5 / 2018 - näyttely, UU AA 5

Mitä kuuluu arkkitehtuurinäyttelyille ja -museoille? Arkkitehtuuri- ja muotoilunäyttelyillä on pitkä historia, ja näyttelyiden suunnittelu, sisältöjen konseptointi ja kuratointi kuuluvat myös useiden arkkitehtien toimen­kuvaan. Kansainvälisesti keskustelu on viime vuosina laajentunut: siinä missä kiinnostavaa ja palkittua arkkitehtuuria on aiemmin tarkasteltu enimmäkseen planssien ja pienoismallien avulla, arvioidaan arkkitehtuurinäyttelyä nykyään yhtä lailla esityskonventioiden, kuratoinnin liikehdintöjen ja instituutioiden käymien muiden keskustelujen valossa. Toisaalta etenkin Suomessa alakohtainen keskustelu arkkitehtuuri- tai muotoilunäyttelystä, kokoel­mien esittämisestä, sekä historian ja ajankohtaisten aiheiden käsittelystä on jäänyt jälkeen.

Parhaillaan keskustellaan Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon yhdistämisestä. Myös tähän limittyen numerossa on haastateltavana kymmenen arkkitehtuurin alalla toimivaa museo- ja näyttelyinstituutiota eri puolilta maailmaa. Ne luotaavat ajankohtaisia aihepiirejä, muutoksia ja tulevaisuudennäkymiä, joita arkkitehtuurin ja muotoilun näyttelytoiminnassa on nähtävissä. Lisäksi esitellään ajankohtaisia näyttelyitä, museoita ja näyttelytiloja sekä pohditaan erilaisia tapoja esittää arkkitehtuuria. Näiden joukossa on muun muassa Amos Rex -taidemuseo Helsingissä.

Arkkitehti-lehden uutta julkaisumuotoa tutkiva UU AA -projekti jatkuu poiminnoilla lehdessä vuosikymmenten aikana käsitellyistä näyttelyistä. Projekti jatkuu lehden kaikissa tämän vuoden numeroissa.

Sisältö

• Ålands kulturhistoriska museum, Maarianhamina, 2016
Futudesign & Markus Wikar

• Pro Nemus -vierailukeskus, Äänekoski, 2018
UKI Arkkitehdit

• Publics -tapahtumatila ja kirjasto, Helsinki, 2018
Julia

• Galleria Rankka, Helsinki, 2018
alkuperäinen rakennus: Onni Tarjanne 1925

• Iittala & Arabia Design Centre, Helsinki, 2016
Futudesign

CCA | Mirko Zardini
M+ | Shirley Surya
Haus der Arkitektur | Markus Bogensberger
MFA | Reetta Heiskanen
RIBA | Marie Bak Mortensen
Arhitektuurimuuseum | Triin Ojari
gta Exhibitions | Fredi Fischli & Niels Olsen
MAO | Matevž Čelik
MAAT | Pedro Gadanho
Het Nieuwe Instituut | Guus Beumer

Suomen paviljongin näyttely Venetsian
arkkitehtuuribiennaalissa
kuraattori Anni Vartola
komissaari Hanna Harris
näyttelyarkkitehti Tuomas Siitonen
graafinen suunnittelija Johannes Nieminen
osoite Giardini, Venetsia
laajuus 85 m2
valmistuminen 2018
paviljonki Alvar Aalto 1956

valokuvat Ugo Carmeni, Alexander Mayes / Archinfo Finland

Taidemuseo ja Lasipalatsin peruskorjaus
arkkitehdit Asmo Jaaksi, Freja Ståhlberg-Aalto, Katja Savolainen, Päivi Meuronen
osoite Mannerheimintie 22–24, Helsinki
laajuus 12 900 m2
valmistuminen 2018
vanha rakennus Niilo Kokko, Viljo Revell, Heimo Riihimäki 1936

valokuvat Tuomas Uusheimo
arviot Marja Rautaharju, Juha Ilonen, Maria Arusoo

Joskus loppu on uuden alku. Kuratointi, kuten myös kritiikki, on kuin sarana, joka kääntää tehdyn työn tulokset yleisön katsottavaksi. Tässä mielessä avajaiset ovat hetki, jolloin näyttelyn tekijät päättävät työnsä esillä olevien ajatusten, materiaalien ja kokemusten parissa ja vierailijat vasta aloittavat oman urakkansa. Siispä, jos puhutaan representaatiosta sanan laajassa merkityksessä sekä esillepanona että edustetuksi tulemisena, etenkin keskusteluista puuttuvina ääninä ja tahoina, on Venetsian arkkitehtuuribiennaalin tämän vuoden Yhdysvaltojen paviljongista puhuttaessa ehkä syytä aloittaa näyttelyn avajaisista.

Niall Atkinsonin, Ann Luin ja itseni yhdessä Iker Gilin kanssa kuratoiman näyttelyn Dimensions of Citizenship keskiössä ovat kysymykset siitä, miten tehdään näkyväksi joukkoon kuulumista tai siitä pois sulkemista. Avajaisjuhlaa varten päätimme kutsua monialaisen Postcommodity-taidekollektiivin esittämään performanssin We Lost Half the Forest and the Rest Will Burn This Summer. Taiteilija Raven Chacon seisoi mikrofonin ja miksauspöydän takana tyypillisiin läntisten etelävaltioiden asusteisiin pukeutuneena kahden sijaisen tuuratessa vieressä kollektiivin puuttuneita jäseniä Cristóbal Martínezia ja Kade L. Twistiä. Esitys oli äänekäs ja voimallinen. Kokeellinen musiikki välitti tuntemuksia kolonialismin väkivaltaisista vaikutuksista alkuperäisyhteisöihin ja luonnonmaisemiin.

Kuraattoreina ajattelimme, että ohjelmanumero nostaisi esiin edes jossain määrin alkuperäisasukkaiden kysymykset ja oikeudet, ovathan juuri he menettäneet maidensa hallinnan Yhdysvaltain kansalaisuuden muodostumisen myötä. Esitystä suunnitellessamme emme kuitenkaan olleet huomioineet performanssin osaltaan asettavan kyseenalaiseksi myös arkkitehtuurin suhteen valtainstituutioihin. Postcommodityn esitys nimittäin järjestettiin plantaasityylisen paviljongin pihalla, portiikkiaiheen ja pilastereiden edessä. Tyyli on ominaista Yhdysvaltojen hallintorakennusten arkkitehtuurille ympäri maata, mutta se henkii myös ikävämpiä kaikuja orjuuden ja syrjinnän historiasta. Vaikka paviljongin päätykolmiossa luki “Stati Uniti D’America”, näytti We Lost Half the Forest, miten heikoissa kantimissa yhteisyys on näinä aikoina politiikassa.

Arkkitehtuuri on visuaalinen ala, joten ehkä juuri siksi ääni saa ihmiset tuntemaan olonsa epämukavaksi. Ääni on kuin muoto, jota ei voi paeta tai sivuuttaa. Soundcheckin aikana järjestäjät kehottivat meitä hiljentämään atonaalisen äänivallimme volyymiä, sillä melu oli keskeyttänyt Bjarke Ingelsin puheenvuoron viereisen Tanskan paviljongin avajaisissa. Saimme muutamia valituksia äänentoistosta myös puolituntisen esityksen aikana. Koska arkkitehtuurilla on kuitenkin velvollisuus olla moniäänistä eikä vain sisäpiiriläisten määrittelemää, oli meistä sopivaa aloittaa räminällä. ark

Mimi Zeiger on Los Angelesissa asuva kriitikko, toimittaja ja kuraattori.

Näköislehti: Site Logic