Julkaistu lehdessä 3/2025 - Esikaupunki

Artikkeli

Muuttuvat lähiöt – näkökulmia Suomen suurimmista kaupungeista

1950–1980-luvun asuinalueet muodostavat suuren osan suomalaisista kaupungeista. Kysyimme suurimpien kaupunkien suunnittelijoilta, miten lähiöitä kehitetään kaupungeissa juuri nyt.

Helsinki

Eeva Mynttinen, erityissuunnittelija, kaupunginkanslia

Helsingissä on kehitetty lähiöitä kaupunkiuudistuksen mallin mukaisesti vuodesta 2020 alkaen. Kaupunkiuudistusalueiden eli Malmin, Malminkartano-Kannelmäen, Mellunkylän ja Meri-Rastilan kehittämiseen osallistuvat kaupungin kaikki toimialat. Keskitymme täydennysrakentamiseen, investointien ja elinvoiman lisäämiseen, viihtyisyyden ja turvallisuuden parantamiseen, palveluiden kehittämiseen sekä alueiden identiteetin, asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksien ja osallisuuden vahvistamiseen. Alueilla toteutetaan erilaisia kokeiluja sekä kehitetään kaupungin sisäisen yhteistyön toimintamalleja, joita hyödynnetään myös muiden lähiöiden kehittämisessä.

Malmilla on käynnistymässä Ala-Malmin puiston peruskorjaus. Puistossa on kokeiltu jo ennen peruskorjausta sen sopivuutta tapahtumille. Siellä on järjestetty kolmena vuonna Malmin tapahtumakesä, jonka ohjelma on suunniteltu yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa. Tapahtumasta on muodostunut todella suosittu. Samalla on kerätty kävijöiltä puistosta kommentteja, jotka on huomioitu osana suunnittelua. Malmille on myös luotu taideohjelma, joka ohjaa julkisen taiteen toteuttamista. Ala-Malmin puistoon valmistuu keväällä 2026 taitelija Ninni Luhtasaaren suihkulähdeteos.

Jyväskylä

Leena Rossi, kaupunkisuunnittelu- ja maankäyttöjohtaja
Piia Sipinen, asumisen asiantuntija
Virva Hannula, kaavoitusarkkitehti

Jyväskylässä näemme, että olemassa olevista asuinalueista huolehtiminen ja niiden kehittäminen tukee asukkaiden oikeutta turvalliseen, toimivaan ja viihtyisään asuinympäristöön. Lähiökehittämisessä haluamme huomioida alueen olemassa olevan identiteetin, jota rakentavat asukkaille merkitykselliset paikat ja alueen historian näkyminen ympäristössä.

Kaavoitamme parhaillaan Huhtasuon kaupunginosassa 1970–80-lukujen taitteessa valmistuneen ostoskeskuksen aluetta. Tavoitteena on säilyttää Huhtakeskuksen nykyinen sisäpihaan ja katoksin kytkettyihin rakennuksiin perustuva tilasommitelma, mutta uudistaa rakennukset olemassa olevia palveluita säilyttäen.

Kaavoituksen myötä palveluille varattua mutta toteutumatonta rakennusoikeutta korvataan asumisella. Se sijoittuu ostoskeskuksen turvattomaksi koetun sisäpihan ympärille, minkä osaltaan toivotaan lisäävän alueen elinvoimaa.

Tampere

Elina Karppinen, suunnittelujohtaja

Vaikka Tampereella isoimmat ja näyttävimmät hankkeet keskittyvät enimmäkseen keskustan alueelle, panostetaan meillä paljon myös vanhempien kaupunginosien kehittämiseen ja pitämiseen edelleen houkuttelevina ja viihtyisinä asuinalueina.

Tampereella on jo pitkään kehitetty alun perin 1960-luvulla rakennettua Tesoman aluetta. Julkisten palveluiden uudistamisen myötä (koulu-päiväkoti, liikuntahalli, kirjasto ja terveyspalvelut osana uutta kauppakeskusta) alue on koettu kiinnostavaksi myös täydennysrakentamisen näkökulmasta. Tesoman jälkeen yleissuunnitelma laadittiin Multisillan kaupunginosaan.

Parhaillaan kehitetään Kaukajärven kaupunginosaa yhteistyössä alueen asukkaiden ja toimijoiden kanssa. Lentävänniemen houkuttelevuus taas lisääntyi ratikan päätepysäkin tultua alueelle, minkä vuoksi alueelle laadittiin yleissuunnitelma ohjaamaan täydennysrakentamista olevan kaupunkirakenteen ja luontoympäristön arvoja kunnioittaen. Hervannassa taas pohditaan täydennysrakentamista erityisesti keskittymällä haitallisen segregaatiokehityksen ehkäisemiseen.

Oulu

Kari Nykänen, kaavoitusjohtaja

Oulussa on alkamassa TäTi-hanke (Täydennä ja tiivistä), jossa etsitään keinoja omakotitalopainotteisten alueiden täydennysrakentamiseen. Tarkastelualueina ovat 1990-luvun omakoti- ja rivitaloalue Kaakkurinkangas ja 1980-luvun Kuivasjärvi.

