Lainsäädännön keskeneräisyyden vuoksi kymmenet arkkitehdit ovat jääneet vaille pakollista pätevyystodistusta – “Tämä on hirveä tragedia”

Rakennusalalla työskenteleviltä on tämän vuoden alusta lähtien vaadittu pätevyystodistus, mutta sitä ei voi saada, jos tutkinto on suoritettu muualla kuin EU- tai ETA-maissa. Yksi järjestelmän ulkopuolelle tipahtaneista on PES-arkkitehtien Kiinan-toimistoa vetänyt Jyri Eskola, joka on valmistunut arkkitehdiksi Harvardista.

Kun Jyri Eskola 2010-luvun alussa lähti suorittamaan arkkitehdin tutkintoa Harvardin yliopistoon Yhdysvaltoihin, kukaan tuskin olisi arvannut, että vuonna 2026 se estäisi hänen työskentelynsä vaativien rakennushankkeiden suunnittelijana Suomessa.

Eskola valmistui arkkitehdiksi Harvardin Graduate School of Designista vuonna 2016. Viimeiset kymmenen vuotta hän on työskennellyt Kiinassa suomalaisen PES-arkkitehtien Shanghain toimiston vetäjänä.

Sinä aikana PES-arkkitehdit on voittanut Kiinassa useita kansainvälisiä arkkitehtuurikilpailuja, joiden tuloksena syntyneistä näyttävistä kulttuurirakennuksista on uutisoitu taajaan Suomessakin. Eskola on toiminut muun muassa Nanchangin oopperatalon (2024) ja Nanjingin kulttuurikeskuksen (2025) pääsuunnittelijana ja vastaavana arkkitehtina yhdessä Tuomas Silvennoisen kanssa.

Suomalaisittain kyse on valtavista hankkeista: Nanchangin oopperatalon kerrosala on 45 000 neliömetriä ja juuri avatun Nanjingin kulttuuri-, toimisto- ja näyttelykeskuksen 210 000 neliötä. Vertailun vuoksi: esimerkiksi Oodin koko on noin 17 000 kerrosneliömetriä ja Helsingin Musiikkitalon 36 000.

“Kuluneen vuoden aikana olemme laajentaneet toimintaamme Aasiassa merkittävästi”, Eskola kertoo etäyhteyden välityksellä Hongkongin lentokentältä. Hän on matkalla Kiinasta Vietnamiin, jonne PES-arkkitehdit on avannut uuden toimiston. 

Eskola aloitti viime vuonna PES-arkkitehtien kansainvälisten liiketoimintojen kehitysjohtajana. Uusi tehtävä toi hänet takaisin Suomeen, ja täällä hänen oli tarkoitus jatkaa vaativien julkisten hankkeiden suunnittelijana. Vastassa oli kuitenkin yllättävä ongelma.

“Vaikka olen toiminut Kiinassa lähes kymmenen vuotta sekä vastaavana arkkitehtisuunnittelijana että pääsuunnittelijana poikkeuksellisen vaativissa kohteissa, en silti saa harjoittaa näitä tehtäviä Suomessa. Se tuntuu erikoiselta”, Eskola sanoo.

Lainsäädäntö puuttuu

Ongelma juontaa juurensa viime vuoden alussa voimaan astuneeseen uuteen rakentamislakiin, joka toi alalle pakolliset pätevyystodistukset. Tai tarkemmin ottaen siihen, että lainsäädäntö on pätevyystodistusten osalta edelleen keskeneräinen.

Jotta pätevyystodistuksen voi saada, tarvitaan todistus tutkinnosta. Jos tutkinto on suoritettu ulkomailla, toimivaltaisen viranomaisen pitää ensin “tunnustaa” se Suomessa eli katsoa, että se vastaa sisällöltään ja vaatimustasoltaan haettua pätevyyttä.

Euroopan unionin sekä Euroopan talousalueen maissa suoritettujen tutkintojen tunnustamista säätelee EU:n ammattipätevyysdirektiivi, mutta kaikissa muissa eli niin sanotuissa kolmansissa maissa suoritettujen tutkintojen tunnustamiseen liittyvä lainsäädäntö on jokaisen EU-maan omalla vastuulla.

