1 / 2018 - julkaisut, UU AA 1

Media muovaa maailmaa ympärillämme yhä voimakkaammin. Sisältöjen nopean kuluttamisen aikakaudella ruuduillamme vilahtelevat niin tärkeät yhteiskunnalliset ilmiöt, kaupunkikulttuurin erilaiset tuotteet kuin uusimmat globaalit trendit. Kulttuuriset murrokset tulevat usein esiin julkaisutoiminnan kautta, eikä arkkitehtuuri ole tässä suhteessa mikään poikkeus. Kirjat, manifestit ja lehdet tallentavat keskusteluja ja nostavat esiin uusien sukupolvien kiinnostuksen kohteita. Arkkitehti-lehden ensimmäinen numero tarkastelee arkkitehtuurijulkaisujen merkitystä ajassamme ja tulevaisuuden näkymiä. Olemme koonneet lehteen kymmenen erimaalaisen ja erityyppisen julkaisijan näkemyksiä. Mukana on niin perinteisiä toimijoita kuin uusia kokeellisia projekteja, kuten San Rocco, Cartha ja The Funambulist. Kansainvälisellä kentällä keskustelu julkaisuista on vilkasta ja niiden kautta esiin pyrkii entistä moniäänisempi arkkitehtuurin kulttuuri.

Numero luo katsauksen myös väliaikaisiin installaatioihin, joista on tullut yhä kiinteämpi osa kaupunkikulttuuria. Erilaiset tapahtumat ja festivaalit tuottavat urbaaneja tilakokemuksia, joissa liikutaan arkkitehtuurin, ympäristötaiteen ja muotoilun rajapinnoilla. Lehti esittelee Helsinki Design Weekin, Flow-festivaalien ja Lähiöfestin tuottamia väliaikaisia projekteja. Neljän Suomen kulttuuri-instituutin itsenäisyyden juhlavuoden yhteishanke Mobile Home 2017 puolestaan keskittyi kodin merkitykseen. Eeva Berglund pohtii artikkelissaan kodin käsitettä, siihen liittyvien mielikuvien muutoksia ja lisääntyvän taloudellisen eriarvoisuuden aiheuttamia ristiriitoja. Professori Pirjo Sanaksenaho kirjoittaa asumiseen erikoistuneiden aikakauslehtien roolista modernin kodin ihanteiden luomisessa 1950- ja 1960-luvuilla.

Vuoden ensimmäisen numeron myötä Arkkitehti-lehti aloittaa myös uutta julkaisumuotoa tutkivan UU AA -projektin. Se tulee olemaan väliaikainen ja kokeellinen hanke, jonka aikana jalkaudumme nykyisten ja tulevien lukijoiden pariin, niin Suomessa kuin ulkomailla. Projektin etenemistä tullaan esittelemään kaikissa lehden tämän vuoden numeroissa.

Sisältö

Praksa | Emil Jurcan
Aalto ARTS Books | Annu Ahonen
Microcities / Socks Studio | Mariabruna Fabrizi, Fosco Lucarelli
dpr-barcelona | Ethel Baraona Pohl, César Reyes Nájera
Garret Publications
bookm-ark | Anni Vartola
The Funambulist | Léopold Lambert
Rakennustieto | Jukka Lyytinen
Cartha
San Rocco | Giovanni Piovene

 

Toimitus kysyi arkkitehtuurijulkaisujen parissa työskenteleviltä erimaalaisilta tekijöiltä näkemyksiä julkaisemisen tämän hetkisestä tilanteesta ja tulevaisuudesta.


Anni Vartola

Havahduin jo vuosia sitten siihen, kuinka paljon arkkitehtuurista kiinnostunutta yleisöä on olemassa, kuinka runsaasti Suomen arkkitehtuurista on tehty julkaisuja, mutta kuinka hankalaa sitä on saada käsiinsä. Arkkitehtuurikirjallisuuden näkymättömyys koskee etenkin vanhempaa ja vieraskielistä kirjallisuutta. Antikvariaateista ja verkkotoreilta kirjoja voi kyllä löytää, mutta jos et osaa suomea tai etsit tiettyä nimekettä tai kirjoja tietystä aiheesta, olet pulassa. Verkkokauppani bookm-ark.fi pyrkii saattamaan yhteen arkkitehtuuristamme tehdyt julkaisut ja niistä kiinnostuneet lukijat ympäri maailmaa. Samalla haluan aktivoida arkkitehtuurikirjojen kierrätystä ja ylipäätään kannustaa lukemaan, oppimaan uutta ja sitä kautta lisätä taiteenalaamme koskevaa yleissivistystä.

