Sakraaleja tiilipintoja. Saksalainen kirkko, pappila ja seurakuntasali / The German Church, vicarage and parish hall Unioninkatu 1, Helsinki Rakennusten kunnostus, muutos ja laajennus 1997–2001/ Renovation, alteration and extension 1997–2001 Juha Leiviskä ja Rosemarie Schnitzler, arkkitehdit / architects SAFA Suomen saksalaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkon (mm. H. Bosse 1864 ja O. Hansson 1961) ja seurakuntatalon (A. Rankka 1932) muodostama kokonaisuus Tähtitorninmäen kupeessa on rakentunut asteittain nykyiselleen vuodesta 1861 lähtien. Nyt toteutetut lukuisat toimenpiteet vanhojen rakennusten sisätiloissa selkiyttävät tilajärjestelyjä ja toimintojen sijoittumista rakennuksiin. Myös puiston reunaan pystytetty kapea ja matala lisäsiipi oli välttämätön, jotta saatiin sisäänkäynti ja lämpiötilat seurakuntasalille, sekä yhteydet eri rakennusten välille. Aiemmat näkyvimmät muutokset rakennuksissa ovat olleet arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema kirkon tornin korotus vuonna 1897, sekä pappilan (A. Mellin 1881) vesikaton arkkitehtonisesti epäonnistunut nostaminen pihan puolella lisätilojen aikaansaamiseksi vuonna 1979. Samalla valitettavasti vaihdettiin alkuperäisikkunat 1970-luvun standardi-ikkunoiksi. 1960-luvulla tehtiin seurakuntasalissa merkittäviä muutoksia, kuten alakatto, päätyseinien juuttikangaspäällysteet, ikkunaseiniä peittävät raskaat verhot, tummat tammiviilukaapistot yms., joiden tuloksena tila muuttui kovin tunkkaiseksi. Nyt suoritetussa korjaustyössä sali uudistettiin alkuperäistä väriasteikkoa soveltaen poistamalla alakatto, rakentamalla uudet estradirakenteet, ja säleikköjen peittämä äänenvaimennusverhoilu, avaamalla ikkunoita salin ja toisen kerroksen kokoustilan väliseen seinään ym. Ote artikkelista s. 38-43, ark 5/2001 Brick surfaces with a sacred aura The building ensemble formed by the German Evangelical Lutheran Church, vicarage and parish hall in Helsinki has been built gradually from 1861 onwards, the church by architects H. Bosse (1864) and O. Hansson (1961) the vicarage by A. Mellin (1881), and the parish hall by A. Rankka (1932). The recent alterations and repairs in the interior spaces make the spatial organisation and various parish functions clearer. An additional wing was necessary, creating an entrance and foyer facilities to the parish hall, as well as connections between the buildings. Earlier changes have included the heightening of the spire in 1897, as well as the unsuccessful heightening of the parish hall roof and new windows in 1979. In the recent repair the parish hall interior was renewed, returning the original colour scheme, removing a later ceiling, building a new small stage and wooden-batten acoustic panelling along the walls, opening a new row of internal windows in the wall dividing the hall from the first floor meeting room, etc. Excerpt from the article on the pages 38-43, ark 5/2001