeista, ja myös Sörnäinen muuttui Merihaan ja Näkin asuinkorttelien rakentamisen myötä. Kaupan keskusliikkeet ja rakennusyritykset muovasivat Sörnäisten uutta ilmettä. Laman myötä rakennustoiminta pysähtyi 1990-luvun taitteessa. Nyt alueella on käynnissä useita uudisrakennusprojekteja.
Hämeentie on itäisen kantakaupungin perinteinen pääkatu. Sen linjaus noudattelee historiallista Hämeenlinnan maantietä ja vanhaa viertotietä. Uudempi tulokas, Sörnäisten rantatie kulkee täyttömaalla ja noudattaa osin vanhan rautatien linjaa. Rantatie on tavallaan korvannut teollisuuden kuljetuksille tärkeän ranta-alueen. Kulosaaren uuden sillan ja Hakaniemen sillan ansiosta itäisiä esikaupunkialueita voitiin kehittää 1960-luvulla. Sörnäisten rantatie yhdisti sillat toisiinsa, jolloin liikenne vähitellen kasvoi nykyisiin mittoihinsa. Vanhojen tehdasrakennusten rivistö, mutkittelevan rantaviivan tuntumassa, muodostaa yhden Helsingin ilmeikkäimmistä julkisivuista merelle. Sörnäisten rantatien hallitsematon kasvu on toisaalta johtanut epäyhtenäiseen kaupunkikuvaan.

TEHTÄVÄ
Tarkoituksena oli määritellä Sörnäisten rantatien ja siihen liittyvien alueiden toiminnallista rakennetta ja kaupunkikuvallista ilmettä, jotta saataisiin perusta tontti- ja korttelikohtaisille asemakaavamuutoksille ja julkiselle kaupunkitila- ja liikennesuunnittelulle. Pääasiallinen suunnittelualue ulottui Hakaniemenrannasta Kaasutehtaalle. Tehtävänannossa korostettiin Sörnäisten rantatien moottoritiemäisen ilmeen muuttamista katumaiseksi ja sen kaupunkikuvallista päätehtävää keskustan itäisenä pääsisääntuloväylänä.

UUSI, ULJAS SÖRNÄISTENRANTA
Alusta saakka oli selvää, että alueelle tehtävien toimenpiteiden olisi oltava kyllin voimakkaita, jotta alue saataisiin osaksi tiivistyvää kantakaupunkia.
Suunnittelualuetta oli vaikea tulkita ja lähestyä jo pelkästään fyysisesti. Ehostukset ja istutukset tuntuivat riittämättömiltä keinoilta selvittää kaupunkikuvallisia ristiriitoja.
Kaiken kukkuraksi Sörnäisten katuajot olivat asettamassa omia toiveitaan kaupunginosan tulevaisuuden suuntaviivoille. Luovan analyysivaiheen jälkeen suunnittelualueemme laajeni koskemaan koko Hämeentien etelän puoleista osaa. Emme voineet olla kurkistamatta tulevaisuuteen ja visualisoimatta aluetta aina Hakaniemen torilta Hermannin Kalasatamaan saakka. Tilaajan kannustusten myötä tehtävä muuttui edetessään ja laajetessaan yhä mielenkiintoisemmaksi.
Lähdimme tavoittelemaan selkeää ja johdonmukaista perusrakennetta: Kallion tiivistä kaupunkirakennetta vasten avoimessa kaupunkirakenteessa olevat osat muodostavat omia, selväpiirteisiä saarekkeitaan ja niemekkeitä. Ne ovat yhteydessä toisiinsa vesi- ja viheralueiden välityksellä. Alueen merellinen sijainti määrittelee sen luonteen. Erityisesti haluttiin säilyttää pitkät näkymät. Lintulahden kentän kohdalla Sörnäisten rantatie kaartuu rakennusrintamaa seuraten, jolloin rantaan voidaan muodostaa Kruununvuorenselälle avautuva puisto. Kaasutehtaan alueelle kehitetään virkistys- ja kulttuuritoimintoja.

