3 / 2017 - perusteita, kesämökki, pieni mittakaava

Kesämökkeily kuuluu suomalaiseen elämäntapaan. Mökille meno ja siellä olo irrottavat mielen arjen rutiineista. Luonnonläheisyyden kokemus kuuluu olennaisena osana mökkeilyyn ja siellä puuhailuun. Irtautuminen työelämän kiireisestä rytmistä ja puurtamisesta tuo mökkeilyyn myös vapautumisen ja leikillisyyden piirteen. Ehkä tämä kepeän leikillisyyden sivujuonne on vaikuttanut vapauttavasti myös kesämökkien suunnitteluun – usein arkkitehtuuria uudistavat ajatukset tekevät ensiesiintymisensä pieninä taloina. Monen tunnin ajomatkan mökille voi välttää siirtymällä kaupunkimökkeilyyn, josta lehdessä on uusia ideoita. Chilessä työskentelevät arkkitehdit Mauricio Pezo ja Sofìa von Ellrichshausen ovat tulleet tunnetuiksi pienen mittakaavan rakennuksistaan. He kirjoittavat kolumnissaan kesämökistä. Se on ”paikka, josta lähdetään ja jonne palataan, mennään sisään ja tullaan ulos, todellisuudesta kuvitelmiin, ihmisen rakentamasta luontoon, taiteesta elämään”. Lehti esittelee kesämökkejä ja muita pienen mittakaavan rakennuksia. Kaikissa taloissa suhde maisemaan on päätekijä, vaikka arkkitehtien näkemykset ovat hyvin erilaisia.

Yksi esiteltävistä kesäisistä taloista on Lonnan saaren uusi yleinen sauna, joka on rakennettu perinteiseen tapaan massiivihirrestä. Paluu perinteisiin tiili- ja hirsirakenteisiin on nähty yhtenä tienä terveeseen, kestävään rakentamiseen. Arkkitehti Juulia Mikkola kirjoittaa artikkelissaan, että nykyisten monimutkaisten rakenteiden ja räjähdysmäisesti lisääntyneiden rakennusmateriaalien avulla tuotamme vikaherkkiä rakennuksia. Ne eivät ole pitkäikäisiä ja aiheuttavat terveyshaittoja käyttäjilleen. Ensimmäiset kokeilut uusista massiivirakenteista ovat toteutuneet pienissä taloissa. Arkkitehtuurin uudistumisen polkuja etsi suomalaisten arkkitehtien 1960-luvulla julkaisema Le Carré Bleu -lehti, tosin ei rakenneteknisestä suunnasta, vaan yhdistämällä teorian suunnitteluun. Aulis Blomstedtin, Keijo Petäjän ja Reima Pietilän silloiset ideat ovat alkaneet kiinnostaa uudelleen.

Sisältö

Villa K
arkkitehti Marko Huttunen
sijainti Porvoon saaristo
laajuus 250 m2
valmistuminen 2016

valokuvat Patrik Rastenberger

Mökki on enemmän kuin maja mutta vähemmän kuin talo – se on vaatimaton, kaikille tuttu rakennustyyppi. Mökki on pieni, erillinen ja yksinäinen rakennelma, jossa kiteytyy perustava arkkitehtoninen ristiriita: ylenpalttisen ja niukan samanaikaisuus.

Mökki ei ole typologia vaan arkkityyppi. Se on unenomainen pakopaikka pittoreskissa ympäristössä. Mökki on määränpää. Se on vähien keinojen arkkitehtuuria: vain tila, välttämättömät varusteet ja omat tavarat. Mökki on pelkistetty, koska se sijaitsee syrjässä – ja tässä on jokin yhtymäkohta nykyaikaiseen talouteen, joka latistaa elämisen moralisoivasti asumiseksi.

Toisaalta mökki sisältää enemmän kuin välttämättömimmän. Väliaikaisena oleskelupaikkana tai pelkkänä ajatuksena poikkeavasta ympäristöstä se kohoaa arjen yläpuolelle. Mökin vaatimattomuuteen sisältyy määritelmällisesti elämänilo, mökille mennään nauttimaan luonnosta. Huvilaan, joka on mökin suurikokoinen sukulainen, kuuluu samanlainen nautinnon ulottuvuus.

Jos nykyaikaisen asunnon pientä kokoa kompensoi mekaaninen toistuvuus ja samanlaisista osista koostuvan jäsentymättömän kasauman tuntu, mökin erityisyyttä voimistaa metafyysinen tavoite: unelma itsensä heijastamisesta, unelma yksilöllisyydestä. Tässä kangastuksessa erottuu kaksi ulottuvuutta: idealisoitu irtautuminen maailmasta ja idealisoitu paluu villiin luontoon.

Jos moderni asunto on prototyypin tulos tai pelkkä tuotantoketjun näyte, mökki on pienestä koostaan huolimatta ainutkertainen ja yksilöllinen arkkitehtuuriteos. Paikan olosuhteista huolimatta mökkejä on yhtä monenlaisia kuin omaperäisiä persoonallisuuksia (esimerkiksi Aallon koetalo Muuratsalossa, Utzonin kivitemppeli Mallorcalla, Heideggerin mökki Schwartzwaldissa tai Rudofskyn toteutumaton patio Procidassa). Mökki on jäätynyt minuus, ohikiitävän illuusion aineellistunut aura.

Mökin primitiivinen tila on saanut alkunsa lepäävän ihmiskehon horisontaalisuudesta (cottage juontaa juurensa käsitteestä cot, joka on puolestaan johdettu ranskan kielen pientä, siirrettävää vuodetta tarkoittavasta côté-sanasta). Mökki on siten turvapaikka (aidattu alue), joka samanaikaisesti sulautuu romantisoituun ympäristöönsä ja erottuu siitä. Tämä häilyvyys on pysynyt. Ennen kuin arkkitehtuuri tuli tietoiseksi itsestään, se vaikutti piilevästi, ja sitä ovat intuitiivisesti ilmentäneet erilaiset tilaa rajaavat mekanismit, esimerkiksi näkymän suunta sekä ikkuna-aukon koko ja sijainti.

Mökki ei ole luola eikä hauta. Se ei ole myöskään paratiisin ensimmäinen eikä viimeinen talo. Mökki on välitila: paikka, josta lähdetään ja johon palataan, mennään sisään ja tullaan ulos, todellisuudesta kuvitelmiin, ihmisen rakentamasta luontoon, taiteesta elämään. ark

Mauricio Pezo ja Sofìa von Ellrichshausen työskentelevät omassa toimistossaan Concepciónisssa, Chilessä.

Näköislehti: Site Logic