Yritykseni on hyvin pieni ja toimii erittäin rajallisin resurssein, joten olen toistaiseksi tehnyt varsin tiukan rajauksen. Keskityn suomalaista arkkitehtuuria käsitteleviin julkaisuihin, joiden tekstit ovat mielellään muillakin kielillä kuin suomeksi. Satunnaisesti myyntiin tulee myös pohjoismaista arkkitehtuuria ja suomalaisia sisustusarkkitehteja, muotoilijoita ja taiteilijoita käsitteleviä kirjoja, näyttelyluetteloja ja muita tämän tyyppisiä julkaisuja. Kuolinpesistä ja arkkitehtuuritoimistoista tulee meille myös yleisempää arkkitehtuurikirjallisuutta. Kodin sisustusoppaat, hallinnolliset raportit, suunnittelun tekniset käsikirjat ja oppikirjat jätän valikoimamme ulkopuolelle.

Minusta julkaisujen merkitys on viestiä jotakin arkkitehtuuriin liittyvää, oli se sitten pientä tai suurta. Näissä rooleissaan julkaisu voi olla sisällöltään ja muodoltaan mitä vain: tulisieluinen manifesti, tarkkaakin tarkempi tiedekirja, uusinta arkkitehtuuria esittelevä verkkosivusto, omituiseen vaihtoehtonäyttelyyn liittyvä omituinen läpyskä, audiovisuaalinen keskustelutallenne. Tärkeintä on, että tekijöillä on julkaisua tehdessään vahva viestinnällinen näkemys siitä, miksi ja kenelle he ovat julkaisuaan tekemässä.

Hyvällä arkkitehtuurijulkaisulla on toisin sanoen tarkkaan harkittu informaatiosisältö. Se dokumentoi jotakin aiheestaan tavalla, joka on kiinni juuri siinä hetkessä ja vie aihettaan ja lajityyppiään eteenpäin tarkasti, rohkeasti ja persoonallisesti. Arkkitehtuurin teorian tutkijana minua kiehtovat etenkin arkkitehtuurikeskustelua dokumentoivat julkaisut ja särmikkäät historialliset tekstit, erityisesti 1800-luvun varhaismodernismin teoria ja 1980-luvun teoreettiset kirjat, konferenssitaltioinnit, kommenttipuheenvuorot ja manifestit.

Omissa kokoelmissani on paljon arkkitehtuuriteorian antologioita ja tiettyihin historiallisiin käännekohtiin, etenkin postmoderniin arkkitehtuuriin, liittyviä julkaisuja. Esimerkiksi vuonna 1998 julkaistu Oppositions Reader -kokoomateos on aivan käsittämättömän hieno! Siihen on koottu Institute for Architecture and Urban Studies -ajatushautomon Oppositions-lehdessä vuosina 1973–1983 julkaistuja esseitä. Toinen kiehtova julkaisu on kruununprinssi Charlesin vuonna 1989 julkaisema puheenvuoro The Vision of Britain, joka on mielestäni todella hieno dokumenttisirpale 1980-luvun tunnelmista ja hyvä esimerkki arkkitehtien ja ei-arkkitehtien välisestä arvokeskustelusta, vaikken hänen tyyli-ihanteitaan jaakaan. Kysymykset arkkitehtuurin perusteista säilyvät loppujen lopuksi samoina, jopa läpi vuosisatojen. Seuraan säännöllisesti myös arkkitehtuurin teorian marginaalijulkaisuja ja verkkoportaaleja kuten Architectural Theory Review, Oase, Footprint, Candide, Places Journal, Metropolis Magazine ja Common Edge.

