2 / 2018 - praktiikka, UU AA 2

Mitä tarkoittaa olla arkkitehti juuri tänään? Kun yhteiskunta ja sen keskustelut sirpaloituvat ja eriytyvät kupliinsa, on arkkitehtuuriakaan vaikea ajatella enää yhtenäisenä kulttuurina. Sen sijaan arkkitehtuurin ympärille alkaa muodostua erilaisia tekemisen tapoja, rinnakkaisia arkkitehtuureja ja uudenlaisia praktiikoita.

Numero esittelee toimijoita perinteisten arkkitehtuuri-instituutioiden ja totuttujen toimintatapojen reunoilta, niin suunnittelun, tutkimuksen, kritiikin, opetuksen kuin taiteenkin saralta. Perinteisesti yhteiskunnassa ja mediassa vakiintuneet ja vahvimmat toimijat ovat päässeet eniten ääneen. Voi siis kysyä, edustaako myöskään talteen jäävä arkkitehtuuri kaikkea sitä, mitä kentällä tapahtuu.

Arkkitehti-lehden uutta julkaisumuotoa tutkiva UU AA -projekti jatkuu pohdinnoilla lehden visuaalisesta ilmeestä ja sen kehittymisestä lehden yli satavuotisen historian aikana. Projektin etenemistä tullaan esittelemään kaikissa lehden tämän vuoden numeroissa.

Sisältö

Trojan Horse -kesäkoulu pyrkii luomaan arkkitehtuurin ja muotoilun opiskelijoille paikan, jossa pohtia ja kyseenalaistaa omaa alaansa jokapäiväisistä rutiineista irrallaan – suunnitellussa poikkeustilassa.

Tapasimme toisemme ensimmäisen kerran elokuussa 2015. Ida Kukkapuro työskenteli muotoilutoimittajana, Kaisa Karvinen oli valmistumassa arkkitehdiksi ja Tommi Vasko oli juuri viimeistellyt opintonsa Sandberg Instituutissa Hollannissa. Huomasimme, että olimme kaikki tahoillamme luonnostelleet jonkinlaisen pienen ja tutkivan muotoilu- tai arkkitehtuurielimen perustamista.

Jokainen meistä kaipasi Suomeen toimijaa, joka kannustaisi arkkitehtuurin ja muotoilun opiskelijoita tekemään rohkeammin projekteja, joissa yhdistyisivät akateeminen tutkimus ja pohdiskelevat arkipäivän havainnot. Kesäkoulun nimi oli ensitapaamisen jälkeen selvä. Troijan hevosen taru jäykkien rakenteiden sisään soluttautumisesta ja niiden harhauttamisesta tuntui meistä osuvalta. Halusimme tartuttaa kesäkoulun osallistujiin ihmettelyn ja kyseenalaistamisen viruksen ja vaikuttaa suomalaiseen arkkitehtuuri- ja muotoilukoulutukseen sisältäpäin.

Vaihtoehtoisia todellisuuksia

Meitä kiinnosti kokeilla, voisiko leirimuotoinen kesäkoulu testata tulevaisuuden todellisuuksia tieteisfiktion tavoin. Voisimmeko kesäkoulun kautta päästä käsiksi asioihin, joita pidämme huomaamattamme itsestäänselvyyksinä? Osaisimmeko kuvitella uusia tapoja toteuttaa arkista ammattiamme, jos saisimme etäisyyttä jokapäiväisistä rutiineista sekä mahdollisuuden jakaa ajatuksia samoja kysymyksiä pohtivien opiskelijoiden kanssa? Voisiko teorian opiskelu ja historian tutkiminen muuttaa sitä, miten hahmotamme maailman ympärillämme? Voisimmeko kesäkoulun avulla nostaa esiin tulevaisuuden ilmiöitä, jotka todellisen tuntuisina, mutta vielä nimeämättöminä jäävät vaille huomiota?

