3 / 2016 - rakenne, materiaali, kestävyys

Jalkapallo- ja urheilustadionit ovat suurten yleisöjen ja suurten tunteiden paikkoja. Tämä näkyy nyt kaikissa medioissa, kun jalkapallon Euroopan mestaruutta ratkotaan Ranskassa. Stadionit ovat tapahtumapaikkoja, mutta samalla usein rakenteellisesti kiinnostavaa ja innovatiivista arkkitehtuuria. Lehti luo katsauksen rakenteelliseen arkkitehtuuriin. Arkkitehti Mikko Summanen tarkastelee rakenteellisuuden uusimpia ilmaisumuotoja suomalaisten ja kansainvälisten esimerkkien kautta, mukana myös yksi EM-kisojen näyttämöistä, Bordeaux’n stadion (Herzog & de Meuron, 2015). Summanen näkee rakenteellisuuden ”välttämättömyyksien taiteena”: kauneutta ei luoda ylimääräisellä kivalla vaan välttämättömiä osia hyödyntäen. Hän arvioi, että kestävän kehityksen vaatimukset materiaalien suhteen tuottavat tulevina vuosina uudenlaista konstruktiivista arkkitehtuuria. Arkkitehti Kimmo Lylykangas puolestaan selventää artikkelissaan, miten rakennuksen kestävyyttä tulisi arvioida. Mielikuviin perustuva kestävyys saattaa olla enemmän rakennuttajan tai arkkitehtitoimiston imagonrakennusta kuin vakavaa pyrkimystä kestävyyteen. Lylykangas painottaa kestävyyden arvioinnissa systeemiajatteluun perustuvaa lähestymistapaa, jossa tavoitteena on ymmärtää, miten kokonaisuus toimii. Laadulliset tekijät ovat silloin olennaisempia kuin määrälliset tunnusluvut. Arkkitehtuurin materiaalisuus havainnollistuu lehden kirjoituksissa monista näkökulmista. ”Kun rakenne mahdollisimman vähällä materialla suoriutuu tehtävästään, on kysymyksessä hengen voitto aineesta”, pelkistää kokenut arkkitehti, professori emeritus Tuomo Siitonen.

Lehti esittelee kaksi uutta suomalaista jalkapalloareenaa. Rovaniemen keskuskentän katsomo- ja monitoimirakennus Railo tuo peliin pohjoisen ulottuvuuden. Tampereella Tammelan tuleva uusi stadion tekee urbaanin keskityksen: jalkapallokentän kortteliin tulee myös asuinrakennuksia, ja stadionkokonaisuus täydentää keskustan kaupunkirakennetta. Ympäristön puhdaspiirteisiä rakenteellisia elementtejä ovat sillat, jotka voivat myös muodostua kaupunkikuvallisesti merkitykselliseksi tekijöiksi. Isoisänsilta tuo Helsingin merelliseen kaupunkikuvaan elegantin, kaarevan lisän. Lehti esittelee myös paljon myönteistä julkisuutta keränneen OP:n pääkonttorin Vallilassa. Vanhaa kaupunkikorttelia uudistavassa toimistotalossa materiaalit ja rakenteet luovat tasapainoisesti uuden sukupolven työympäristöä.

Sisältö

Rakenteen ja estetiikan tasa-arvoinen liitto voi uudistaa arkkitehtuuria. Rakenteellinen innovatiivisuus kääntää välttämättömyyden vahvuudeksi. Arkkitehti Mikko Summanen tarkastelee viime vuosien konstruktiivisen arkkitehtuurin kiinnostavimpia esimerkkejä Japanista, Sveitsistä ja Suomesta.

