4 / 2016 - joustava asunto

Asuintilan joustavuuden lisääminen on yksi ajankohtaisista asumisen kehittämistavoitteista. Joustava asunto mukautuu käytön vaihteluihin. Uusperheessä asunnon käyttäjien määrä voi vaihdella jopa päivittäin, ja perheen elämänkaaren aikana tilantarpeet muuttuvat. Arkkitehti, tekniikan tohtori Jyrki Tarpio kirjoittaa erilaisista tavoista tuottaa joustavuutta. Nykyisten loft-asuntojen joustavuus perustuu modernismin aikana syntyneeseen ajatukseen tyhjästä, monin eri tavoin jaettavissa olevasta tilasta. Käytettävissä on kuitenkin myös monia muita joustavuuden keinoja, joista osa on hyvinkin vanhoja. Artikkelissaan Tarpio kuvaa havainnollisesti pohjapiirrosten avulla näitä erilaisia keinoja.

Arkkitehti Milja Lindberg esittää artikkelissaan joustavaa asuntoa yhdeksi ratkaisukeinoksi väliaikaismajoitukseen, jonka tarve on ajankohtaistunut Euroopan pakolaistulvan myötä. Asukkaiden kokemus asunnon viihtyisyydestä ja kodikkuudesta tulee esiin arkkitehti Sanna Meriläisen tarinassa tavallisista kodeista. Kolumnissaan apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki jatkaa asuntopoliittista keskustelua pääkaupunkiseudun asuntotuotannosta. Hän linjaa tärkeäksi tavoitteeksi monipuolisten ja elävien kaupunginosien rakentamisen. ”Helsingin kaupunkistrategian yksi kulmakivi on tasa-arvoinen kaupunki.” Myös Venetsian arkkitehtuuribiennaali on esillä. ”Reporting from the Front” -biennaali on jo kansainvälisesti arvioitu käänteeksi arkkitehtuuritrendeissä. Biennaalin onnistumisista ja kriittisistä näkökulmista raportoi kolme kävijää. 

Lehdessä esiteltävät rakennukset ovat asuinkerrostaloja. Neljä niistä sijaitsee uusilla asuinalueilla, ja yksi on räätälöity täydentämään vanhaa, arvokasta kaupunkitilaa. Perusratkaisut ovat erilaisia, myös julkisivumateriaalit vaihtelevat. Taloissa on vuokra-, asumisoikeus- ja omistusasuntoja. Kolme taloista on toteutettu Helsinkiin ja kaksi ulkomaille: Norrköpingin keskustan teollisuusmaisemaan ja vuokra-asuntopolitiikastaan tunnettuun Wieniin. ”Wienin kaupunki on Euroopan suurin asunnonomistaja – sillä on 500 000 vuokralaista, neljännes koko kaupungin väestöstä.” Näin kertovat arkkitehdit Alfred Berger ja Tiina Parkkinen, jotka ovat suunnitelleet uuteen Seestdt Aspernin kaupunginosaan joustavien asuntojen vuokrakorttelin. Rakennusesittelyistä voi tutkia, onko wieniläinen asuinkerrostalo erilainen kuin helsinkiläinen.

Sisältö

Joustava asunto mukautuu käytön vaihteluihin. Arkkitehti-tutkija Jyrki Tarpio on tehnyt väitöskirjansa asunnon joustavuuden tilallisista lähtökohdista. Artikkelissa hän kirjoittaa erilaisista tavoista saada aikaan joustavuutta. Katkelma artikkelista:


Asumisen joustavuustarpeet ovat kovin moninaisia. Erilaiset asumistilanteet vuorottelevat ja vaihtelevat. Esimerkiksi uusperheillä asunnon käyttäjien määrä voi vaihdella jopa päivittäin, ja miltei jokainen työikäinen käyttää asuntoaan eri tavalla työntekoaikana ja vapaa-ajalla. Asumiseen liittyy myös muutostekijöitä, jotka aiheuttavat tarpeen muuttaa asumisjärjestelyjä pysyvästi. Tällaisten muutosten ketjusta klassinen esimerkki on perheen elämänkaariajattelu.