Kaipasimme väittelyjä sekä yhteisymmärryksessä syntyneitä havaintoja, joita sovinnaisuus, hyssyttely tai yliopiston käytänteet eivät latistaneet tai vääristäneet. Uskoimme vakaasti ja naiivisti, että luomalla keskusteluille kehyksen ne tulisivat näkyviksi. Ennen kaikkea halusimme ymmärtää meille tärkeitä asioita: arkkitehtien ja muotoilijoiden työtä, kaupunkeja, kirjastoja, arkistoja, ilmastonmuutosta ja teknologian kehitystä sekä niiden suhteita toisiinsa.

Lue koko artikkeli printtilehdestä.

Arkkitehti Kaisa Karvinen ja graafinen suunnittelija Tommi Vasko luotsaavat yhdessä design-toimittaja Ida Kukkapuron kanssa Trojan Horse -kesäkoulua, joka järjestetään elokuussa 2018 kolmannen kerran Taiteen edistämiskeskuksen tuella.

Wirkkala & Bryk -katseluvarasto ja näyttelytila
arkkitehdit Johanna Brummer, Heini-Emilia Saari
osoite Espoon modernin taiteen museo EMMA
laajuus 1 000 m2
valmistuminen 2017
vanha rakennus Aarno Ruusuvuori 1964

valokuvat Ari Karttunen

yliopistorakennus
arkkitehdit Teemu Toivio, Asmo Jaaksi
osoite Yliopistonkatu 4, Helsinki
laajuus 13 332 m2
valmistuminen 2017
vanha rakennus Toivo Korhonen 1977

valokuvat Tuomas Uusheimo, Mika Huisman
arvio Tommy Kaj Lindgren

 

asuinkerrostalo
arkkitehdit Johanna Ojanlatva, Veikko Ojanlatva, Tuukka Vuori
osoite Koirasaarentie 32, Helsinki
laajuus 6 200 m2
valmistuminen 2017

valokuvat Tuomas Uusheimo
arvio Antti Auvinen

HI-gruppen och hantverkets återkomst. Svenska möbler och inredningar 1960–1966 | Susanna Aaltonen
Revisiting Postmodernism | Anni Vartola
The Other Architect. Another Way of Building Architecture | Iris Andersson

Jäljillä. The Other Architect -kirja pohjautuu Kanadan arkkitehtuurikeskuksen CCA:n vuosina 2015–2016 järjestämään näyttelyyn. Massiivinen, pahvikantinen teos on kirjaimellisesti pala keskuksen laajaa arkistoa. Sen ensimmäiset 350 harmaata sivua ovat visuaalinen sommitelma 1960-luvulta lähtien poimituista jäljistä – kirjeitä, toimintasuunnitelmia, raportteja, kaavioita, lehtiä, julisteita, valokuvia, luonnoksia, vaatteita ja veneitä. Kansien väliin koottu arkistomateriaali johdattelee avaamaan näkökulmaamme siitä, mitä arkkitehtuuri on ja mitä arkkitehdit tekevät. Sivujen ylälaitaan sommitellut kuvatekstit, ”punakynämerkinnät”, sitovat irralliset dokumentit historiaan ja 20 esitellyn ryhmittymän vaiheisiin. Tarkoin valitut sitaatit kiteyttävät ryhmien tarkoitusperät, ja vasta kirjan lopussa olevat mustavalkoiset sivut kirjoittavat auki niiden tarkemmat toimintatavat ja tavoitteet – totutusta poikkeavat päämäärät.

Materiaalin runsaus tuo voimaa valtavirran vastaiselle liikehdinnälle. Niin kauan kuin arkkitehtuuri on palvellut rakentamiseen pyrkivää yhteiskuntaa ja teollisuutta, on ollut myös heitä, jotka näkevät arkkitehtuurin kriittisenä ja uudistuksellisena tutkimuskenttänä. Arkkitehtuuria ei haluta ymmärtää ulkopuolelta tarkkailtavina esineinä vaan ajattelutapana, joka havainnoi ja analysoi nykyhetken yhteiskuntaa.