HAKANIEMEN RANTAPROMENADI
Siltavuorensalmea käsiteltiin suunnitelmassa selkeäpiirteisenä maisematilana, josta Hakaniemen puolta rajaa uusi rakennusvyöhyke ja Kruununhaan puolta kauempana olevan rakennusseinämän lisäksi rannan tiheä puusto. Hakaniemenrannan uusi rakennusvyöhyke muodostaa pohjoisille kantakaupunginosille uuden aluejulkisivun, joka on ilmeeltään urbaani ja entistä yhtenäisempi. Rantavyöhykkeestä kehitettiin vilkas ja aktiivinen julkinen tila, joka liittyy Hakaniemen toriin. Rantajärjestelyssä salmea ei kavennettu. Ranta-alue on varsin kapea, jotta tunnelma muodostuisi intiimimmäksi. Rantapromenadi ja uudisrakennusvyöhyke jatkuvat Hakaniemen sillan alitse Merihaan edustalle parantaen alueen yhteyksiä Hakaniemenrantaan. Uudet rantarakennukset ovat seitsemän kerroksisia asuintaloja, jotka sijaitsevat poikittain rantaviivaan nähden ja niiden väleistä säilyy näkymiä salmimaisemaan. Podestilla pystyttiin erottamaan puolijulkinen piha-alue vilkkaasta ja julkisesta rantavyöhykkeestä. Opetushallituksen tontin muotoa tarkistettiin liikenneväylien uusien linjausten myötä. Kaupunkitilaa on tiivistetty ja jäsennöity uudella lisärakentamisella. Myös puistomaisen Eläintarhanlahti-Merihaka-akselin ja Sörnäisten rantatien risteys merkittiin uudella rakennusmassalla. Suunnitelmassa huomioitiin uuden matalamman sillan rakentaminen korkean Hakaniemensillan tilalle, jolloin kävely-yhteydet Kruununhakaan paranisivat.

MERIHAKA JALOSTUU
Merihaan kansitason reunalle annettiin uusi, täsmällinen muoto. Kaarevan kivikoripodestin juuressa kulkee uusi kevyen liikenteen väylä Hakaniemen sillalta pohjoiseen. Muuri sulkee sisäänsä uusia liike- ja toimintatiloja, jotka elävöittävät maantasoa.
Näkymät ja yhteydet kansitasolta paranevat, kun paikoitustalojen ylimmät kerrokset puretaan. Uusi kansipinta-ala jää julkiseksi virkistysalueeksi. Poistuvien autopaikkoja ehdotetaan sijoitettavaksi uuteen välikerrokseen olemassa olevan korkean kannen alle.

LINTULAHTI, RANTATIE KAARTUU
Sörnäisten rantatien kaarevalla linjauksella lähelle rakennusrintamaa saadaan aikaan katumainen tilavaikutelma, lisäksi rantaan muodostuu suuri yhtenäinen kaupunkipuisto. Lintulahden kaaren kohdalla, pääväylän rinnalla kulkee kapea pariisilaistyyppinen tonttikatu kadunvarsipysäköinteineen. Uusittu ranta-alue täydentää rantojen kävelyverkkoa.

LINTULAHTEEN RANTAPUISTO
Lintulahden rantaviivan muotoa täsmennettiin pidentämällä ja kaventamalla. Uusi, kaupunkimainen rantapuisto on käsitelty osana avointa maisematilaa, jolloin sen halki säilyy pitkiä näkymiä Katajannokalle ja Kruunuvuorenselälle. Meren äärellä kulkee rantapromenadi, jota jaksottavat venesatama, toriaukio ja noppamaiset, veteen paalutetut saunapaviljongit. Lintulahden pohjukassa sijaitsee ravintolarakennus. Vastarannan uusien asuinkorttelien palvelut ja rauhallinen Hanasaaren kärjen puisto tekevät Lintulahdesta merkittävän lähivirkistysalueen.
Lintulahden maisematilasta on säilytetty tärkeä näkymä Suvilahden voimalalle ja kaasusäiliöille, jotka nousevat itsenäisinä volyymeinä uudelta huolitellulta perustasolta. Uuden metroaseman myötä kaasutehtaan alue tulee entistä keskeisemmäksi, mikä asettaa paineita nykyisen varasto- ja huoltoalueen kehittämiselle. Vanhojen rakennusten uudiskäyttöä tutkimalla sekä harkitulla täydennysrakentamisella alueesta voi muodostua omaleimainen kulttuuritoimintojen ja vapaa-ajan keskus.

JÄLKIPUHEITA
Suunnitelman julkitulo sanomalehdistössä sai aikaan pienen myrskyn Merihaan rannoille. Yllättävimpiä olivat asukkaiden reaktiot. He suhtautuivat varauksellisesti rantapuiston rakentamiseen, epäillen vain rantojen miesten olojen parantuvan. Maalailtiin jopa kauhukuva eteläisen Helsingin maihinnoususta Pitkänsillan pohjoispuolella, sillanpääasemana Hakaniemenranta. Reaktiot ovat ymmärrettäviä kasvukipuja, jotka liittyvät jälkiteollisen kauden tuomaan sosiaaliseen murrokseen. Porvarillisen edustuskaupungin ja työväen kaupunginosan henkiset erot alkavat hämärtyä. Aika näyttää milloin yhteinen kaupunkimme alkaa kukoistaa myös Sörnäisten rannassa.
“ ... Kun joskus näemme pollarin, niin silloin vihellämme näin...”

Daniel Bruun, Jussi Murole