Huomasimme seurannoissa, että muutamalla vanhalla omakotitaloalueella oli tapahtunut luontaista pientalojen uudistumista: vanha talo oli purettu, ja tilalle oli tullut 2–4 erillispientaloa. Hankkeessa pyrimme tekemään täydentämisestä houkuttelevaa ja kannattavaa muun muassa luvituksen, poikkeamispäätösten, tonttijakojen ja kaavoituksen keinoin. Samalla voimme täydentää vajaakäyttöisiä alueita uudistuotannolla, poistaa tarpeettomia katuja tai vastaavasti lisätä uusia reittejä, ja parantaa ympäristöä virkistyspalveluilla. Infra on jo valmiina, palvelut säilyvät, ja koulut ja päiväkodit saavat uusia lapsia.

Oulussa omakoti- ja pientaloasuminen on suosittua, ja se on eräs vetovoimatekijämme. Toiveeni on, että saisimme käännettyä aluerakentamisen täydentämiseksi pikkuhiljaa – se olisi paitsi ilmastotavoitteiden myös kuntatalouden kannalta järkevää. 

Turku 

Timo Hintsanen, kaupunkisuunnittelujohtaja

Turun lähiökehittämisessä avainsana on monialaisuus. Kaupunki on nostanut asuinalueiden tasapainoisen kehittämisen aivan strategian kärkeen nimellä ”Yhteisöllisyyden kärkihanke”. Jo nimi kertoo painotuksista yhdessä tekemiseen, sosiaalisiin kysymyksiin, hyvinvoinnin edistämiseen ja alueellisen segregaatiokehityksen taittamiseen.

Useimmissa lähiöissä ei enää tavoitella niin paljoa täydennysrakentamista kuin edellisellä vuosikymmenellä. Korjausrakentamisessa osataan arvostaa alkuperäistä arkkitehtuuria ja kaupunkirakennetta. Valitettavan mittavaksi näyttää kasvaneen purkavan saneerauksen ilmiö. Onnistuneita korjausesimerkkejä odotetaan lisää.

Tällä hetkellä Turun Merikaupunki -visiossa hahmotetaan isoja eleitä läntisen merellisen kaupungin uudistumiseen. Läntisimmät lähiöt Pansio ja Perno ovat jääneet tavallaan pussin perälle teollisuuden, puolustusvoimien ja sataman alueiden saartamaksi. Visiossa rantoja avataan, ja uudet sekä nykyiset asuntoalueet integroidaan yhteisin palveluin, julkisin kaupunkitiloin ja liikennejärjestelmin. Kaikki voittavat.

Pori

Risto Reipas, kaavoitusyksikön päällikkö
Paula Kauppila, suunnittelija, kulttuuriyksikkö

Viime vuosina Porissa on ollut vireillä lähiöhankkeita Itä-Porin ja Pihlavan alueilla. Hankkeet olivat osa ympäristöministeriön koordinoimaa Lähiöohjelmaa (2020–2022) ja jatkuivat erillisinä projekteina vuoden 2024 loppuun asti.

Itä-Porin Kulttuuriviritin-hankkeen keskiössä oli Koiviston ulkoilupuistossa sijaitseva, vuonna 1939 valmistunut entinen lyhytaaltoasema, jonne kehitetään matalan kynnyksen yhteisö- ja kulttuuritilaa yhdessä alueen asukkaiden ja toimijoiden kanssa.

Viherpolku-hankkeessa kehitettiin Pihlavan alueen julkista tilaa nivomalla yhteen luonto ja kulttuuri. Hankkeessa syntyi virkistysreittien kehittämissuunnitelma ja yleissuunnitelma Pihlavan torille. Tavoitteena oli kytkeä julkisten tilojen avulla yhteen eri asutuskerrostumat – kerrostalo- ja rivitaloalueet, teollisuuslaitosten työväestön tarpeisiin syntyneet pientaloalueet, sekä viereiseen Rieskalan kaupunginosaan sijoittuvan palvelukompleksi.

Vantaa

Sampo Perttula, kaupunkisuunnittelujohtaja
Milja Halmkrona, Itä-Vantaan aluearkkitehti

Koivukylän alueelle työstetään parhaillaan kaavarunkoa, jonka keskeisinä tavoitteina ovat eriarvoistumisen pysäyttäminen​, alueen vahvuuksien, arvojen ja ominaispiirteiden hyödyntäminen​, täydennysrakentamisen sovittaminen maiseman ja kaupunkikuvan arvoihin sekä liikkumisen yhteyksien, palveluiden ja viheralueiden kehittäminen ilmasto- ja resurssiviisaasti.

Näihin tavoitteisiin pyritään muun muassa keskittämällä julkisia palveluita aseman ympäristöön, uudistamalla ostarin aluetta, parantamalla kävely-yhteyttä radan länsi- ja itäpuolen palvelukeskittymien välillä, ja säilyttämällä ja kehittämällä olevaa viherverkostoa. Lisäksi parannetaan kulttuurimaisemakohteiden saavutettavuutta ja opastusta sekä vaalitaan alueen arvokkaita ominaispiirteitä, kuten maamerkkirakennuksia, korttelipuistoja, aukioita sekä vehreitä ja valoisia pihoja. Koivukylästä kiinnostavan kehittämiskohteen tekevät sekä arvokas kulttuuriympäristö ja vehreys että alueen matala sosioekonominen rakenne. ↙