Arkkitehdin ammattikuvan uudel­leenajattelun lisäksi kirjaan valituille ryhmille on yhteistä voimakas yhteys ajan henkeen, pyrkimys ymmärtää paremmin aikaansa ja tahto ennakoida tulevaa. Ne ovat esitelleet uusia konsepteja, metodeja ja työkaluja käsitellä arkkitehtuuria sekä luoneet uusia teemoja, toimintatapoja, organisaatioita ja taloudellisia malleja. Ryhmien synnyttämät ilmiöt kehottavat kirjan toimittajan kuraattori Giovanna Borasin mukaan katsomaan, mitä arkkitehtuuri voisi olla – tai mitä se jo on, jos tunnistaisimme sen.

Uusien ideoiden hautomoina eivät ole olleet perinteiset toimistot vaan ryhmittymät, kollektiivit, verkostot ja ”laboratoriot”, joita yhteistyö ja vuoropuhelu ovat sitoneet yhteen. Ryhmittymien toiminnan taustalla on ollut kollektiivisen oppimisen idea, tapahtui se sitten yliopistomaailman ja työelämän välillä, taiteilijayhteisöissä tai Välimerellä seilaten, kuten vuosina 1963–1975 järjestetty Delos Symposion. Deloslaiset uskoivat, että maiseman vaihdos, tunnepitoinen ympäristö ja olosuhteiden dramatisointi auttoivat keksimään uusia ratkaisuja olemassa oleviin ongelmiin.

Ryhmittymät on valittu kirjaan saatavilla olleen arkistomateriaalin pohjalta, ja ne edustavat siten enimmäkseen pohjoisamerikkalaista katsontatapaa. Osaan tekijöistä törmäsin vasta ensi kertaa, mutta joukossa on myös tuttuja toimijoita. Toisenlainen toiminta arkkitehtina edellyttää oman roolinsa puntarointia ja peiliin katsomista, kuten Rem Koolhaasin perustamat arkkitehtuuritoimisto OMA ja tutkimuslaitos AMO määrittelevät suhdettaan. Ne ovat osa samaa järjestelmää, mutta katsovat maailmaa vastakkaisista näkökulmista – todellisen ja virtuaalisen kautta. Jako ei kuvasta vain työskentelyn mediaa, vaan työskentelykontekstia: toisen pysytellessä tiukasti arkkitehtuurin tutulla kentällä voi toinen viedä arkkitehtonisen ajattelu- ja ongelmanratkaisutavan uusille alueille. Toiminnallinen toimistoympäristö saa vastapainokseen kokeellisuuteen ja tuloksien analysointiin keskittyvän laboratorion.

The Other Architect kannustaa katsomaan laatikon ulkopuolelle ja havainnoimaan aktiivisten toimijoiden tähän mennessä jättämiä jälkiä – mitä viitteitä arkkitehtuurin laajenevasta kentästä löydämme oman sukupolvemme ympäriltä? Jään mietteliääksi. Vastaavanlaisten jälkien luetteleminen suomalaisesta lähihistoriasta tuntuu vaikealta. Tästä huolimatta teos tarjoaa samastumispintaa ja tuo rohkeutta nykyhetkeen. Opiskellessani koin toisinaan koulun tarjoaman ammattikuvan suppeaksi ja siitä poikkeamisen epäonnistumiseksi. Kirja tarttuu tähän epäilyksen siemeneen ja osoittaa, että on olemassa myös toisenlaisia arkkitehteja. He eivät ole päätyneet harhapolulle vaan ovat valinneet tiensä. Päässäni soikin enää vain yksi kysymys – minkälaisia peilikuvia haluamme nähdä? ark

 

Giovanna Borasi (ed.): The Other Architect – Another Way of Building Architecture, CCAA, Spector Books 2016, 420 p.

Iris Andersson on helsinkiläinen arkkitehti.

Näköislehti: Site Logic