Minusta tuntuu siltä, että määrittelemme Suomessa arkkitehtuurijulkaisut liian juhlallisesti ja kapeasti. Ensimmäinen asia, joka sanasta ”arkkitehtuurijulkaisu” tulee mieleen, on näyttävä painotuote, jossa on paljon valokuvia taloista selityksineen ja saatteena muutama näennäisteoreettinen tervehdys senhetkisiltä kuuluisuuksilta. Arkkitehtuurijulkaisu on tänä päivänä paljon monimuotoisempi: se voi olla hyvin kapeaa aihepiiriä käsittelevä lehti, kollektiiviblogi, videopäiväkirja, Instagram-syöte, radio-ohjelma, elokuva.

Sekä printti- että verkkojulkaiseminen on nykyisin helppoa, nopeaa ja halpaa. Julkaisuja tehdään paljon, mutta laatu on kirjavaa. Samalla lähdekritiikin tarve on kasvanut. Esimerkiksi hienot arkkitehtimonografiat saattavat olla toimistojen itsensä kustantamaa markkinointimateriaalia. Julkaisutulvassa tarvitaan yhä enemmän kriittistä kyseenalaistamista, taustoittavaa historiantajua ja asioiden merkityksen pohdintaa.

Teen ulkomaanmatkojeni yhteydessä paljon ”kenttätutkimusta” arkkitehtuurin esittämis- ja viestintäkäytännöistä. Käyn arkkitehtuurikirjakaupoissa, gallerioissa ja näyttelyissä niin paljon, kuin suinkin on mahdollista. Itseäni kiinnostaisi nähdä Suomessa enemmän diversiteettiä: ”less is a bore”. Pipo löysemmälle, vähemmän komiteoita ja konsensusta etsivää korrektiutta, tai musiikkitermein: vähemmän hifistelyä ja enemmän loudnessia. Nuorten toimistojen Newly Drawn -projekti näyttelyineen ja kirjoineen (2009) oli aikanaan tästä hieno esimerkki.

Temaattisia ja kokeellisia ulostuloja voisi myös tukea nykyistä paljon pontevammin, pitkäjänteisemmin ja johdonmukaisemmin. Luontevin rooli SAFAn, Arkkitehtuurimuseon, Alvar Aalto -museon, Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen ja Rakennustiedon kaltaisille instituutioille olisi tarjota konkreettista tukea ruohonjuuritason vapaalle julkaisutoiminnalle. Tämä voi tarkoittaa hyvinkin yksinkertaisia asioita: henkistä mukanaoloa ja arvovaltaa taustalla, arkistojen ilmaista käyttömahdollisuutta, leveämpiä hartioita rahoitushakuihin, asiantuntija-apua, tiedotus- ja jakeluverkostoja. Tärkeintä olisi lakata mustasukkaisesti varjelemasta arkkitehtuuria alan instituutioiden yksityisomaisuutena. Antaa kaikkien kukkien kukkia, kyllä ruusut aikanaan erottuvat rikkaruohoista!

Arkkitehtuuri-instituutioidemme pitäisi myös ottaa tiedonvälitys nykyistä vakavammin. Tietääkö arkkitehtikouluissa kasvava sukupolvi, keitä olivat vaikkapa Heikki ja Kaija Siren, Keijo Petäjä tai Arto Sipinen? Tarvitsemme ehdottomasti uuden, ajantasaisen julkaisusarjan arkkitehtuurimme lähihistorian arkkitehdeista. Olemme aivan liian pitkään katsoneet joko aivan nykyhetkeen tai liian kauas historiaan.

Vanhojen rutiinien ravisteluun ja tiedonvälitystehtävään liittyy myös kolmas visioni. Olisiko aika kypsä puhtaasti kansainväliselle yleisölle suunnatulle Finnish Architecture Review -julkaisulle? Voisivatko ammattilehdissämme julkaistut arkkitehtuuriesittelyt, kritiikit ja artikkelit tavoittaa muutkin kuin SAFAn jäsenarkkitehdit? Digitaalinen ja painettu media toimivat hyvin yhdessä, jos kummankin vahvuuksia kunnioitetaan. Yksikään julkaisu ei voi miellyttää kaikkia, joten kannustaisin äänekkäämpään ja monimuotoisempaan esilläoloon. Lukijoita riittää, jos heille tarjotaan luettavaa. ark

 

Cartha

Carthan tarkoituksena on ylläpitää elävää, avointa ja kriittistä keskustelua arkkitehtuurista. Uskomme, että julkaiseminen, eli jonkin asian tuominen mahdollisimman laajan yleisön saataville, on avainasemassa rikkaamman, kiinnostavamman ja tiedostavamman keskustelun synnyttämisessä ja vaalimisessa. Tämä vahvistaa myös arkkitehtuuria alana.

