Mainos
Arkkitehtinaisista ensimmäiset
Tuplaelämäkerta kahdesta varhaisesta arkkitehtinaisesta avaa näkymän 1900-luvun vaihteen arkkitehtien työhön ja sukupuolten tasa-arvoon.
Päivi Hovi-Wasastjerna: Signet – Arkkitehtinaisista ensimmäiset. Päivi Hovi-Wasastjerna 2023. 192 sivua.
Päivi Hovi-Wasastjernan Signet – Arkkitehtinaisista ensimmäiset avaa näkymän 1900-luvun vaihteen arkkitehtien työhön ja sukupuolten tasa-arvoon yhteiskunnassa ja arkkitehdin työssä. Kaksoiselämäkerta jatkaa Hovi-Wasastjernan arkkitehtielämäkertojen sarjaa. Erityisesti vuonna 2022 ilmestynyt Bertha Enwald – Uraa uurtamassa -teos toimii sen parina.
Signet – Hornborg (1862–1916) ja Lagerborg (1870–1968) – olivat ensimmäiset koulutetut arkkitehtinaiset Suomessa. Hornborg valmistui arkkitehdiksi vuonna 1890 ja Lagerborg kaksi vuotta myöhemmin. Hornborg oli Euroopan ensimmäinen akateemisen koulutuksen saanut arkkitehtinainen – esimerkiksi Ruotsissa ensimmäiset arkkitehtinaiset valmistuivat vasta vuonna 1919. Heidän rinnalleen nostetaan muita varhaisia arkkitehtinaisia niin Suomesta kuin ulkomailta. Suomessa selvästi tunnetuin on Hornborgin ja Lagerborgin aikalainen Wivi Lönn, mutta Hovi-Wasastjerna on fiksusti keskittynyt vähemmän tunnettuihin elämäntarinoihin.
Hornborgin ja Lagerborgin (myöhemmin Lagerborg-Stenius) elämänpolkuja sidotaan yhteen erilaisten ilmiöiden kautta, mikä osaltaan auttaa lukijaa muodostamaan käsityksen ajan yhteiskunnallisten olosuhteiden vaikutuksista arkkitehdin työhön. Hornborg ja Lagerborg olivat molemmat kotoisin sivistystä ja tyttöjen koulutusta arvostavista porvarisperheistä, mikä osaltaan tasoitti matkaa poikkeuksellista ammatinvalintaa kohti.
Kaksoiselämäkerta palvelee erityisesti Signe Hornborgin elämäntarinaa, josta todennäköisesti on ollut vähänlaisesti arkistolähteitä käytettävissä. Hovi-Wasastjerna on täydentänyt kerrontaa kuvaamalla laajasti olosuhteita, joissa Hornborg eli ja työskenteli. Hornborg joutui pioneerina astumaan tiloihin, joihin naisilla ennen häntä ei ollut pääsyä. Arkkitehtitoimistossa avustavissa tehtävissä työskentelyn lisäksi hän toteutti muutamia itsenäisiä suunnittelutöitä. Newanderin talo eli Signelinna (1892) Porissa on säilynyt muistona Euroopan ensimmäisestä arkkitehtinaisesta. Pioneeriasemastaan huolimatta Hornborgin julkinen toiminta jäi lyhyeksi, minkä takia perinteistä elämäkertaa hänestä tuskin voinee kirjoittaakaan.
Pitkän uran arkkitehtina ja politiikassa tehneen Lagerborg-Steniuksen tarinan kautta kirjan teemat saavat perinteisen historiakirjoituksen painavuutta. Erityisesti kiinnostavia ovat osuudet, joissa käsitellään hänen poliittista toimintaansa. Naisasialiikkeelle on omistettu kirjassa kiitettävästi tilaa, mutta olisin mielelläni lukenut lisää Lagerborg-Steniuksesta myös ruotsalaisen kansanpuolueen keskushallituksen jäsenenä, kunnallispoliitikkona ja kansanedustajaehdokkaana. ”Edullista ja käytännöllistä” oli hänen mottonsa, ja se näkyi myös arkkitehtuurissa. Hän suunnitteli urallaan useita hyvinvointiyhteiskunnan toimia palvelleita rakennuksia, joita esitellään kattavalla kuva-aineistolla. Jugendtyyliset rakennukset muistuttavat Wivi Lönnin vastaavista töistä. Lagerborg-Steniuksen ja Lönnin töitä rinnakkain tarkastelemalla olisi mahdollista täsmentää entisestään ymmärrystä arkkitehtinaisten työn vaikutuksesta 1900-luvun alun yhteiskuntakehitykseen.
Signet – Arkkitehtinaisista ensimmäiset luo arkistolähteiden vähyyteen nähden kattavan kuvan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun arkkitehtinaisista yhteiskunnan aktiivisina toimijoina. Viime vuosina on julkaistu useita varhaisten arkkitehtinaisten elämää käsitteleviä viihteellisiä romaaneja, joille on syntynyt markkinat osittain tietotyhjiön takia. Huolellisesti lähteistetyllä historiakirjoituksella onkin tässä tärkeä paikkansa.
Kirja sisältää runsaasti aiemmin julkaisemattomia valokuvia ja piirustuksia, jotka vahvistavat osittain fragmentaariseksi jääviä elämäntarinoita. Sinänsä sujuva teksti olisi hyötynyt vielä yhdestä editointikierroksesta. Ajoittain temaattisissa kokonaisuuksissa on toistoa. Rikkaalla kerronnalla kirjan Signet kuitenkin astuvat keskeisiksi arkkitehtuurin historian toimijoiksi. ↙
HANNA TYVELÄ on taide- ja sosiaalihistorioitsija (FM), joka on tutkinut, kuratoinut ja kirjoittanut suomalaisten arkkitehtinaisten historiaa.