Asumiseen liittyy siis tiheää ja toistuvaa käytön vaihtelua, mutta myös hidasta ja pysyväisluontoista muutosta. Molemmat edellyttävät tilaratkaisulta joustavuutta, mutta keskenään erilaisilla tavoilla.


Tilalliset lähtökohdat

Asuintilan mukautumiskyky erilaisiin käyttötarpeisiin voi mielestäni tukeutua neljään erilaiseen tilalliseen lähtökohtaan. Käytän näistä lähtökohdista nimityksiä ”aihio”, ”huonesarja”, ”volyymi” ja ”alkumassa ja kasvupaikat”.

"Aihio" on puolivalmis tila, jota jaotellaan ja viimeistellään käyttäjän tarpeiden mukaiseksi. Käyttäjän tai tarpeiden muuttuessa aihion jaottelua voidaan muunnella. Sopivasti organisoitu "huonesarja" voi myös olla erilaisiin käyttöihin mukautumiskykyinen. Tilan jaottelu huoneiksi on pysyvä ja kiinteä, mutta huoneista pyritään erilaisilla logiikoilla muodostamaan monikäyttöisiä ja lisäksi huoneita voidaan liittää toisiinsa eri tavoin. Joustavuus voi perustua myös ajatukseen asunnon pitämisestä yhtenä "volyyminä", avoimena tilana, josta saa kalustamalla rajattua sopivia paikkoja eri tarkoituksiin. Edelleen joustava asunto voi muodostua "alkumassasta ja kasvupaikoista", joihin asuntoa voi vaiheittain laajentaa. Lähtökohdista aihio on vahvasti modernin aikakauden idea, mutta muut ovat olennaisesti vanhempia. Kaikki lähtökohdat ovat kuitenkin yhä käyttökelpoisia joustavan asuintilan suunnittelussa.

Koko artikkeli Arkkitehti-lehdessä 4/2016.

kuva Sebastiano Serlio, kaupunkitalosuunnitelma 1540-luvulta, Jyrki Tarpion väitöskirjasta.

Toukorannan asuinkerrostalokortteli
arkkitehdit Juha Mäki Jyllilä, Johanna Raukko
osoite Berliininkatu 9 / Lontoonkatu 10, Arabianranta, Helsinki
laajuus 7 800 m2
valmistuminen 2015
omistus- ja vuokra-asuntoja

arvio Julius Jääskeläinen
valokuvat Mika Huisman

asuinkerrostalo
arkkitehdit J-P Lehtinen, Jussi Murole
osoite Arabiankatu 8, Arabianranta, Helsinki
laajuus 6 500 m2
valmistuminen 2016
vuokra-asuntoja

arvio Panu Lehtovuori
valokuvat Anders Portman / Kuvio

Pakolaisten virta Eurooppaan on ajankohtaistanut väliaikaisen asumisen ratkaisut. Arkkitehti Milja Lindbergin ehdotus sai jaetun ensimmäisen palkinnon "Rajalta kotiin" -kilpailussa, jossa haettiin ratkaisuja turvapaikanhakijoiden majoittamiseen.


Kaksi vuotta sitten diplomityötä tehdessäni kiersin luonnonkatastrofialueilla ja näin useita väliaikaisen asumisen käytännön toteutuksia. Ihmiset elivät konteissa tai teltoissa. Kun hätä on suuri, aikaa on vähän ja vaihtoehdot ovat rajatut. Kun väliaikaisen asumisen ratkaisuja tarvitaan, pitää toimia nopeasti ja edullisesti. Ei ole aikaa hyvälle arkkitehtuurille. Vaikka väliaikaismajoituksen tarve on usein yllättävä, ei se tarkoita, ettei siihen voitaisi varautua.

Eurooppaan ja Suomeen viime vuonna tullut pakolaisten virta ei todennäköisesti ole viimeinen laatuaan. Joustavia ja kekseliäitä ratkaisuja ei siis tarvita ainoastaan tämän hetkisten turvapaikanhakijoiden majoittamisessa vaan myös tulevaisuudessa. Näitä ratkaisuja kaivataan myös tavallisessa suomalaisessa asuntotuotannossa. Asuminen voi olla väliaikaista tai pysyvää, mutta asuntoja ei pitäisi suunnitella pysyvästi väliaikaisiksi.

