 |
THE MONUMENTAL AND THE SOVEREIGN
The design competition for the new building of the National Pensions Institute was held in the late 1940s. Alvar Aalto, the winner, wrote in the margin of a perspective drawing as follows: “Perspective: the building is in contrast with the surrounding commercial buildings and square surfaces, the placement and form of which intentionally provide the new building with an opportunity to gain the monumentality and sovereignty suitable for a public building.” (Forum Redivivum, 1948).
The present as well as the forthcoming issue will be dedicated to public building, which possesses a unique character indeed: its quality reflects the state of society at large.
The built environment and architecture can attain significant social value, provided that common buildings and areas are generally appreciated and honoured. This is something I understood recently when I visited Columbus, Indiana, with a group of my students. In the 1940s, Eliel Saarinen designed a beautiful, pure yellow brick church for Columbus. As usual, he managed to convey his mastery on both large and small scale. Inspired by Saarinen’s masterpiece and concerned about the state of the community’s school buildings, a local bank and a major enterprise announced that if developers employed renowned experts for designing schools, the bank and the enterprise would cover the architect’s fee. This principle was gradually established to apply all public building. Since the 1950s, Harry Weese - who passed away only recently - Eero Saarinen and his continuators, Kevin Roche and John Dinkeloo, and several other well-known architects have designed many nationally awarded schools, banks, and industrial buildings for Columbus. Something of an exception in the US, Columbus has also restored its old building stock, including the City Hall and fire stations. There are a great number of works of art in public spaces, streets and parks. Omnipresent in Columbus, architecture and good building practice go without saying, in the minds of Columbus citizens. Residential buildings are designed and renovated with care and concern. Built public space is the pride of Columbus, attracting hundreds of visitors daily from both near and far. The basic appearance of the town is positive, and there is no sign of any of the degeneration of public space so deplorably commonplace elsewhere in the US.
°
Although Finnish society fortunately still recognises the significance of quality building, we must bear in mind the lessons of two masters, Alvar Aalto and Eliel Saarinen: architecture creates images which contribute to the feeling of community and positive nationalism. We must be able to take pride in our environment; public building must be given the right to “monumentality and sovereignty” . |
MONUMENTAALI JA SUVEREENI
Kansaneläkelaitoksen uudisrakennuksen suunnittelukilpailu käytiin neljäkymmentäluvun lopulla. Kilpailun voittanut Alvar Aalto kirjoitti kilpailuehdotuksensa perspektiivikuvan alareunaan: “Perspektiivi: Kansaneläkelaitos kontrastisuhteessa ympäröiviin liikerakennuksiin ja toripintoihin, joiden sijoitus ja muoto tarkoituksellisesti luo mahdollisuuden Kansaneläkelaitoksen monumentaalisuudelle ja julkisen rakennuksen suvereniteetille.” (Forum Redivivum, 1948)
Tämä ja seurava numeromme keskittyvät julkiseen rakentamiseen, joka poikkeaa luonteeltaan muusta rakentamisesta: sen laatu heijastaa yhteisön tilaa.
Rakennetulla ympäristöllä ja arkkitehtuurilla saavutetaan merkittäviä yhteiskunnallisia ja yhteisöllisiä arvoja, kun yhteisiä rakennuksia ja alueita kunnioitetaan ja arvostetaan. Huomasin tämän, kun vierailin äskettäin opiskelijoideni kanssa Yhdysvalloissa Columbus-nimisessä kaupungissa Indianassa. Eliel Saarinen suunnitteli Columbukseen 40-luvun lopulla kauniin ja selkeälinjaisen keltatiilisen kirkon. Hän onnistui tapansa mukaisesti välittämään taituruutensa suuressa ja pienessä mittakaavassa. Paikallinen pankki ja suuryritys ilmoittivat Saarisen mestariteoksen innoittamana ja yhteisön koululaitosten tilasta huolestuneina, että ne tukisivat koulujen rakentamista korvaamalla arkkitehdin palkkion rakennuttajille, mikäli nämä käyttäisivät tunnustettuja ja taitavia suunnittelijoita. Vähitellen periaatetta alettiin noudattaa kaikessa julkisessa rakentamisessa. 1950-luvulta alkaen vastikään edesmennyt Harry Weese, Eero Saarinen ja hänen toimistonsa jatkajat Kevin Roche ja John Dinkeloo sekä useat muut tunnetut arkkitehdit ovat suunnitelleet Columbukseen lukuisia kansallisesti palkittuja kirkkoja, kouluja, pankkeja ja teollisuusrakennuksia. Yhdysvaltojen normaalikäytännöstä poiketen kaupunki on myös korjannut vanhaa rakennuskantaansa, mm. kaupungintalon, paloasemia ja raatihuoneen. Julkisissa tiloissa, kaduilla ja puistoissa on runsaasti taiteilijoiden töitä. Arkkitehtuuri ja hyvä rakentamistapa ovat kaikkialla läsnäollessaan itsestäänselvyyksiä Columbuksen asukkaille. Asuinrakennukset suunnitellaan ja peruskorjataan huolella. Rakennettu julkinen tila on Columbuksen ylpeys, ja siihen käy päivittäin tutustumassa satoja ihmisiä läheltä ja kaukaa. Kaupungin perusilme on positiivinen, eikä Yhdysvalloissa valitettavan usein nähtävää julkisen tilan rappiota ole
huomattavissa.
°
Vaikka suomalainen yhteiskunta ei onneksi olekaan unohtanut laadukkaan rakentamisen merkitystä, emme silti saa unohtaa arkkitehtuurin taitajien, Alvar Aallon ja Eliel Saarisen opetuksia. Arkkitehtuurilla luodaan mielikuvia, joilla vahvistetaan yhteisyyden ja kansallisuuden tuntemuksia kansalaisissa. Ympäristöstä tulee voida olla ylpeä, julkisella rakentamisella on oikeus “monumentaalisuuteen ja suvereeniuteen”.
St. Louis 9.11.1998
Esa Laaksonen |