Suomessa tällaista lainsäädäntöä ei ole rakennusalan pätevyyksien osalta tehty. Niinpä kolmansien maiden tutkintojen perusteella ei voi myöntää pätevyystodistuksia, ja ilman pätevyystodistusta perinteisessä arkkitehdin työssä eli rakennussuunnittelun tehtävissä ei voi enää toimia.

“Ongelma koskee koko rakennusalaa, mutta suurin osa tutkinnon ulkomailla suorittaneista on arkkitehteja”, sanoo Suomen Arkkitehtiliiton erityisasiantuntija Pia Selroos. Arkkitehdit ovat yksi EU:n liikkuvimmista ammattiryhmistä.

Tutkintojen tunnustaminen itsessään ei ole Suomessa uutta, sillä sitä vaaditaan monessa muussakin ammatissa, kuten sosiaali- ja terveysalalla sekä kasvatuksessa ja koulutuksessa. 

Rakentamislaki kuuluu ympäristöministeriön hallinnonalaan, joten rakennusalan tutkintojen tunnustamiseen liittyvien lakien säätäminen on ympäristöministeriön vastuulla.

Tutkintojen tunnustamista määrittävän lainsäädännön tarve on ollut ministeriön tiedossa viimeistään vuodesta 2024, jolloin pätevyyksiin liittyvää lainsäädäntöä viimeisteltiin, Selroos sanoo.

“Olemme keskustelleet tästä ministeriössä useaan otteeseen. Asiaa on tuotu esiin joka kerta kun meillä on ollut tapaamisia. Viestimme on ollut selkeä.”

Selroos ei osaa sanoa, miksi lainsäädäntöä ei ole vieläkään ryhdytty valmistelemaan, vaikka rakentamislaki astui voimaan jo yli vuosi sitten. Selvää kuitenkin on, etteivät tulppana ole viranhaltijat, vaan kyse on politiikasta.

“Ministeriö ei voi alkaa valmistella lainsäädäntöä, jos poliittista kannatusta sille ei ole”, Selroos muotoilee. 

Ongelma yhdenvertaisuuden näkökulmasta

Ongelma ei koske ainoastaan ulkomailla opiskelleita suomalaisia vaan myös Suomessa työskenteleviä ulkomaalaistaustaisia arkkitehteja, joiden tutkinto on suoritettu EU- ja ETA-maiden ulkopuolella.

Kaikki arkkitehdit – etenkään ulkomaalaistaustaiset – eivät kuulu Arkkitehtiliittoon, joten Selroosilla ei ole tarkkaa lukua siitä, kuinka paljon heitä Suomessa on. Pelkästään Safan jäsenissä EU- ja ETA-maiden ulkopuolella tutkintonsa suorittaneita on viitisenkymmentä, joten ihan pienestä joukosta ei ole kyse, Selroos sanoo.

Selroos toimii rakennusalan henkilöpätevyyksiä myöntävän Fisen rakennussuunnittelulautakunnan sihteerinä ja käsittelee pätevyyshakemuksiin liittyviä asioita lähes päivittäin.

“Tilanne aiheuttaa ihmisille hirveästi huolta ja epäuskoa. Joku on voinut työskennellä tässä maassa arkkitehtina vuosia tai vuosikymmeniä, ja sitten häneltä yhtäkkiä poistuu mahdollisuus toimia näissä tehtävissä. Miten voi olla mahdollista, että täysin samalla koulutuksella ja kokemuksella eilen olit kelpoinen mutta tänään et? Se on täysin käsittämätöntä”, Selroos ihmettelee.

Kyse ei ole siitä, että uudessa laissa pätevyysvaatimuksia olisi kiristetty, vaan ne ovat päinvastoin osin jopa keventyneet, Selroos sanoo. Merkitystä ei ole myöskään tutkinnon laajuudella, vaativuudella tai opiskelupaikalla ylipäätään. Ainoaksi merkitseväksi tekijäksi jää maa, jossa tutkinto on suoritettu.

Vielä erikoisemmaksi tilanteen tekee se, että jos tutkinto on aiemmin tunnustettu jossain toisessa EU-maassa, Suomen on joka tapauksessa hyväksyttävä se. Jos esimerkiksi australialainen arkkitehti on työskennellyt rakennussuunnittelun tehtävissä Kreikassa, hänen tutkintonsa on tunnustettava myös Suomessa, kun taas suomalainen arkkitehti, joka on opiskellut Australiassa mutta tehnyt työuransa Suomessa, ei voi sellaista saada.

