Vuosaari alkaa keskustasta saavuttaessa Vartiokylänlahdelta. Moottorikatutasoinen Vuotie yhdessä maan päällä kulkevan metroradan kanssa leikkaa lähes 100 metrin levyisen kanjonin maisemaan. Tämä liikenneympäristö muodostaa pääsisäänkäynnin Helsingin voimakkaimmin kasvavaan kaupunginosaan ja ehkä joskus se on väylä valtakunnan uuteen suursatamaan.
Alueen infrastruktuuri, tiet, sillat ja radat oli jo suunniteltu ja rakenteilla. Mutta parhaidenkaan asemakaavojen ja siltapiirustusten summana ei välttämättä synny kokonaisuutta, jolla olisi luonnetta. Suunnitelmamme halusi näyttää, mitä vielä oli tehtävissä jo päätettyjen ratkaisujen puitteissa: miten Vuosaaren portista saisi omannäköisensä.
Alueen laajuus ja sen rakenteiden massiivisuus (kallioleikkaukset, betonisillat, kerrostalot) edellyttävät toimenpiteiltä vastaavaa mittakaavaa, ei pienipiirteistä elävöittämistä tai koristelua. Tämä ympäristö koetaan useimmiten muutamassa minuutissa, 60-80 km tuntinopeudella kiitävästä autosta tai metrovaunusta.
Vuosaaren kokot pelastivat Helsingin 50 vuotta sitten. Vihollisen pommittajat harhautuivat kaupungin sijainnista ja pudottivat lastinsa Vuosaaren korpiin. Kunnianosoituksena tuolle oivallukselle 238 valosoihtua tulisi loistamaan molemmin puolin Vuotietä. Moottorikadun valopylväät - joiden väliin vaijereilla varsinaiset ajoratavalaisimet on ripustettu - olisivat rei’itettyä teräslevyä. Tämän pilarin juuressa olisi myös valaisin, jonka valo aikaansaa yhdessä perforoidun metallipinnan kanssa moiree-ilmiön: ohiajavasta autosta keinovalo näyttää loimuavan elävän liekin lailla. Päiväsaikaan pylväiden rivistö ja tien päälle viritetty vaijerikatto luovat yhtenäisen tilan, “tunnelin”, jonka läpi maisema siilautuu.
Tasarytmistä matkantekoa jaksottaa Lauri Anttilan “maailman suurin” aurinkokello. Neljässä eri kohdassa peili heittää hetkeksi auringon kuvan tien vastakkaiselle puolelle pystytetylle lasilevylle. Kukin levy vuorollaan kertoo keskipäivän hetken Moskovan, Pietarin (jonka “oikeata” aikaa me käytämme), Berliinin ja Greenwichin horisontissa. Installaation keskipiste löytyy Rastilantien kääntöpaikasta: Erastotheneen kaivo, johon aurinkokellon selostus on kiinnitetty.


Kuva: Jussi Tiainen

Toisin kuin autosta, metrovaunusta näkee ulos vain toiselle sivulleen. Maanpäällisellä rataosuudella maisema on asemien jaksottamaa. Vartiokylänlahden aukeiden merinäkymien jälkeen juna syöksyisi Rastilasta 2-3 minuutiksi ennen Vuosaaren pääteasemaa kuruun, jonka seininä olisivat kallioleikkaukset tai kuusiaidan muodostama vihreä muuri.