Kilpailuehdotuksessani ”We House Refugees” ei ole kyse vaikeasti toteutettavista uusista ratkaisuista vaan hyvin yksinkertaisista rakennuspalikoista. Pääajatuksena on tehdä väliaikaisesta majoituksesta asuntotuotantoon sisäänrakennettu ominaisuus, ei erillinen rakenne. Tämä voitaisiin toteuttaa suunnittelemalla yksi tavallisen asunnon huoneista siten, että siihen tehtäisiin jo rakennusvaiheessa oma pieni kylpyhuone, pieni keittokomero sekä erillinen ulko-ovi. Näin asunnosta voitaisiin tarvittaessa lohkaista pienempi yksikkö toiselle taloudelle. Valtio voisi tukea tämäntyyppistä vuokra-asumista esimerkiksi tarjoamalla vuokratukea, keventämällä autopaikkamääräyksiä tai tarjoamalla enemmän kerrosalaa hankkeille, jotka sisältäisivät joustavan sivuasunnon. Vastineeksi valtio voisi tarvittaessa lainata näitä tiloja väliaikaismajoituskäyttöön. Tämäntyyppisessä ratkaisussa siirtymä makuuhuoneesta väliaikaiseksi majoitusyksiköksi veisi vain muutamia tunteja eikä asukkaiden tarvitsisi muuttaa pois kodistaan vaan ainoastaan tiivistää omaa asumistaan väliaikaisesti. Muuntuminen väliaikaisesta majoitusyksiköstä normaaliksi makuuhuoneeksi olisi yhtä vaivatonta. Turvapaikanhakijalle yksikkö tarjoaisi kaiken välttämättömän lisäksi myös yksityisyyttä, turvallisuutta ja sosiaalisia kontakteja. Päävuokralainen voisi olla turvapaikanhakijan tukena ja turvana arjen ongelmissa, kielen opiskelussa ja työpaikan haussa. Normaalin rakennustuotannon joukkoon ripotellut väliaikaismajoitukseen sopivat sivuasunnot eivät eristäisi turvanpaikanhakijoita muusta väestöstä.

Asunto joustaisi myös asukkaiden elämänvaiheiden muuttuvien tarpeiden mukaan. Päävuokralainen voisi käyttää tilaa makuuhuoneena, työhuoneena tai lastenhuoneena. Isovanhemmat voisivat tarpeen tullen asua sivuasunnossa tai perheen teini voisi harjoitella yksinasumista. Tilan voisi myös vuokrata väliaikaisesti esimerkiksi opiskelijalle tai kausityöläiselle. Vuokratulot helpottaisivat yllättävissä taloudellisissa vaikeuksissa.

Joustavasta tilasta on moneen. Lisäämällä asuntokannan joustavuutta parantaisimme yhteiskuntamme kykyä vastata muutoksiin. Lisäämällä rakennusten joustavuutta emme haaskaisi resursseja ja kuormittaisi ympäristöä rakentamalla väliaikaista hetkellisiin muutoksiin. Väliaikaisen asumisen ratkaisemiseksi pitkäkestoisella tavalla tarvitaan aikaa, sosiaalista ja poliittista tahtoa sekä rakennusnormien uudistamista. ark

Rajalta kotiin -kilpailu, 2015
”We House Refugees”, jaettu 1. palkinto
tekijä Milja Lindberg, arkkitehti SAFA
avustaja Christopher Erdman, arkkitehti
yhteistyökumppani Arkkitehtitoimisto A-Konsultit

valokuva Milja Lindberg

 

Helsingissä rakennetaan nyt ennätyspaljon. Tällä hetkellä rakenteilla on
7 500 asuntoa, enemmän kuin vuosikymmeniin. Julkinen keskustelu asuntopolitiikasta on viime aikoina kiertynyt koko maan talouspolitiikan ja pääkaupunkiseudun asuntotuotannon kohtalonyhteyteen. Pääkaupunkiseudulle pitää rakentaa riittävästi asuntoja, jotta ihmiset pystyisivät muuttamaan työn perässä ja maksamaan palkallaan asumisensa kulut. Kesäkuussa Helsinki, Helsingin seutu ja valtio allekirjoittivat sopimuksen, jossa seudun kunnat sitoutuivat nostamaan vuosittaista asuntotuotantoa viidenneksellä edelliseen sopimukseen verrattuna.

