Kyytipoikien kaupunki
Miksi ihminen kiinnostuu sukututkimuksesta viittäkymmentä lähestyessään? Mikä saa nousemaan metrosta Sörnäisissä ja jäljittämään jälleen yhtä isoisoisän Kallion-osoitteista? Millainen Kurvi oli vuonna 1907? Parveiliko risteyksessä silloinkin joutilaita miehiä odottelemassa töitä niinkuin nyt Wolt-lähettejä, valmiina lyhyille keikoille? Talvisin varmaan enemmänkin, kun rakennuksilla oli hiljaisempaa? Useimmat eivät tainneet silloin olla Hämettä kauempaa?
Oliko isoisoisä-Josef toiseksi nuorin kyläsepän neljästä lapsesta, vai oliko heitä sittenkin yhdeksän? Lasketaanko mukaan pikkulapsina kuolleet, sisaruspuolet isän ensimmäisestä liitosta ja hänet, jota synnyttäessä isän ensimmäinen vaimo menehtyi? Oliko ihme, että Josef lähti, kun sepänpaja oli siirtynyt vanhimmalle veljelle ja paljon muuta tuskin oli? Heinolassa taisi olla aika näköalatonta? Miksi kouluttamattomia nuoria aikuisia, joita tulvi työn ja paremman elämän perässä kaupunkiin, on sinänsä ihan asiallisessa tutkimuskirjallisuudessa kutsuttu ”maaseudun liikaväestöksi”? Mikä termi tämä tällainen on?
Millainen oli Vaasankatu 14, joka oli 24-vuotiaan sementtityöntekijä Josef T.:n ensimmäisen Helsingin- syksyn kolmas osoite? Oliko se Kaupunginmuseon valokuvien Astrid Lindgren -idylli (tuhtirunkoisia, kaksikerroksisia puutaloja, ullakkojen pikkuikkunat, harjakattoisia korkeita kuisteja, joissa epäilemättä on kulkenut kylmät portaat yläkerran asuntoihin)? Vaiko sekava, nopeasti rakennettu, muutettu ja tiivistetty puukasarmi, niin kuin naapuritontti Vaasankatu 16, jossa näyttää piirustusten perusteella olleen enimmäkseen hellahuoneita ja ilmeinen paloturvallisuusriski? Voi varmaan sanoa, että työläiskasarmien asuntojakauma oli sijoittajain makuun?
Kun saman asunnon Josefin kanssa jakoivat sementtityöntekijä Tyyni Hjalmar W., 29 (työkaveri, sukulainen vai tuttu kylänmies kotiseudulta?), tämän vaimo Alexandra, 24, poika Wiljo, 6, vastasyntynyt Oiva sekä kirvesmies Robert T., 21, sitä miettii, oliko heilläkin pelkkä hellahuone? Ei kai sentään? Meitä ei taida lohduttaa, että väljyys lisääntyi, kun Oiva-vauvan nimi viivattiin yli? Jos he asuivat niin ahtaasti, lonniko Josef vapaa-aikanaan Kallion kaduilla? Ravintoloissa? Silloin Vaasankadulla ei tainnut olla empanadas-paikkaa ja dumplings-kuppilaa, mutta räkälöitä ehkä kuitenkin? Strippipaikkoja ja seksilelukauppaa nimeltä Giggeli varmaan ei, mutta kenties jotain sinne päin?
Voi varmaan sanoa, että työläiskasarmien asuntojakauma oli sijoittajain makuun?
Mikä siinä, että ruokalähetti tulee ravintolan ovesta, saa ajattelemaan hajamielisesti Josefia maalla ennen Helsinkiä, nuorena poikana kestikievarin kuskina? Kuinka hän oli puettu? Ei varmaankaan pinkkiin hupputakkiin ja muhkeisiin toppahanskoihin, mutta ehkä hänellä oli jotain muuta työnantajan sopivaksi katsomaa? Omalla kustannuksella hankittua, arvatenkin? Paleliko hän? Pääsikö lämmittelemään kyytien välissä? Käymään vessassa? Miten relevanttia tämä on, hänhän kuljetti falafelrullien sijasta opettajaseminaarin tyttöjä? Onko yhteys liian ohut, kun ruokalähetti on vanhempi ja kestikievari varmaan maksoi Josefille palkan, vaikka tuskin kummoisen?
Onko raidallinen Vaasankatu 14 rakennettu 1920- vai 1930-luvulla? Terastirappaus taitaa viitata kaksikymmentälukuun? Onko kivijalan liike kahvila, second hand -shop vai sekä että? Vieroksunko sen tavaroita siksi, että ne ovat minulle liian nuhruisia vai koska ne ovat liian trendikkäitä, vai onko se sama asia? Entäpä etuosan viinibaari? Kaikki nämä vauvat? Koirat? Heidän yllään roikkuva riisipaperivalaisinten pilvi? Mitä ajattelisimme, Josef, tämän luokan gentrifikaatiosta? Aikamoista, vai mitä? Et olisi tainnut arvata, että kaljupäinen vauva, jota pitelit sylissäsi, käyttelee tällaisia sanoja?