Viime vuosien sijoittajavetoinen asuntotuotanto on tuonut markkinoille pieniä ja huonoja asuntoja, jotka nyt seisovat uudistuotannon tulppana
Suomen Arkkitehtiliiton puheenjohtaja Asko Takala ruotii kolumnissaan syitä asuntojen laadun heikkenemiselle ja pohtii, millaista on tulevaisuuden kestävä asuntotuotanto.
Asuntorakentaminen on ollut viime vuosina poikkeuksellisen markkina- ja sijoittajavetoista. Samaan aikaan julkisuudessa on kritisoitu varsinkin pienten asuntojen laatua ja kannettu huolta asuntotuotannon kestävyydestä. Monissa kasvukeskuksissa, kuten Vantaalla, on nyt herätty tilanteeseen ja ryhdytty miettimään keinoja vinoutuneen tilanteen oikaisemiseksi.
Aalto-yliopiston tutkijat Anne Tervo, Sanna Meriläinen ja Johanna Lilius käyvät vastikään julkaistussa artikkelissaan “Floor plan analysis of kitchens and dining areas in small urban homes” läpi lähes 950 asuntoa liki viidessäkymmenessä 2020-luvulla rakennetussa kerrostalossa.
Artikkelissa tuodaan esiin, kuinka asunnon toimivuuden tärkein kriteeri, kalustettavuus, on sivuutettu, kun asuntoja on tuotettu muita kuin oman asumisen tarpeita painottaen. Kehityskulku liittyy asuntojakautuman muutokseen, joka on seurausta yksin asuvien osuuden kasvusta. Tämä ei kuitenkaan yksin selitä sitä, että kaikenkokoiset asunnot ovat tilastojen mukaan pienentyneet keskimäärin yhden asuinhuoneen verran.
Kehitys on voimakkaassa ristiriidassa niiden sosiaalipoliittisten ja kansantaloudellisten tavoitteiden kanssa, joiden mukaan vanhenevan väestön pitäisi kyetä asumaan kodeissaan entistä pidempään – tarvittaessa avustettuna ja apuvälineitä käyttäen.
Viime aikoina on valtiojohtoa myöten kannettu huolta väestön heikkenevästä fyysisestä kunnosta. Usein nostetaan esiin arkiliikunnan merkitys, kuten portaiden käyttäminen hissin sijaan. Aiempien vuosikymmenten suomalaisen asuntoarkkitehtuurin eräs ominaispiirre ovatkin olleet liikkumaan houkuttelevat, luonnonvaloa saavat ja ulkonäkymiä tarjoavat porrashuoneet. Valitettavasti tämä ominaisuus on viime vuosina kyseenalaistettu yksioikoisessa ja lyhytnäköisessä asuntorakentamisen kustannusjahdissa.
Taustalla on ollut eräänlainen lyhytnäköinen ahneuden ja vauhtisokeuden yhdistelmä.
Ilmiö on tuttu Tukholmasta, missä uusien, ulkoisesti arvostettujen asuinalueiden taloissa näkee ahtaita ja pimeitä porrashuoneita – ison hissin vieressä.
KOKENEET ASUNTOSUUNNITTELIJAT, joiden kanssa olen keskustellut suomalaisen asuntotuotannon laadusta, ovat nähneet onnettomaan tilanteeseen useita syitä. Taustalla on ollut eräänlainen lyhytnäköinen ahneuden ja vauhtisokeuden yhdistelmä. Luopuminen lähes kaikista asuntorakentamisen tilallisista laatuvaatimuksista – Ruotsin esimerkkiä seuraten –, suunnittelutarpeen aliarviointi ja aliarvostus sekä uusien suunnittelijoiden kokemattomuus ovat mahdollisesti edesauttaneet kehitystä.
Sellaistakin on nähty, että velkavivulla investoinut, nopeita kotiutuksia tavoitteleva kiinteistösijoittaja ei ole ollut edes kiinnostunut asuntojen pohjaratkaisuista – samalla kun pohjaratkaisujen toimivuudesta huolta kantanutta suunnittelijaa on pidetty vain prosessin hidasteena. Ja onpa kuulemma ajauduttu sellaiseenkin tilanteeseen, jossa on pitänyt tilata erikoismittaiset sängyt asuinkerrostalon kaikkiin huoneistoihin, koska asunnoissa ei ole suunnitteluvaiheessa varmistettu peruskalustettavuutta eli sängyn mahtumista.
Mitä tehdä uudistuotannon tulppana seisoville huonoille ja liian pienille asunnoille? Ovatko ne ”peruskorjattavissa” niin, että ne vastaavat paremmiin tämän ajan ja tulevaisuuden tarpeisiin? Uuden purkaminen ei ole kestävän kehityksen eikä ilmaston kannalta fiksu ratkaisu. Millaista sitten on tulevaisuuden kestävä asuntorakentaminen?
Voisiko muusta käytöstä vapautuvien rakennusten muuttaminen asumisen tiloiksi olla osa kestävää ratkaisua? Viime aikoina on ehdotettu myös siirtoelementtirakennusten käyttämistä. Tätä kriisiaikoihin viittaavaa mahdollisuutta pohditaan vakavasti myös joillakin merenpinnan nousun uhkaamilla tiiviisti asutuilla eurooppalaisilla merenranta-alueilla.
Onneksi meillä on vielä kohtuuhintaisen ja laadukkaan asuntotuotannon ja omistamisen puolesta työskenteleviä toimijoita. Meidän on jatkettava ja voimistettava keskustelua asumisen ja asuntorakentamisen ongelmista. Kestävä talous ja kestävä asuminen tarvitsevat toisiaan.