Asuntopolitiikassa on kuitenkin määrän lisäksi elintärkeitä kysymyksiä, joita ei voi jättää sivuun silloinkaan, kun tavoitteena on riittävän asuntotuotantomäärän saavuttaminen.

Yksi tärkeä, vuosikymmeniä kaupungin tulevaisuuteen vaikuttava kysymys on monipuolisten, elävien kaupunginosien rakentaminen. Helsingin kaupunkistrategian yksi kulmakivi on tasa-arvoinen kaupunki. Tavoitteena on ehkäistä alueiden eriytymistä, tehdä töitä sen puolesta, että eri kaupunginosat ovat elinvoimaisia ja turvallisia asuinpaikkoja. Tasa-arvoisen kaupungin rakentamisessa kouluilla, kulttuurilla ja terveyspolitiikalla on iso rooli, mutta asuntopolitiikan merkitys on myös suuri.

Tällä hetkellä Helsingissä rakennetaan kolmea suurta uutta kaupunginosaa: Jätkäsaarta, Kalasatamaa ja Kruunuvuorenrantaa. Kaikille näille alueille rakennetaan kaikenlaisia asuntoja: kaupungin vuokra-asuntoja, asumisoikeusasuntoja, opiskelija-asuntoja, yhteisöllisiä senioritaloja, kovan rahan vuokra-asuntoja ja vapaarahoitteisia omistusasuntoja, joiden hinnat ainakin osittain ovat kohtuullisien päätähuimaavia. Kaikkien kolmen alueen rakentamisessa noudatetaan Helsingin valtuuston linjaamia asunto-ohjelmia, joissa säädellylle vuokra-asuntotuotannolle on asetettu tavoitteeksi noin 25, vapaarahoitteiselle tuotannolle vähän yli 40 ja erilaisille välimalleille kuten hitakselle ja asumisoikeusasunnoille noin 35 prosenttia.

Helsingin kannattaa olla ylpeä siitä, että nämä merenrannan vetovoimaiset kaupunginosat syntyvät sellaisiksi, joissa asuu alusta lähtien mitä erilaisimpia ihmisiä, eri ikäryhmiä, eri tulotasoja, eri taustoja.

Helsingissä työskennellään jatkuvasti sen eteen, että joinain aikoina – erityisesti 1990-luvun alun laman vuosina – rakennetut vuokra-asuntovaltaiset kaupunginosat saisivat monipuolisempaa asuntotarjontaa. Tämä ei ole aina yksinkertaista. Sitäkin arvokkaampaa on se, että nyt asuntojakauman sekoittamisessa uusilla alueilla on pidetty päätetystä linjasta kiinni.

Monipuolinen, viihtyisä, hyvää kaupunkitilaa muodostava alue tarvitsee tietenkin muutakin kuin monipuolista asuntopolitiikkaa – se tarvitsee hyviä arkkitehteja suunnittelemaan vaihtelevia rakennuksia, se tarvitsee hyvät palvelut, laadukkaan joukkoliikenteen, kivijalkaliiketilaa ja paikkoja pysähtyä ja kohdata ihmisiä. Onneksi näitäkin asioita on tulossa Kalasatamaan, Kruunuvuorenrantaan ja Jätkäsaareen! ark

Anni Sinnemäki (vihr) on Helsingin kaupunkisuunnittelusta ja kiinteistötoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja. Aiemmin hän on toiminut kansanedustajana ja työministerinä.

valokuva Pertti Nisonen

Näköislehti: Site Logic