2 / 2016 - Pallasmaa, 4 x julkinen rakennus

Miten hyvinvointiyhteiskunnan palvelut voitaisiin taata ja mistä pitäisi säästää – tästä ongelmavyyhdistä on tullut politiikan kestoaihe. Useissa kunnissa säästöjä haetaan monin eri tavoin, ja ratkaisuilla on vaikutuksia myös rakennettuun ympäristöön. Esimerkkinä voi mainita kirjastojen ja muiden julkisten palveluiden sijoittamisen kauppakeskuksiin. Lappeenrannassa uusi kaupunginteatteri on rakennettu kauppakeskuksen ylimpään kerrokseen. Suunnittelijat, ALA-arkkitehdit, näkivät asetelman kiehtovana: ”Teatteri palaa juurilleen, torille, sinne missä ihmiset ovat.” Teatteri on toteutettu taitavasti, omaluonteisena kokonaisuutena muuten tavanomaiseen kauppakeskukseen. Hieno teatteri pakottaa ajattelemaan myös asian kääntöpuolta: kuntalaisten yhteisen, julkisen tilan muuttumista luonteeltaan kaupalliseksi. Taustalla häämöttää olennainen poliittinen kysymys: Onko kaupunki asukkaistaan huolehtiva yhteisö vai mahdollisimman tehokkaasti palveluja tuottava yritys? Kun hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettiin, teattereista ja kirjastoista tuli aikansa symbolirakennuksia, joilla oli tärkeä rooli kaupunkitilassa. Tämä rooli katoaa, kun julkisia palveluja sijoitetaan kauppakeskusten sisuksiin. Kuinka tärkeitä julkiset tilat ovat hyvinvoinnille? Pitäisikö myös päiväkodit ja koulut sijoittaa kauppakeskusten yhteyteen?

Lehti esittelee teatterin lisäksi päiväkodin, terveysaseman ja yliopistorakennuksen, jotka sijaitsevat eri puolilla Suomea. Toisenlaisen ajan yhteisistä rakennuksista kertoo valokuvaaja Tuomas Uusheimo, joka on kuvannut seurantaloja. Niitä rakensivat työväenyhdistykset, vapaapalokunnat, suojeluskunnat ja nuoriso- ja raittiusseurat. Seurantalot kertovat aikansa aatteista ja vahvasta yhteistyön perinteestä. Lehden kolumnissa poliittinen mielipidevaikuttaja Matti Apunen ihmettelee, kuinka yksityiskohtaisesti alueiden suunnittelua ohjataan ja kuinka samanlaisia uudet ympäristöt ovat. Hän toivoo suunnittelun vapautuvan suomalaisesta yhdenmukaisuuden tyranniasta ja luovan enemmän erilaisuutta. Haastattelussa Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen uusi johtaja Hanna Harris kertoo suunnitelmistaan nostaa nuori tiedotuskeskus aktiiviseksi vaikuttajaksi muiden taiteenalojen keskusten rinnalle. Avausartikkelissa ”Yksinkertaisuuden monimutkaisuus” kansainvälisesti arvostettu arkkitehtuuriteoreetikko, professori Juhani Pallasmaa tarkastelee pelkistetyn muodon rikkautta taiteen eri alueilla. Pallasmaan mukaan arkkitehtuuri sisältää aina ristiriitaisia, jopa sovittamattomasti epäsuhtaisia aineksia, kuten materiaalisuus ja tunteet, rakenteet ja estetiikka, tieto ja unelmat. Kaikki ainekset tulee sulauttaa toisiinsa ”sellaisen luovan prosessin välityksellä, joka perustuu asioiden syvään henkiseen tunnistamiseen”. Prosessi on taiteelle ominainen.

Sisältö

arkkitehdit Juho Grönholm, Antti Nousjoki, Janne Teräsvirta, Samuli Woolston
osoite Kaivokatu 5, Lappeenranta
laajuus 5 298 m2
valmistuminen 2015

Suunnittelijan ääni:
Juho Grönholm, Antti Nousjoki, Janne Teräsvirta,
Samuli Woolston

Kolmannessa teatterisuunnitelmassaan arkkitehdit joutuivat pohtimaan teatterin suhdetta kauppakeskukseen. Suunnittelijat kertovat ratkaisustaan.

