Architecture creates identity One hundred years ago at the Paris World Fair an image of Finland was bravely created. The hopes for an independent nation-state, the right to one’s own national, language and cultural identity began to be increasingly reflected in architecture. The concept ‘Finnish Architecture’, canonised almost into a slogan, was born under the harsh pressures of pre-independence Russification. But is ‘Finnish Architecture’, which began with National Romanticism, now only a politically charged expression of a particular historical period which ended a long time ago? A couple of decades ago some proclaimed that Finnish Architecture was dead. With the worldwide industrialisation of building and technocratization, inferior environments had been rapidly created in Finland also, while at the same time the old cultural heritage was being destroyed. Architecture became endangered. A belief in its importance rose again in the 1980s, first as postmodernism, which was the consumer society’s exaggerating counter reaction to monotonous mass building. In the 1990s there began a return to the sources of architecture and to more eternal values; authentic and simple natural materials, a more disciplined world of proportions, silence and more spiritual values, a closeness to nature, and respect for the genius loci and cultural heritage. Finland is still regarded as one of the leading countries in the world for architecture. The relationship to nature is thought to be one of the explanatory factors for this. Finland has one of the largest, yet still comparatively untouched, areas of nature in Europe, and virtually every Finn knows the experience of how the forest provides spiritual resources. In the Hannover 2000 World Expo Finland has raised public interest through its strengths of the forests, trees, nature, silence and architecture. The Finnish Architectural Review presents the most original Finnish architecture of the present day. In several of the buildings presented here the most natural material for Finns, wood, has been used as the main building material. The use of wood in Finland both in building and in the manufacture of domestic utensils has a tradition going back thousands of years, but this tradition had fallen into decline in latter decades. More recent campaigns, research and education to promote the use of wood have now begun to yield results. Designers are now learning to use wood structurally correctly and to treat it with natural methods. Regional architectures Architecture and the environment define people’s lives, even without wanting to do so. Every piece of the built environment is a part of the creation of the common identity. There are numerous examples of individual buildings which have created a positive image for their whole region; for instance, Säynätsalo Town Hall, Lappia House in Rovaniemi, Kiasma in Helsinki, the Poleeni Cultural Centre in Pieksämäki, and the Sibelius Concert Hall in Lahti. The investment in architecture has created a strong image and a recognisability which is an important additional value for its community. Physically, the regions of the world differ considerably from one another. In any single country such as Finland there are enormous geographical and natural differences. During the times of mass industrialised building bad mistakes were made, with uniform standard models reproduced everywhere. The special characteristics of different regions should be rediscovered, and architecture should be created on the basis of these. In Europe the nation states and borders are gradually eroding, and there is a transference to a common culture that hopefully points the way to a global understanding. Our very identity is organised more and more according to locality as well as to the separate cultures and lifestyles that we choose and not so much on the basis of language and nationality. The flexible identity of the Western individual aspiring for self-expression has replaced the homogeneous citizen, defined by society, community and religion. Such an identity can change a lot during a lifetime, depending for instance, on where one happens to live. The mosaic of the multi-valued common culture a homogenizing global pluralism will also define architecture. Ways of thinking and architecture based on nationalism are uncalled for. Important for architecture, rather, are borderless determinants and local conditions: climate, landscape, soil, vegetation, nature, building heritage, cultures and the identities of the individual. Architecture is the expression of the constructive aspirations of individuals and society. At its best it is art, a setting for a good life. Inferior building will make the environment banal and oppress people, but good architecture creates lasting values, acts as the instigator for locality and genius loci and the expression of permanence good architecture builds the identity of the individual and the community.