Parthenonin pylväiden hienovarainen entasis, Pantheonin kupolin kasettiholvi, Reimsin katedraalin ristiholvien ruoteet ja Eiffel-tornin teräsristikot ovat kaikkien tuntemia rakennustaiteen tunnuskuvia. Arkkitehtuurin historia on kyllästetty rakennuksin, joiden vetovoima perustuu rakenteellisten ratkaisujen synnyttämään estetiikkaan. Nykyäänkin pieni mutta kiinnostava joukko arkkitehteja suunnittelee rakennuksia, joiden sielu ja identiteetti syntyvät rakenteellisista innovaatioista. Samoin kuin elävän olennon kauneuden perustan määrittelee luusto, määrittelee rakenne pohjimmiltaan kauniin ja kestävän arkkitehtuurin. Kun kantava runko otetaan rakennuksen pääteemaksi, ollaan arkkitehtuurin avainkysymysten äärellä. Rakennuksessa on oltava konstruktiolle välttämättömät ainekset – runko, seinät, katto ja lattia; nämä ovat arkkitehtuurin peruselementtejä. Rakenneorientoituneessa arkkitehtuurissa on siis kyse välttämättömyyksien taiteesta.

Koko artikkeli lehdessä.

Mikko Summanen on Arkkitehtitoimisto K2S:n osakas ja opettaa rakennusoppia Aalto-yliopistossa.

kuvat

Toyo Ito, Taman yliopiston kirjasto, 2007.
kuva Ishiguro Photographic Institute

Christian Kerez, Zhengzhou Highrise I, 2011–.
kuva Milan Rohrer

JKMM, Seinäjoen kirjasto, 2012.
kuva Tuomas Uusheimo

kevyen liikenteen silta
pääsuunnittelija Juhani Hyvönen
arkkitehdit Hanna Hyvönen, Teo Tammivuori
rakennesuunnittelija Paavo Hassinen
osoite Kalasatama–Mustikkamaa, Helsinki
kokonaispituus 178 m
valmistuminen 2016

arvio Tommy Lindgren
kuvat
Tuomas Kaira

Rovaniemen keskuskentän monitoimirakennus
arkkitehdit Aaro Artto, Teemu Palo, Yrjö Rossi, Hannu Tikka, Jussi Vakkilainen
osoite Ainonkatu 1, Rovaniemi
laajuus 956 m2, katsomot 1 300 m2
valmistuminen 2015

arvio Anna Pekkarinen
kuvat Aaro Artto

OP-ryhmän pääkonttori
arkkitehdit Asmo Jaaksi, Marko Salmela, Eero Kontuniemi, Paula Salonen
osoite Gebhardinaukio 1, Helsinki
laajuus 132 000 m2
valmistuminen 2015

arviot Juha Ilonen, Jussi Vuori, Mikko Ruokoniemi
kuvat Mika Huisman, Marc Goodwin, Tuomas Uusheimo

Arkkitehdit Tuomo Siitonen, Eero Lundén, Anssi Lassila ja Roy Mänttäri kirjoittavat rakenteellisuudesta ja materiaalien merkityksestä. Näiden arkkitehtuurin perustekijöiden arvostus välittyy heidän suunnittelemistaan rakennuksista.


Henki ja aine

Tuomo Siitonen

 

Materiaali ja rakenne ovat arkkitehtonisen ongelmanratkaisun keskeisiä kohtia. Usein ne toimivat inspiraationlähteenä ja ovat sananmukaisesti taiteellisen lopputuloksen kantava voima.
Suunnitteluprosessiin sisältyy monia vaiheita, jotka edellyttävät loogista ajattelua ja harkintaa.

Lopputuloksen ei tule olla vain esteettinen kompositio vaan myös ehjä ajatusrakennelma. Täyteläisen aistikokemuksen ohella arkkitehtuurin tulee pystyä tuottamaan myös älyllistä mielihyvää. Kun ekologinen tietoisuutemme kasvaa, kehittyvät myös nämä mielihyvän kriteerit.

Elegantissa rakenteessa osat perustelevat itsensä ja toisensa, noudattavat luonnonlakeja ja toteuttavat ekologista ekonomiaa. Kun rakenne mahdollisimman vähällä materialla suoriutuu tehtävästään, on kysymyksessä hengen voitto aineesta.