Lappeenrannan kaupunginteatterin hankintailmoitus herätti toimistollamme viisi vuotta sitten hämmennystä: Teatteri oli päätetty rakentaa keskustan kauppakeskuksen uuden laajennuksen sisään. Arkkitehtitoimisto Cederqvist & Jäntin suunnitelmat kauppakeskuksesta olivat jo pitkällä. Kauppakeskuksen laajennus täydentäisi Erkki Juutilaisen 1960-luvulla suunnitteleman, kansiratkaisuun perustuvan ”ruutukaavaregulaation” (Arkkitehti 3–4/1967). Kävelykannen viereisessä ruudussa on näyttävä brutalistinen veistos, Lappeenrannan kaupungintalo (Castrén–Jauhiainen–Nuuttila 1980). Hankintailmoituksessa tarjoajalta erityisesti edellytettiin hyvää yhteistyökykyä.

Teatterin sijoittaminen kauppakeskukseen alkoi kiehtoa. Näinhän teatteri palaa juurilleen, torille, sinne missä ihmiset ovat. Millainen kaupunginteatterin pitäisi olla suhteessa kauppakeskukseen? Jonkinlainen kontrasti tuntui tarpeelliselta. Jos kauppakeskuksessa pyrkii dramaattiseen näyttävyyteen, sulautuu massaan. Suurimman kontrastin saa aikaan tyhjyydellä. Näytelmissä käytetään usein tätä eeppisen teatteriperinteen mukaista pelkistystä tehokeinona: lavalta kuullaan suoraa puhetta minimalistisissa lavasteissa. Suunnitelmamme sai innoituksensa tällaisesta suorasta kerronnallisuudesta.

Teatterin lämpiöstä aukeaa kauppakeskuksen suuntaan viisikymmentä metriä pitkä paljas ”näyttämöaukko”. Teatteriin tulija löytää kauppakeskuksen sisäänkäynniltä monumentaalisille portaille ja astelee niitä pitkin suoraan lämpiön parrasvaloihin. Isossa salissa näyttämöaukon kehys saadaan kokonaan pois näkyvistä, jolloin teatteritekniikka jää näkyviin ja katsomo asettuu tavanomaista intiimimmälle etäisyydelle esiintymislavasta. Takatilojen ja yleisötilojen välinen raja hämärtyy.

Suuren näyttämön ensi-iltanäytelmänä esitettiinkin katsojaa suoraan syyttävä Bertolt Brechtin Kolmen pennin ooppera. ark

arvioteksti Roy Mänttäri
valokuvat Tuomas Uusheimo, Jari Lifländer

 

Tampereen teknillisen yliopiston palvelurakennus
arkkitehdit Juha Luoma, Samppa Hannikainen, Tobias Tommila
osoite Korkeakoulunkatu 7, Tampere
laajuus 15 084 m2
valmistuminen 2015

arvioteksti Esa Laaksonen
valokuvat Mika Huisman

Uusien ideoiden siivittämänä


Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen uusi johtaja Hanna Harris kertoo pienen mutta tärkeän keskuksen tulevaisuudensuunnitelmista.

Arkkitehtuurin tiedotuskeskus perustettiin kolme vuotta sitten edistämään suomalaisen arkkitehtuurin tunnetuksi tekemistä kotimaassa ja ulkomailla. Suomen Arkkitehtiliiton, Suomen arkkitehtuurimuseo- ja tiedotuskeskussäätiön, Alvar Aalto -säätiön, Arkkitehtitoimistojen Liiton ja Rakennustietosäätiön perustama keskus on ensimmäisinä vuosinaan vasta hapuillen hakenut rooliaan, eikä se ole vielä kovin tunnettu. Monet luulevat sitä jonkinlaiseksi Arkkitehtuurimuseon osastoksi. Tärkein osa tiedotuskeskuksen toimintaa ovat olleet pirteästi ja hyvin toimitetut nettisivustot archinfo.fi ja englanninkielinen finnisharchitecture.fi, joiden alun vaatimattomat lukijamäärät ovat tasaisessa kasvussa.

Nyt tiedotuskeskuksen tilanne ehkä muuttuu, kun sen johtajaksi on valittu valtiotieteiden lisensiaatti, kaupunkitutkija Hanna Harris, joka on jo valmiiksi kansainvälisesti verkottunut. Arkkitehtiperheessä kasvanut Harris on kaksikielinen ja taitaa suomen ja englannin lisäksi useita muita kieliä. Hän on oleskellut pitkiä aikoja ulkomailla, viimeksi Lontoossa Suomen Lontoon-instituutin ohjelmajohtajana vuosina 2008–13 . Lisäksi hän on tehnyt toimittajan töitä, tuottanut monia tapahtumia ja hankkeita, hoitanut viestintää sekä toiminut tutkijana ja luennoinut eri korkeakouluissa Suomessa ja ulkomailla. Tiedotuskeskukseen hän siirtyi Helsinki Design Weekin ohjelmajohtajan tehtävistä.

