Väitös: Kaupunkipiha voi olla yhtä tehokas hiilinielu kuin metsä

Kaupunkien pihat ja tontit ovat alihyödynnetty resurssi, joiden hiilinielut voisi helposti jopa moninkertaistaa, sanoo maisema-arkkitehti Mari Ariluoma.

MAISEMA-ARKKITEHTI, maisema-arkkitehtitoimisto Nomajin osakas Mari Ariluoma tutki Aalto-yliopistossa marraskuussa hyväksytyssä väitöskirjassaan kaupunkipihojen mahdollisuuksia toimia hiilinieluina ja -varastoina: 

”JOPA TIIVIISTI RAKENNETUSSA kaupunkiympäristössä on todella paljon potentiaalia parantaa kaupunkivihreän hyötyjä, kuten kehittää hiilinieluja ja -varastoja.

Väitöskirjassani keskityin erityisesti pihoihin ja tontteihin. Ne ovat kaupunkiympäristössä alihyödynnetty resurssi, joiden hiilinielupotentiaalia ei ole ymmärretty. Vaikka yksittäinen piha on pieni, kokonaisuudessaan kaupunkien viherrakenteesta 30–40 prosenttia on yksityisillä pihoilla ja tonteilla.

Tarve aiheen tutkimiseen nousi osin käytännön suunnittelutyöstä. Olen tehnyt paljon uudiskohteiden pihasuunnittelua pääkaupunkiseudulla ja nähnyt, että pihoilla olisi enemmän mahdollisuuksia kuin mitä hankkeiden tavoitteiden ja reunaehtojen puitteissa pystyy hyödyntämään.

Yksinkertaisin ja keskeisin tapa saada kaupunkipihojen hiilinielupotentiaali käyttöön olisi panostaa kasvillisuuteen, jota tällä hetkellä hyödynnetään aika vähän. Mitä enemmän vihreää, sitä enemmän hyötyjä. Myös lajistolla on merkitystä.

Ehdottomasti suurin hiilinielupotentiaali on isoiksi kasvavilla puilla. Toinen keskeinen seikka on kerroksellisuus: että on puita, pensaita ja matalaa ruohovartista kasvillisuutta, jotka yhdessä muodostavat kasviyhteisöjä, aivan kuten luonnossakin. Nyt pihasuunnittelussa ja rakentamisessa eri kasvillisuustyypit jaotellaan tavallisesti omille alueilleen.

Nielujen lisäksi olisi tärkeää tarkastella viherrakentamisesta syntyviä päästöjä. Tutkimusta tehdessäni yllätyin siitä, miten iso merkitys on kasvualustalla eli sillä millaista maa-ainesta paikalle tuodaan. Tuotteistetuissa kasvualustoissa, joita meillä tyypillisesti käytetään, on paljon nopeasti hajoavaa orgaanista ainesta. Vaihtoehtoina voitaisiin alkaa hyödyntää enemmän kierrätys- ja kivennäismaapohjaisia kasvualustoja.

Myös taimimateriaalista syntyy päästöjä, etenkin jos niitä tuodaan ulkomailta pitkien matkojen päästä.

Samoin kuin rakennusten, myös pihojen suurimmat päästöt tulevat rakentamisvaiheessa. Kun piha on kerran tehty, sen pitäisi antaa olla paikallaan mahdollisimman pitkään. Maaperään vähitellen kertyvä hiilivarasto menetetään, jos se myllätään auki.

Viher- ja piharakenteeseen liittyviä päästöjä tai toisaalta nieluja ei huomioida missään päästölaskelmissa tai ilmastoselvityksissä. Siihen ei ole ollut mitään välineitäkään. Ikään kuin olisi ihan sama mitä siellä tehdään, mutta ei se oikeasti ole ihan sama. Osana tutkimustani olen tehnyt hiililaskurin, jonka avulla on mahdollista laskea pihan suunnitteluratkaisujen hiilinielu- ja päästövaikutuksia ja optimoida positiiviset vaikutukset. Se on verkossa vapaasti kaikkien käytettävissä.

Tutkimuksessani tein testilaskelmia, joissa vertailin erilaisia suunnitteluratkaisuja uudisrakennuksen umpikorttelipihalla. Tulosteni perusteella melko yksinkertaisillakin suunnitteluvalinnoilla pihan hiilinielun voi jopa moninkertaistaa.

Ei pidä kuitenkaan ajatella, että pihan hiilinielu voisi kompensoida uudisrakennuksen päästöjä. Sen sijaan jos pihan hiilinielupotentiaalin vaikutus skaalataan koko kaupunkiin, se voikin olla tosi iso. Yllättäen rakennettu vihreä pystyy toimimaan hiilinieluna tai -varastona jopa yhtä tehokkaasti kuin metsä.”

Julkaistu lehdessä 1 – 2026 - Asumisen vaihtoehtoja