ark
Arkkitehtikoulutus on rakennettava kokonaan uudestaan, jos ammattikunta haluaa olla mukana kestävän tulevaisuuden suunnittelussa, kirjoittaa Aalto-yliopistossa ja Virginian yliopistossa opettava Tuomas Siitonen.
Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnossa kytee arkkitehtoniselle luovuudelle tuhoisa myytti, näkee Anni Vartola.
Purettaessa vanhoja ostareita ei pelkästään menetetä laadukasta arkkitehtuuria, vaan myös palveluita, poikkeuksellista kulttuuria ja kansantaloutta, näkee Juhana Heikonen.
Yhdessä asuessa erilaisuus voi muuntua vastavuoroisuudeksi, jossa asukkaat auttavat toisiaan.
Siinä missä yhteisön perustana on yleensä jokin yhteinen tarkoitus tai etu, sosiaalisen vuorovaikutuksen tavoitteena voi olla myös puhtaasti toisten seurassa viihtyminen. Tätä ajatusta konkretisoi seurallisuuden käsite, näkee Katja Maunuaho.
Suomalainen arkkitehtuuri herättää maailmalla kiinnostusta, kunhan sitä tehdään aktiivisesti tunnetuksi eri medioissa, kirjoittaa Wolfgang Jean Stock.
Helsingin kaupunkirakenne on virheellisten suunnitteluideaalien fragmentoima, näkee arkkitehti ja professori Kai Wartiainen.
Kaupunkiluonto ei voi olla vain tieteen ja tekniikan ratkomaa terveellistä ja turvallista, näkee maisema-arkkitehti Meri Mannerla-Magnusson.
Suomalaisen nykyarkkitehtuurin vähäistä kansainvälistä näkyvyyttä selittää ainakin kolme asiaa, näkee Rainer Mahlamäki.
Henrik Ilvesmäki opiskeli arkkitehtuuria Yhdysvalloissa Harvardin yliopistossa neljä vuotta. Hän huomasi, että akateemisen ja toimistovetoisen suunnittelutyön välinen dynamiikka eroaa Suomesta merkittävästi.
Arkkitehtuurin Finlandia -palkintoa tavoittelee vuonna 2024 neljä uudisrakennusta ja yksi peruskorjaushanke. Niiden arkkitehtonisessa ilmaisussa voi erottaa kaksi päälinjaa.
Tampereen värikaavaan kannattaa hakea oppia aiemmasta.
Millainen olisi esitystila, joka toivottaisi nykyistä useamman tervetulleeksi taiteen pariin?
Ennen kuin voimme puhua tekoälysovellusten mahdollisuuksista, on syytä ymmärtää, mitä tekoälyn tuottamiseen vaaditaan, kirjoittaa Ville Paananen.
Tekoäly voi hyödyttää arkkitehtia erityisesti silloin, kun suunnitteluprosessissa on paljon muuttujia, esimerkiksi uudelleenkäytettäviä rakennusosia eri lähteistä, näkevät Ron Aasholm ja Maija Parviainen.
