Aaltojen arkkitehtitoimistossa rakennettiin sodanjälkeistä Suomea
Alvar ja Elissa Aallon arkkitehtitoimiston työtä kuvaava tietokirja avaa uusia näkökulmia modernin Suomen rakentamiseen. Haastattelujen kautta myyttinen kuva Aallosta saa inhimillisiä sävyjä ja rosoa.
Eeva Marjatta Snellman: Tehtävä arkkitehtitoimistossa. Elissa ja Alvar Aalto & kumppanit. Väyläkirjat 2025. 231 sivua.
Sodanjälkeisen Suomen rakentamisessa arkkitehdeilla oli tärkeä rooli ja tekemistä riitti. Tietokirjailijan Eeva Marjatta Snellmanin kirjassa Tehtävä arkkitehtitoimistossa. Elissa ja Alvar Aalto & kumppanit kurkistetaan aikakauden arkkitehtien laajaan työsarkaan, jonka tuloksena muovautui moderni Suomi.
Keskeinen hahmo teoksessa on Elsa Kaisa Mäkiniemi, jonka nimi Alvar Aallon kanssa solmitun avioliiton myötä muuttui Elissa Aalloksi. Elissan rooli Aaltojen arkkitehtitoimiston pyörittäjänä ja Alvarista huolehtivana vaimona on tunnettu. Kirjassa piirtyy kuva älykkäästä, vastuullisesta ja arkkitehtina taitavasta Elissasta, joka kuitenkin jättäytyi taka-alalle ja antoi Alvarin loistaa.
Yksi kirjan tasoista on Rovaniemen ja Lapin jälleenrakentaminen. Rovaniemen ”poronsarvikaava” valmistui 1945, kun Alvar Aalto johti Arkkitehtiliiton jälleenrakennustoimistoa. 1950-luvulla Aallon Rovaniemen toimistossa tehtiin Lapin aluesuunnittelua. Valtavien infrarakenteiden – väylien, vesivoimaloiden, tekoaltaiden – sovittaminen osaksi maisemaa ja yhdyskuntarakennetta tapahtui asiantuntijaverkostoissa.
Kirjassa pohditaan, olisiko pohjoisen projekteja ollut ilman Elissaa, jonka juuret olivat Kemissä ja Rovaniemellä.
Tunnetuin Aallon Lapin työ on kuitenkin Rovaniemen hallinto- ja kulttuurikeskus. Kirjassa pohditaan, olisiko pohjoisen projekteja ollut ilman Elissaa, jonka juuret olivat Kemissä ja Rovaniemellä.
Toimiston tarinaan liittyy moni nimekäs arkkitehti, virkamies ja vaikuttaja. Verkostot olivat voimissaan. Rovaniemen linja-autoaseman suunnittelukilpailun vuonna 1956 voitti kolmikko Kaarlo Leppänen, Niilo Pulkka ja Pekka Rajala. Leppänen oli Aallon ”moottorimies”, jonka vastuulle annettiin vaativimmat työt myös ulkomailla. Pulkka pyöritti menestyvää toimistoa vaimonsa Ailin kanssa, joka myös oli työskennellyt tovin Aallon toimistossa. Jo opintojensa alussa Aallolle palkattu Jaakko Suihkonen oli Pulkkien tuleva vävy.
Leppänen perusti myöhemmin toimiston yhdessä Suihkosen ja kahden muun Aallon entisen työntekijän kanssa heidän voitettuaan Helsingin Forum-korttelin suunnittelukilpailun.
Nuorille arkkitehdeille Aallon toimisto tarjosi työn ohella tiiviin yhteisön ja käytännön opin ammatin harjoittamiseen. Moni omaksui myös Aallon ympäristö- ja ihmislähtöisen tavan ratkaista suunnitteluprobleemeja. Yhä on toimistoja, joiden juuret johtavat Aallon toimistoon. Esimerkiksi Erik Adlercreuzin perustama A-konsultit on ollut mukana useiden Aallon töiden korjaushankkeissa.
ULKOASULTAAN KAUNIS ja selkeä kirja pohjautuu pääosin haastatteluihin, joiden kautta myyttinen kuva Aallosta saa inhimillisiä sävyjä ja rosoa. Kirja avaa uusiakin näkökulmia modernin Suomen rakentamiseen.
Lukuisat sivujuonteet tekevät kuitenkin lukemisesta hyppelehtivää. Päähenkilöt olisivat saaneet enemmän painoarvoa, jos sivujuonteet, kuten lapinlehmä ja kirjoittajan sukulaisten elämänvaiheet, olisi jätetty pois. Tekstiin on myös jäänyt hämmentäviä virheitä – Palazzo Pazzi sijaitsee Firenzessä, ei Venetsiassa.
Vanhemmiten maestrosta tuli ihmisenä ”vähemmän ihastuttava”, kuten Elissan Inkeri-sisko kertoo.
Alvarin ja Elissan yhteiselo ei aina ollut hilpeää ja kepeää. Vanhemmiten maestrosta tuli ihmisenä ”vähemmän ihastuttava”, kuten Elissan Inkeri-sisko kertoo. Olisiko ikääntyvä Alvar enää kyennyt saavutuksiinsa ilman viisasta ja uutteraa Elissaa ja toimistonsa lahjakkaita, uskollisia arkkitehteja?
Elissan taituruus arkkitehtina pääsi esiin Alvarin kuoltua, kun keskeneräiset työt oli saatettava loppuun. Rovaniemen kaupungintalo saatiin valmiiksi Elissan johdolla vuonna 1988. Samalla valmistui Rovaniemen hallinto- ja kulttuurikeskus, yksi Aallon – tai oikeammin Aaltojen – vaikuttavimmista kokonaisuuksista.
