Tilan ja paikan runous on mielikuvallista, hiljaista, keskittynyttä kokemista: tiivistyneisyyttä, vähäeleisyyttä, pieniä suhteita, ajallisuuden kokemuksia, ihmisen aikaansa ja paikkaansa kiinnittäviä ilmiöitä ja prosesseja. Kokija täydentää tilaa omilla tulkinnoillaan ja merkityksillään. Tilan ja paikan runous on myös kehollista, aistillista, emotionaalista kokemista: liikettä, tilaa, muotoa ja materiaa. Kokija täydentää tilaa omalla fyysisellä osallistumisellaan siihen. Tämä välitön kokeminen on alkuperäinen tapa elää ja selvitä ympäristössä.

Ympäristön aistittavuus ja kehollisuus edellyttää tilan monimuotoisuutta, järjestysten limittäisyyttä ja materiaalien vuoropuhelua, mielikuvallisuus paikan kapasiteettia herättää monitulkintaisia mielikuvia. Tärkeää on tila, muoto ja aine: moniselitteinen hahmo on muistamisen, tunnistamisen ja samastumisen kohde. Vanhojen kaupunkien yllättävä tilallisuus, ajallinen kerrostuneisuus, rikas materiaalisuus ja moniselitteinen hahmollisuus synnyttää kokemuksen ainutkertaisesta paikasta. Joseph Brodsky - joka piti vihjailua oivallisena kaupunkisuunnitteluperiaatteena - arvioi kaupungin laatua siellä näkemiensä unien perusteella; Venetsiassa hän ei koskaan herännyt painajaisiin. Lauri Rauhalan mukaan ihmisen eksistenssin kolme olomuotoa ovat orgaaninen tapahtuminen, tajunnallisuus sekä maailma, ihmisen reaalinen situaatio. Arkkitehti rakentaa työssään tätä situaatiota ja puuttuu näin välittömästi maailmassaolon muotoon, tapaan ja laatuun. Arkkitehti jäsentää maailmassaoloa sellaisin ympäristöllisin komponentein ja suhtein, jotka ovat läsnä kaikkien ihmisten elämäntilanteissa: kaikki me asumme, työskentelemme ja toimimme jossakin. Näiden komponenttien ja suhteiden laatu on ihmisten elämänlaatua.

Esteettisyys on väistämättä osa arkeamme ja rakennukset ja kaupunkitilat esteettistä maailmaamme. Ympäristön on tuettava ihmisen kehollisuutta, mielikuvitusta ja intuitiota, sitä tiedostumattoman havainnoimisen kykyä, joka auttaa toimimaan ja selviytymään arkiympäristössä - orientoitumaan paikassa, tunnistamaan ja muistamaan sen, samastumaan siihen. Kun ympäristö antaa tilaa mielikuville, tulkinnoille ja merkityksille, antaa se mahdollisuuden ympäristön omaksi kokemiseen ja siihen sitoutumiseen, paikan rakentamiseen ja paikasta huolehtimiseen. Tällainen ympäristön esteettinen laatu kertoo rakentajan kunnioituksesta ihmistä, asujaa kohtaan.

Mikko Mannberg

Ote artikkelista s. 22-29, ark 4/2000