IlmoitusAdvert
Ihminen ja kaupunkikehitys keskiössä Pekka Helinin töitä esittelevässä näyttelyssä Berliinissä
Berliinin Aedes Architecture Forum nostaa vihdoin esiin suomalaisen arkkitehdin.
Heart and Horizon
6.9.–15.10.2025
Aedes, Christinenstr. 18–19, Berliini
Kansainvälisyys ja avoimuus ovat ylpeydenaihe Berliinin arkkitehtuuripiireissä ja erityisesti Aedes-galleriassa. Siinä mielessä onkin hämmentävää, että suomalaiset suunnittelijat ovat vuosikymmeniä loistaneet poissaolollaan berliiniläisessä arkkitehtuuridiskurssissa ja käytännön kentällä. Tänä syksynä Pekka Helin murtaa vihdoin jään Berliinin entisessä Pfefferbergin panimossa järjestettävällä, hänen toimistonsa töitä esittelevällä Heart and Horizon –näyttelyllä.
Näyttelyn on koonnut nuori berliiniläinen kuraattori Julia Schlütsmeier-Hage, ja sen nimi viittaa Helinin laajaan Helsingin-tuotantoon, joka ulottuu aina Koivusaaren metroaseman syvyyksistä Redin korkeisiin torneihin Kalasatamassa.
Saksalaisyleisöä hämmästyttää ja ilahduttaa huomata, että suuret liikekeskukset ovat Helsingissä nimekkäiden toimistojen suunnittelemia. Monen berliiniläisarkkitehdin mielestä kauppakeskusten ja toimistotornien suunnittelu ei olisi tarpeeksi ”taiteellista”. Korkealaatuiset arjen ympäristöt ovat loppujen lopuksi Guggenheim-museoita tärkeämpiä kaupunkilaisille ja käyttäjilleen.
Näyttelyluettelossa Helin toteaa, että kauppakeskus Redi ja sen yhteyteen suunnitellut kahdeksan tornitaloa ovat ”kannanotto tuhlaavaa maankäyttöä vastaan” ja osoittavat, että ”tiivis kaupunkirakenne, ekologiset materiaalit ja korkea elämänlaatu on mahdollista yhdistää taidokkaasti”. Lisäksi ne kuvastavat sitä, miten uudenlainen ”tiiviys voi toimia vetovoimaisella paikalla”, kuten Kalasataman uudessa kaupunginosassa.
Helin myös tarjoaa uusia tulkintoja sanoille ”sydän”, joka liittyy hänen ajattelussaan ihmisen kokoiseen mittakaavaan, ja ”horisontti”, jolla hän puolestaan viittaa ranta-alueiden kaupunkitilaan. Helin luonnehtii töitään kontekstitietoisiksi ja resurssitehokkaiksi, ja tämä ajatus välittyy vakuuttavasti näyttelyvieraallekin.
Heliniä voi pitää edelläkävijänä Pohjoismaissa puun käytössä kantavana rakenteena. Lisäksi hän on ansioitunut suunnittelemalla maiden ensimmäisen kaksoisjulkisivun sekä lukuisia työympäristöjä, joissa on tarkoin viimeisteltyjä puisia väliseiniä ja kalusteita ja jotka tukevat hänen omien sanojensa mukaan ”emotionaalista hyvinvointia”.
Helin luonnehtii töitään kontekstitietoisiksi ja resurssitehokkaiksi, ja tämä ajatus välittyy vakuuttavasti näyttelyvieraallekin.
Berliinin-näyttely keskittyy ”kaupunkitilan tiivistymiin”, kuten Helin itse kutsuu Kampin, Espoon Sellon ja Redin kauppakeskuksia. Hän ei kertomansa mukaan tavoittele suunnittelijana kunniaa vaan pyrkii luomaan tiloja, joissa yhdistyy mahdollisimman hyvin toimivuus, elävyys sekä rakennustaiteellinen ja rakennetekninen tarkkuus.
Mittakaavaltaan Helinin suunnittelutyöt kattavat kaikkea laajoista yleissuunnitelmista Pikkuparlamentin kauniiseen ovenkahvaan, joka sekin on tuotu näytteille Berliiniin. Näyttelyvieraat ihastelevat sitä kuin kallisarvoista Henry Mooren veistosta konsanaan.
Saksalaislähtöinen Gesamtkunstwerk eli kokonaistaideteosajattelu on mitä ilmeisimmin voimissaan Helsingissä ja Pekka Helinin töissä: näyttelyssä on pöytä, jolle on koottu runsaasti luettavaa suunnittelutöistä ja jonka ympärillä näyttelyvieraat voivat rentoutua arkkitehdin itsensä suunnittelemissa tuoleissa.
Näyttelyssä esitellään myös entinen toimistotalo Postipuiston Tähti, jonka uraauurtavan muutostyön asuintaloksi Helin & Co -toimiston yhteistyökumppani Marja-Riitta Norri on suunnitellut. Lisäksi nähdään Helsingin yllä kuvattua droonikuvaa, joka paljastaa, miten asuminen, työ ja kulttuuri punoutuvat yhteen joukkoliikennekeskeisessä kaupunkisuunnittelussa.
Aedesin näyttelysaleissa ei riitä tilaa Helinin komeiden maaseutu- ja saaristohuviloiden saati hänen ulkomaille suunniteltujen tai varhaisten töidensä esittelemiselle, ja näyttelyvieraille jääkin tunne siitä, että Helinin tuotannossa riittäisi vielä (ainakin) toisen näyttelyn verran nähtävää ja pohdittavaa.
Helin kertoi näyttelyn avajaisissa, ettei itse halua lukeutua ”modernismin toiseen tulemiseen”, koska modernismi on hänen mukaansa jo muuttanut kaiken asumis- ja työskentelyoloista sekä julkisista ja yksityisistä palveluista kulttuuriin, teollistumiseen ja suunnittelumetodeihin.
”Aikaamme hallitsevia teemoja ovat ekologinen kehitys sekä uhanalaisen luonnon ja ihmisen toiminnan alati laajenevien aikaansaannosten välinen suhde; näihin lukeutuvat muun muassa kaupungit, teollinen tuotanto ja tietotekniikka sekä niiden vaikutukset elämäntapaamme ja arkkitehtuuriin”, Helin sanoi.
Helinille pelkkä ”muodonanto ei ole hyvän arkkitehtuurin tae tai uuden tyylikauden keskeisin tekijä”, koska ”aivan kaikki muodot ovat nykyään mahdollisia tekoälyn ansiosta. Estetiikkakaan ei ole se, mikä ratkaisee, vaan konteksti ja sisältö: arkkitehtuurin synnyttämä syvä tunnekokemus.”
Siihen ei taida olla juuri vastaansanomista.
ULF MEYER on berliiniläinen arkkitehtuurikriitikko ja opettaja, jonka erikoisalueita ovat Itä-Aasia ja Pohjois-Eurooppa, varsinkin Suomi. Hän on kirjoittanut Helsinki Architectural Guide -oppaan.
Tekstin käännös Eeva Parviainen.