Radikaalia muutosta pilotoimassa

Huopalahden asemamiljöön massivipuisessa rivitalossa on hyödynnetty vanhoja tuttuja mutta nykyrakentamiselle harvinaisen vieraita ratkaisuja.

Meidän pitäisi vähentää rakentamista ja rakentaa pitkäikäisesti ja materiaaliviisaasti silloin kuin rakennamme – niin, että rakennusten ympäristöhaitat jakautuisivat pitkälle ajalle, ja purettunakin ne tuottaisivat paljon uusiokäytettävää materiaalia ja vähän jätettä. Mutta osaammeko me? Epämukava totuus on, että asukasta kohden Suomi kuluttaa Euroopan maista eniten materiaaleja ja tuottaa myös eniten jätettä, ja rakentamisella on tässä merkittävä rooli. Tarvitaan siis radikaalia muutosta.

Huopalahden asuinkasarmi pääsee jo aika lähelle tätä. Mutta se ei ole tullut helpolla! Rakennuttajan, muusikko ja tuottaja Liisa Akimofin, poikkeuksellinen ja jopa harkitsematon rohkeus on tuottanut vaiheikkaan prosessin päätteeksi ainutlaatuisen rakennuksen. Massiivipuisen asuinkasarmin liimaton rakenne on pitkäikäinen, vikasietoinen ja uudelleenkäytettävissä. Rakennuksessa on käytetty myös kierrätyselementtejä ja painovoimainen ilmanvaihto toimii sähköttömästi.

Lisää kuvia ja piirustuksia projektista →

Akimofille suhde materiaaliin, puuhun ja metsiin, on tärkeä näkökulma ja rakentamisen oikeutus pitää pystyä perustelemaan. ”Kun käytät puuta, käytä sitä niin, että rakennus on olemassa pidemmän aikaa kuin kului puun kasvuun”, hän toteaa, ja lisää Huopalahden asuinkasarmista: ”Tämän talon pitäisi pysyä 400 vuotta”.

Myös asuinkasarmin pääsuunnittelijan, arkkitehtitoimisto Livadyn Juulia Mikkolan mielestä nykyrakentamistavan tulisi muuttua: “Rakennamme vääränlaisia taloja, sellaisia, joita ei voida kunnostaa”. Hän perustelee, että monimukaiset rakenteet ovat usein vaurioherkkiä ja vauriot vaikea havaita ja korjata. Huopalahden asuinkasarmissa tätä ongelmaa ei ole: seinärakenteet ovat aaltoilevista elementeistä liimattomasti koottua massiivipuuta, jota käyttäjän on helppo ymmärtää ja tarvittaessa korjata. Ne voi myös purkaa takaisin elementteihin ja uusiokäyttää. Melkein 40 senttimetriä paksut massiiviseinät vievät tosin paljon materiaalia, joten pitkäikäisyys on olennainen osa rakennuksen ekologista kestävyyttä.

Pohjaratkaisultaan asuinkasarmi on neljän asunnon rivitalo, jonka kahden kerroksen asunnot ovat toimivan muunneltavia. Lämmitysmuotona toimii maalämpö. Asukkaat ovat olleet tyytyväisiä sekä terveelliseen rakentamistapaan että talon estetiikkaan.

Ilmanvaihtotekniikkana on nykyrakentamisessa harvinainen painovoimainen ilmanvaihto. Mikkola kertoo, että tekniikan maine pilattiin 1960-luvulla tekemällä puutteellisia järjestelmiä. Sen kulta-aika oli jo 1900-luvun vaihteessa, jolloin käytettiin huonekohtaista tuloilmaa ja muurattuja poistohormeja. Ne ovat käytössä myös asuinkasarmissa. Teknisiltä ratkaisuiltaan asuinkasarmi eroaa paljon totutusta nykyrakentamisesta. Livady onkin ammentanut oppia perinteisistä rakentamistavoista. 

Asuinkasarmin rakentamisprosessi alkoi 2017 ja rakennus valmistui 2023. Prosessi oli rankka ja täynnä ”absurdeja käänteitä” etenkin rakennuttaja Liisa Akimofille. Lupaprosessi oli haastava, sillä nykykäytännöistä poikkeavat ratkaisut piti todistaa toimiviksi. Varsinaiselle tutkimusrakentamiselle, joka olisi ollut sallivampaa, pankki ei antanut lainaa. Kun seinämateriaali oli valittu, meni suomalainen startup-toimittaja konkurssiin ja Akimof joutui itse tuottamaan elementit. Hän ei lannistunut vaan vuokrasi hallin, työkoneet ja työvoiman.

Myös kierrätettyjen kattotiilien käyttö osoittautui vaikeaksi. Kun tiilet oli pesty talkoovoimin, oli ne puuttuvan CE-merkinnän vuoksi erittäin hankala saada hyväksyttyä käyttöön uudessa rakennuksessa.

Asuinkasarmin prosessissa näkyy vallitseva ristiriita rakentamisen tavoitteiden ja käytäntöjen välillä: pyrimme lisäämään rakennuselementtien uusiokäyttöä ja ekologisia rakentamistapoja, mutta monet käytännöt CE-merkinnöistä lupaprosessiin hidastavat näitä tavoitteita. Tarvitsemmekin joustavan järjestelmän rakentamisen murrosta tukemaan. Näin voimme vähentää alan ympäristökuormaa ja löytää tulevaisuuden ratkaisuja.

Huopalahden asuinkasarmi on melkein ikonisen perinteinen punamultaisena, valkoisine ikkunanpuitteineen ja jyrkkine harjakattoineen. Se on myös ajaton ja sympaattinen, ja solahtaa saumattomasti historialliseen asemamiljööseen. Myös pihapiirin vanhat rakennukset, kuten asukkaiden yhteinen pihasauna, on otettu käyttöön. Kokonaisuudessaan Huopalahden asema-alue on kokenut renessanssin. Se on ilahduttava kokoelma ajan kerrostumia – herännyt eloon uuden ravintolan, ajoittaisten tapahtumien ja arkisen käytön myötä.

Entä mitä Akimof tekisi toisin, jos voisi? ”Jos olisin tiennyt, mitä tästä tulee, en olisi koskaan tehnyt tätä. Mutta olin junassa, josta ei päässyt pois”, hän toteaa hymyillen. Hän on kuitenkin tyytyväinen tinkimättömään lopputulokseen: ”Jos rakentaa, on todella rakennettava jotain, jonka kanssa voi elää.” ↙

SAARA KANTELE on arkkitehti ja suunnittelija, joka työskentelee puurakentamisen sekä materiaalilähtöisen suuunnittelun ja tutkimuksen parissa Studio Kantele -toimistossaan.

Lue Aine ja äly -numeron muita juttuja →

Julkaistu lehdessä 2 – 2024 - Aine ja äly