Lähihistoriasta löytyy useita esimerkkejä printtijulkaisuista, jotka ovat muokanneet arkkitehtuuria merkittävällä tavalla. Näihin kuuluvat muun muassa Oppositions, Anyone Corporationin julkaisut ja AA Files. Perinteisten julkaisumuotojen lisäksi myös Venetsian arkkitehtuuribiennaalin eräät luettelot, kuten Paolo Portoghesin kuratoimat näyttelyt vuosina 1980 ja 1985, tai ”kansainvälisen tyylin” esitellyt näyttely New Yorkin modernin taiteen museossa vuonna 1932 ovat olleet vaikutuksellisia. Niiden valossa voidaan sanoa, että julkaisut voivat olla osa arkkitehtuuria ja jopa sen kulmakiviä.

Toinen näkökanta, joka on muokannut ajatuksiamme julkaisemisesta, sen muodoista ja toiminnan konsepteista, on epäsuoran ajatustenvaihdon mahdollistaminen erilaisten ryhmittymien välillä. Julkaisut yhdistävät esimerkiksi eri sukupolvia, käytännön suunnittelijoita ja akateemista maailmaa, jotka muuten pysyttelevät erillään.

Mielenkiintoisille julkaisuille on yhteistä konseptien selkeys ja kriittisyys alasta riippumatta. Pidämme lehteä edelleen äärimmäisen kiinnostavana formaattina. Se on sidottu monenlaisiin muuttujiin, kuten julkaisutiheyteen ja teemojen vastaavuuteen, mutta näiden rajoitteiden välissä on valtavasti pelivaraa. John Loudonin perustamasta ensimmäisestä arkkitehtuurilehdestä aina El Croquisin, A+U:n ja Login kaltaisiin alan perusjulkaisuihin lehti on säilynyt ajankohtaisena ja johdonmukaisena julkaisumuotona. Mielestämme Carthan kaltainen lehti onkin monesti käytettävissä olevien resurssien kannalta hedelmällinen muoto kokeelliselle toiminnalle. Pitkällä aikavälillä keskustelua kriittisesti rakentavat julkaisut ovat niitä, jotka säilyttävät kiinnostavuutensa – olivatpa ne muodoltaan kirjoja, lehtiä, esineitä, arkistoja, kokoelmia tai tapahtumia.

Cartha syntyi ajatuksesta luoda avoin julkaisualusta, jolle kuka tahansa voi alkaa rakentaa keskustelua mielestämme merkittävistä aiheista. Meille oli tärkeää myös sisällön ilmaisuus ja saavutettavuus kaikkialla maailmassa. Tästä syystä perustimme julkaisumme verkkoon ja aloimme etsiä tekijöitä ja sisältöä  sekä avoimilla että suorilla kirjoittajakutsuilla.

Eräs projektimme erityispiirre on toiminta vuoden mittaisissa sykleissä. Omistamme koko kalenterivuoden yhdelle teemalle – esimerkiksi vuonna 2015 teemana oli ”suhteet arkkitehtuurissa” ja vuonna 2016 ”muodon muoto”. Viime vuonna tarkastelun kohteena oli ”fiktion rajat arkkitehtuurissa”. Parhaillaan työstämme kuluvan vuoden aihetta, joka julkaistaan pian uuden kirjoittajakutsun ohella.

Toimitusneuvosto valitsee teemat parin kuukauden pituisen intensiivisen keskustelu-, analyysi- ja tutkimusprosessin avulla. Pyrimme sen aikana määrittämään käsitteet, menetelmät ja hallinnolliset rakenteet koko vuodeksi. Samalla kehitämme julkaisulle formaattia, joka tukee erityisesti alkuperäisen sisällön tuottamista. Julkaisun laadun kannalta erityisen tärkeäksi on osoittautunut kirjoittajakutsujen täsmällinen muotoilu ja meille lähetettävän materiaalin määrittely ennalta. Valmistellessamme asiakirjoja teemme tiivistelmiä omista tutkimuksistamme, ja kirjoittajakutsuihin päätyykin lupaavilta vaikuttavia konsepteja ja viittauksia. Pallottelemme erilaisia ideoita toisillemme, kunnes olemme yksimielisiä. Koemme ryhmämme moniäänisyyden ja erilaiset ajattelutavat rikkautena, joka hyödyttää meitä jatkuvasti enemmän.