Vuosikymmenien takaa löytyy betonirakenteita, joissa aineellisten resurssien niukkuus on pakottanut miettimään, miten vähimmällä teräksen ja sementin määrällä suoriutua pitkistä jänneväleistä. Myös japanilaisen rakennusperinteen nerokkaat itselukittuvat puuliitokset mahdollistivat rakentamisen ilman kalliita teräsosia.

Aineella on oma logiikkansa. Orgaaninen materiaali on harvoin tasalaatuinen, se elää eri tavoin eri suuntiin, sietää vetoa ja puristusta eri tavoin. Sille annettu muoto kantaa mukanaan myös tradition muovaamaa ainesta, jota on ohjannut käytettävissä olleet työstömenetelmät.

Puu on mainio materiaali ominaisuuksiensa puolesta. Se on helposti ja monipuolisesti työstettävä sekä miellyttävä koskettaa. Kantavana ja eristävänä se antaa pohjoisessa ilmastossa mahdollisuuden näyttää kantavat rakenteet verhoamatta. Itse asiassa se on siten ainoa materiaali, jolla arkkitehtuuri-ilmaisun voi meillä aidosti perustaa konstruktivistis-tektoniseen muodonantoon.

Tiilessä kiehtovat tuhansien vuosien käsityön perinne ja pienistä alkioista osa kerrallaan koostuvien laajojen kivipintojen lämmin rosoisuus ja väkevä aistillisuus. Tiili on aikaa kestävä ja patinoituva, ympäristöominaisuuksiltaan omaa luokkaansa. Totaalinen tiilenkäyttö onkin eräs varmimpia arkkitehtonisia reseptejä. Sen rinnalla lasin teräväsärmäisyys, ohuus ja sileys toimivat tehokkaana kontrastina.

Paikallavaletun betonin plastisuus tarjoaa yksiaineisen muodonannon monet mahdollisuudet ja luo omat lainalaisuutensa. Salmisaaren viinatehtaan muutostyö oikeustaloksi osoitti nykytekniikan pätevyyden betonin ekologisten ominaisuuksien hyväksikäytössä. Vanhat rakenteet olivat tarvittaessa helposti muokattavissa modernilla tekniikalla ja täydennettävissä itsetiivistyvin lisävaluin.

Teräs on yleensä parhaimmillaan silloin, kun painovoiman vaikutus rakenteeseen onnistutaan muuttamaan vedoksi tai kun metallin millintarkan työstettävyyden ansiosta pitkälle artikuloitu rakenne alkaa muistuttaa hienomekaanista konetta.

Avaruustekniikan ja sotateollisuuden tuotekehitys on edennyt huimasti ja muuttaa myös siviilirakentamista. Veneeni seitsenkerroksisen asuintalon korkuinen hiilikuitutakila nousee myrsky-yön broachin jälkeen ehjänä aalloista. Kun köydet ja purjekankaat eivät enää välttämättä ole venekonstruktion heikoin lenkki, on runkorakenteidenkin mitoitus jouduttu miettimään uudelleen.

Avaavatko komposiittirakenteet, rakennusosien 3D-tulostus ja sitä palveleva materiaaliteknologia uuden luvun myös arkkitehtuurin kehitykselle? Toistaiseksi hienoa tekniikkaa ja kallista suunnitteluaikaa tuhlataan kömpelöiden betonielementtirakenteiden tai sisällyksettömien muotojen visualisointiin. Henki ei ole voittanut ainetta, vaan esitystekniikka on korvannut rakennustaiteen ja vaientanut sekä älyn että tunteen. ark


Kaikki neljä puheenvuoroa lehdessä.

Tuomo Siitonen on arkkitehti ja asuntosuunnittelun professori emeritus Teknillisessä korkeakoulussa (Aalto-yliopisto).

 

Näköislehti: Site Logic