Instrumentti, verkosto ja foorumi

Mitä Harris aikoo ensimmäiseksi tehdä Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen johtajana?

”Aion käydä tiivistä dialogia niin tiedotuskeskuksen perustajaorganisaatioiden kuin koko arkkitehtuurin kentän kanssa. Haluan tietää, mitä eri tahoilla on käynnissä ja mitä keskukselta odotetaan. Tärkeää on toisaalta rakentaa ja vahvistaa keskuksen omaa profiilia, toisaalta synnyttää aitoa lisäarvoa toimialalle. Yksi kehityskohde on kansainvälinen toiminta. Pienenä ja ketteränä tiedotuskeskus voi sysätä uusia asioita liikkeelle ja yhdistää hedelmällisin tavoin jo olemassa olevaa. Kyse on usein katalysoinnista”, Harris kertoo. ”Lisäksi aion tutustua syvemmin muiden taiteenalojen tiedotuskeskusten toimintaan ja saavutuksiin”, hän jatkaa.

Musiikin tiedotus- ja vientikeskus Music Finland on toiminut eri muodoissa jo vuodesta 1963. Kirjallisuudella on ollut vientikeskus FILI vuodesta 1977. Lisäksi vastaavat organisaatiot on teatterilla, kuvataiteella, sirkuksella ja elokuvalla. Keskusten rooli taiteenalojensa edistäjinä on tunnettu. Esimerkiksi Music Finland on voinut toimittaa suomalaisten säveltäjien teosten nuotteja minne päin maailmaa tahansa muusikkojen esitettäväksi. Sen ansiot suomalaisen musiikin edistämisessä ovat kiistattomat. Jotkut keskukset myös jakavat apurahoja ulkomailla tapahtuvaan toimintaan.

”Eri kulttuurialojen toiminta ei tietenkään ole suoraan rinnastettavissa toisiinsa, mutta aina voi oppia ja saada ideoita muiden kokemuksista. Tiedotuskeskus voidaan nähdä myös instrumenttina, verkostona ja foorumina erilaisille asioille. Tehtäväni on pitää huolta myös siitä, miten ollaan yhteydessä koko muuhun kulttuurikenttään. Osa toiminnasta suuntautuu selkeästi ulkomaille, osa kotimaahan. Usein näitä kahta ei voi erottaa.”

Lähtökohta nykyarkkitehtuurin tunnetuksi tekemiselle on suotuisa. Suomalaisella arkkitehtuurilla on hyvä maine ulkomailla, vaikka se sitten perustuisikin pääosin Alvar Aallon tai Eliel Saarisen maailmanmaineeseen. Aallon vanavedessä voi toki kertoa, että täällä tehdään merkittävää arkkitehtuuria edelleenkin. Myös suomalainen kaupunkisuunnittelu ja arkkitehtuurikilpailujärjestelmä herättävät kiinnostusta.

Harris uskoo, että keskuksella voisi olla oma roolinsa jopa suomalaisten arkkitehtien työmahdollisuuksien edistämisessä ulkomailla. Tärkeintä on aluksi kuitenkin vuorovaikutuksen ja tiedon lisääminen. ”Ulkomailla toimivat suomalaiset kulttuuri-instituutit ovat oleellisia”, Harris painottaa ja kertoo Lontoossa toimiessaan työskennelleensä paljon myös arkkitehtuurin parissa. ”Kyse on pitkälti jalkatyöstä. Tarvitaan hyvää ajoitusta, taustojen selvittämistä ja sitouttamista. Kaikki työ ei suinkaan maksa paljon, ideat ja vuorovaikutus ovat kaikessa olennaisia lähtökohtia.”

Kansainväliset näyttelyt, kuten kesällä avautuva Venetsian arkkitehtuuribiennaali, ovat tärkeitä foorumeita keskukselle. Italian kielen taitoinen Harris odottaa biennaalia innoissaan. ”Pidän suurena kunniana, että pääsin tähän tehtävään. Ja voin sanoa, että välitän aidosti siitä, mitä suomalaiselle arkkitehtuurille tulevaisuudessa kuuluu.” ark

kuvat Niclas Mäkelä

 

Näköislehti: Site Logic