Arkkitehtuuri luo identitettiä Sata vuotta sitten Pariisin maailmannäyttelyssä luotiin rohkeasti Suomi-kuvaa. Toiveet itsenäisestä valtiosta, oikeudesta omaan kansalliseen, kielelliseen ja kulttuurilliseen identiteettiin alkoivat yhä voimakkaammin heijastua arkkitehtuuriin. Ankarissa venäläistämispaineissa syntyi suorastaan iskulauseeksi kanonisoitunut käsite suomalainen arkkitehtuuri. Onko se enää vain erään historiallisen aikakauden poliittisesti latautunut ilmaus, aikapäiviä sitten päättynyt, kansallisromantiikasta alkanut vaihe? Muutama vuosikymmen sitten jotkut julistivat, että suomalainen arkkitehtuuri on kuollut. Maailmanlaajuisen teollistuneen rakentamisen ja teknokratian myötä myös Suomeen syntyi nopealla vauhdilla huonoa ympäristöä samalla kun vanhaa kulttuuriperintöä hävitettiin. Arkkitehtuuri joutui uhanalaiseksi. Usko sen merkitykseen nousi taas 1980-luvulla, ensin postmodernismina, joka oli kulutusyhteiskunnan liioitteleva vastareaktio monotoniselle massarakentamiselle. 1990-luvulla alkoi paluu arkkitehtuurin alkulähteille ja ikuisempiin arvoihin: aitoihin ja yksinkertaisiin, luonnonmukaisiin materiaaleihin, kurinalaisempaan suhdemaailmaan, hiljaisuuteen ja henkisempiin arvoihin, luonnonläheisyyteen, paikan hengen ja kulttuuriperinteen kunnioitukseen. Suomea pidetään edelleen yhtenä maailman johtavista arkkitehtuurimaista. Erääksi selittäväksi tekijäksi on arvailtu luontosuhdetta. Maassamme on Euroopan suurimmat, vielä suhteellisen koskemattomat luontoalueet, ja miltei jokainen suomalainen lienee kokenut, miten metsä antaa henkisiä voimavaroja. Hannoverin maailmannäyttelyssä Suomi on herättänyt kiinnostusta näillä vahvuuksillaan: metsä, puut, luonto, hiljaisuus - ja arkkitehtuuri. Tässä lehdessä esitellään tämän hetken omaleimaisinta suomalaista rakennustaidetta. Useassa näistä rakennuksista on käytetty suomalaisille luontevinta materiaalia, puuta. Puun käytöllä rakentamisessa ja tarve-esineiden valmistuksessa on Suomessa tuhansien vuosien perinteet, jotka viime vuosikymmeninä vesitettiin. Kampanjat, tutkimustyö ja opetus puun käytön lisäämiseksi ovat alkaneet tuottaa tulosta. Puuta opetellaan nyt käyttämään rakenteellisesti oikein ja käsittelemään luonnonmukaisilla menetelmillä. Alueiden arkkitehtuuri Arkkitehtuuri ja ympäristö määrittävät tahtomattakin ihmisten elämää. Jokainen pala rakennettua ympäristöä on osa yhteisen identiteetin rakentamista. On lukuisia esimerkkejä yksittäisistä rakennuksista, jotka ovat luoneet positiivista imagoa koko seudulle. Tällaisia ovat vaikkapa Säynätsalon kunnantalo, Lappiatalo, Kiasma, Poleeni ja Sibeliustalo. Satsaus arkkitehtuuriin on luonut vahvan mielikuvan ja tunnistettavuuden, merkittävän lisäarvon yhteisölleen. Maailman alueet eroavat huomattavasti toisistaan. Pelkästään yhden maan, kuten esimerkiksi Suomen sisällä on huikeat maantieteelliset ja biologiset erovaisuudet. Teollisen rakentamisen aikana on tehty pahoja virheitä, kun yhdenmukaiset, tasapäistetyt mallit on monistettu kaikkialle. On löydettävä uudelleen eri alueiden erityispiirteet ja arkkitehtuuri tulee luoda niiden pohjalta. Euroopassa luovutaan asteittain perinteisistä kansallisvaltioista ja rajoista ja siirrytään yhtenäiskulttuuriin, joka toivon mukaan viitoittaa tietä globaalille yhteisymmärrykselle. Omin identiteettimme jäsentyy entistä enemmän sekä paikallisuuden että itse valitsemiemme erilliskulttuurien ja elämäntapojemme mukaan - ei niinkään kielen ja kansallisuuden pohjalta. Yhteiskunnan, yhteisön ja uskonnon määrittelemän homogeenisen kansalaisen roolin tilalle on tullut länsimaisen yksilön joustava ja itseään toteuttamaan pyrkivä identiteetti. Se voi elämän aikana muuttua paljonkin, kuten esimerkiksi kulloisenkin asuinpaikan mukaan. Moniarvoisen yhtenäiskulttuurin mosaiikki - globaali samankaltaistuva pluralismi - tulee määrittämään myös arkkitehtuuria. Nationalismiin pohjaavaa kansallista ajattelutapaa ja arkkitehtuuria ei tarvita. Sen sijaan arkkitehtuurille ovat tärkeitä rajoista vapaat määrittäjät ja paikalliset olosuhteet: ilmasto, maisema, maaperä, kasvillisuus, luonto, rakennusperinne, kulttuurit ja yksilöiden identiteetit. Arkkitehtuuri on yksilöiden ja yhteiskunnan rakentavien pyrkimysten ilmausta. Parhaimmillaan se on taidetta, puitteita hyvälle elämälle. Huono rakentaminen latistaa ympäristöä ja alistaa ihmisiä, mutta hyvä arkkitehtuuri luo kestäviä arvoja, toimii paikallisuuden ja paikan hengen luojana, pysyvyyden ilmentäjänä - rakentaa yksilön ja yhteisön identiteettiä. 10.8.2000 Harri Hautajärvi