Maailmankaikkeuden loputon suuruus ja arvoituksellisuus saa ihmismielen hämmentymään. Kaukaisimmat tähtigalaksit, mitä on pystytty havaitsemaan, sijaitsevat miljardin valovuoden päässä planeetastamme (valonnopeus n. 300.000 km/s).
Ihmistä on aina askarruttanut, mitä tuon kaiken takana on. Avaruutta on tutkittu ja sinne on haluttu matkata. Ensimmäisen kuumatkaa käsittelevän romaanin kirjoitti kreikkalainen Lucianos Samosatalainen vuonna 160 jKr. Rakettivoimalla tehtävää matkaa ehdotettiin 1600-luvulla, ja myöhemmin Newton selitti rakettiperiaatteen. Avaruusrakettien kehittely teoreettisella tasolla alkoi 1800-luvun lopulla, ja heinäkuussa 1969 ihminen astui Kuun pinnalle. 1900-luvulla avaruusinnostus on heijastunut laajalti populaarikulttuuriin ja taiteeseen, rakennustaide mukaan lukien.

Kaipuu kosmokseen
Neuvostoliitossa käynnistettiin kansallinen avaruusohjelma vallankumouksen jälkeen. Sosialistimaan arkkitehdit suunnittelivat 1920-luvulla ilmassa ja avaruudessa leijuvia kaupunkeja avaruusaluksineen. Vuonna 1927 järjestetty ensimmäinen planeettainvälisille lennoille omistettu näyttely toimi monien suunnitelmien innoittajana. “Ihmisten uusi asutus sijaitsee avaruudessa”, julisti Kasimir Malewitsch Suprematistisessa Manifestissa vuonna 1924.1
Avaruustutkimus ja -fantasiat heijastuivat myös Italian futuristien suunnitelmiin. Esimerkiksi C. A. Poggin 1930-luvun alussa tekemissä luonnoksissa näkyy lentävän lautasen muotoisia, kiekkomaisia taloja ja ilma-aluksia.2 Frank Lloyd Wrightin vuoden 1934 Broadacre City -suunnitelmassa leijailee pieniä ilma-aluksia. Avaruusfantasiat antoivat hahmonsa myös joillekin Wrightin myöhemmille, ufon muotoisille rakennuksille. Avaruusalukset ja -kaupungit kuvittivat sekä 1920-30-luvulla että etenkin sodan jälkeen lukemattomia science fiction -lehtiä ja -elokuvia, joista ne tarttuivat myös arkkitehtien unelmiin.

Seikkailua avaruudessa
Saksan 1930-luvulla aloittama atomi- ja avaruusohjelma, toinen maailmansota ja sitä seurannut kylmä sota aikaansaivat huikeita satsauksia militaristiseen avaruustutkimukseen ja -teknologiaan. Koko maailma seurasi jännityksellä 1950-luvulla alkaneita avaruuden löytöretkiä. Viihdeteollisuus tuotti sarjatyönä tieteistarinoita ja vieraiden olentojen invaasiota markkinoitiin miljoonille. Ensimmäinen ilmoitus lentävästä lautasesta tehtiin Yhdysvalloissa vuonna 1947, jonka jälkeen väitetyille ufohavainnoille ei ole näkynyt loppua.
Avaruusvillitys näkyi 1950-70-luvulla koko länsimaisessa kulttuurissa. Elettiinhän atomi-, avaruus- ja muoviaikaa, ja kaiken piti olla mahdollista. Kun 1920-30-luvun koneromantiikassa oli haettu innoitusta laivoista, lentokoneista ja autoista, välkkyivät arkkitehtien silmissä nyt avaruusteknologian ja tieteiskuvitelmien ultramodernit näyt. Rakennukset saattoivat saada lentävän lautasen, kantoraketin, kuumodulin, satelliitin tai avaruusaseman ulkomuodon. Utopistisia rakennelmia ja kaupunkistruktuureja suunniteltiin maalle, merelle ja ilmaan, veden päälle ja alle. Moni suunnitelma jäi paperille.

Artikkeli kokonaisuudessa Arkkitehti-lehti 6/98, sivut 18-25

HARRI HAUTAJÄRVI