Aloittaessamme toiminnan meistä tuntui, ettei julkaisuprojekteissa – akateemisia julkaisuja lukuunottamatta – otettu riittävästi huomioon digitaalisuutta ja sen vaikutuksia. Julkaisutiheyttä, toimittamisen nopeutta, julkaisun kokoa, muotoa ja asioiden yhteisvaikutuksia täytyy tarkastella uusista näkökulmista. Sittemmin uusia mahdollisia suuntauksia on ilmaantunut, ja meitä kiinnostaa kovasti, mihin ne voivat vielä johtaa.

Printti ja digitaalisuus ovat molemmat osa Carthan toimintaan. Alusta asti meitä kiinnosti tehdä kirja, joka toimisi säilytys- ja tallennuspaikkana yhden vuoden tuotannollemme ja niiden sisältämälle ajattelulle. Halusimme tehdä myös kauniin esineen, joka tehostaisi viestintää ja vuorovaikutusta lukijakuntamme kanssa. Yhteistyössä Park Books -kustantamon kanssa teimme vuonna 2016 kaksi kirjaa (CARTHA On Relations in Architecture ja CARTHA On Making Heimat). Sarja jatkuu vuoden 2018 loppupuolella (CARTHA on The Form of Form) ja vuonna 2019 (CARTHA on The Limits of Fiction in Architecture).

Julkaisutoiminnan ohella järjestämme numeroihin liittyviä tapahtumia. Niistä on tullut meille tärkeitä myös julkaisemisen hahmottamisessa. Nykymaailmassa julkaisut eivät ole välttämättä tehokkain tapa välittää  tietoa tai tuoda sitä saataville. Tiedon ympärille pitää luoda tietoisuutta, josta muodostuu eräänlainen julkaisujen kehä. Tapahtumat toimivat myös suorina kontakteina lukijoiden, kirjoittajien ja toimituksemme välillä sekä herättävät keskustelua julkaisemastamme sisällöstä. Nämä keskustelut ovat synnyttäneet myös uudenlaista sisältöä lehteemme.

Osallistuttuamme Lissabonin arkkitehtuuritriennaaliin vuonna 2016 toimintamme on laajentunut näyttelyiden ja kuratoitujen projektien suuntaan. Koemme sen luonnolliseksi kehitykseksi, sillä se antaa meille mahdollisuuksia laajentaa ja syventää aihepiirien käsittelyä. On kiinnostavaa lähestyä esimerkiksi näyttelyä käänteisestä näkökulmasta, asettamalla näytteille jo julkaistua materiaalia. Tämä on jatkoa tavallemme hahmottaa digitaalisen ja painetun sisällön välistä suhdetta. Kehitämme tätä ideaa jatkuvasti graafikkojemme Max Frischknechtin ja studio Début Débutin Philipp Möckliin sekä asiasta kiinnostuneiden kollegoiden kanssa. Meitä kiinnostaa erityisesti tällainen muotojen, teemojen ja teknologioiden välimaastossa tapahtuva linjauksien etsintä. ark


Kaikki 10 puheenvuoroa lehdessä.

Bookm-ark on arkkitehti Anni Vartolan perustama vanhojen arkkitehtuurikirjojen kauppa.

Cartha on 2014 perustettu verkkojulkaisu, joka keskittyy kriittiseen ajatuksenvaihtoon arkkitehtuurista ja yhteiskunnasta.

KOTI Sleepover | Linda Bergroth
Thermocene | Tuomas A. Laitinen, raumlaborberlin
Lastu | Westminsterin yliopisto
Street View (Reassembled) | Anssi Pulkkinen

Rakennetun Suomen tarina | Mika Savela
SOS Brutalism. A Global Survey | Kristo Vesikansa

Näköislehti: Site Logic