Selroosin mielestä tilanne on paitsi mielivaltainen myös yhdenvertaisuus- ja perustuslain vastainen. Erityisesti pienille yrittäjille ja ammatinharjoittajille seuraukset voivat olla katastrofaaliset ja merkitsevät pahimmassa tapauksessa suunnittelutehtävien loppua.

“Meillä on iso joukko osaajia, jotka ovat toimineet Suomessa poikkeuksellisen vaativissa asiantuntijatehtävissä, mutta tällaisella käsittämättömällä lainsäädännöllisellä puutteella heidän elinkeinon harjoittamisensa estetään. Henkilökohtaisella tasolla tämä on hirveä tragedia”, Selroos sanoo.

Vaikuttaa arkkitehtitoimistoihin 

Tilanne on tukala myös monille suomalaisille arkkitehtitoimistoille, joiden työntekijäkunta on perinteisesti ollut hyvin kansainvälistä. Yksi tällaisista on arkkitehtitoimisto Olla, jonka noin viidestäkymmenestä työntekijästä useampi on ulkomaalaistaustainen.

“Meillä on runsaasti eri koulutus- ja kulttuuritaustoja. Se tuo mukanaan erilaista ajattelua, sitä mitä Suomessa tarvitaan. On alalle ja Suomelle hyvä, että mahdollisimman monia kiinnostaa tulla tänne”, toimiston osakas, arkkitehti Mikko Lahikainen sanoo.

Kansainvälisestä työyhteisöstä on hyötyä myös käytännön työssä, sillä yhä useampi rakennushanke ja suunnitteluryhmä on kansainvälinen.

“Se että meillä on ihmisiä eri taustoista, auttaa rakentamaan siltoja. Kokonaisuudesta tulee parempi.”

Olla-arkkitehdeilla on ollut työntekijöitä muun muassa Puolasta, Kuubasta, Meksikosta ja Portugalista. Juuri eläkkeelle jäänyt toimiston entinen osakas, arkkitehti Bratislav Tošković tuli Suomeen aikoinaan Serbiasta, joka sekään ei kuulu EU- tai ETA-maihin.

“Meillä on työntekijöitä, jotka ovat todella päteviä suunnittelijoita, puhuvat suomea, ovat integroituneet tänne täydellisesti, ja sitten he joutuvat tällaiseen tilanteeseen, jossa pätevyystodistuksen saaminen onkin yhtäkkiä haaste. Sitä on vaikea ymmärtää.”

Lahikainen korostaa, ettei hänellä ole mitään pätevyystodistuksia vastaan sinänsä.

“On ihan järkevää, että vaatimukset yhdenmukaistetaan. Mutta sitten pitäisi olla tarkkana siinä, että homma toimii. Nyt lakiin on jäänyt reikä, joka pitäisi ilman muuta paikata. Tämä ei palvele Suomen taloutta eikä sen kehittymistä.”

Olla-arkkitehdeilla pätevyystodistuksia vaille jääneet tekijät pystytään pitämään töissä eikä tilanteesta tule koitumaan heille “suurempaa murhetta”, Lahikainen vakuuttaa.

Pidemmällä aikavälillä asia pitäisi kuitenkin jotenkin pystyä ratkaisemaan, Lahikainen sanoo. Erityisesti häntä harmittaa, että laki asettaa nyt ihmiset eriarvoiseen asemaan.

“Toimiston vetäjänä oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus ovat minulle tärkeitä. Kaikilla pitää olla yhtäläiset mahdollisuudet ammatissa kehittymiseen ja toimimiseen.”

Laajempi poliittinen kysymys

Vuosi 2026 on vielä siirtymäaikaa, jolloin ne arkkitehdit, jotka ovat aiemmin suunnitelleet rakennuksia Suomeen ja joilla sen vuoksi on rakennusvalvontaviranomaisen kelpoisuushyväksyntä, voivat vielä toimia vastaavissa tehtävissä ja vaativuusluokassa ilman virallista pätevyystodistusta.

“Nyt olisi tärkeintä, että siirtymäaikaa jatketaan, kunnes puuttuvat lait saadaan säädettyä”, Pia Selroos sanoo. Sillä turvataan erityisesti niiden yksityisten ammatinharjoittajien työt, joiden koko yritystoiminta on kiinni omasta ammattipätevyydestä.

Jyri Eskolaa siirtymäaikakaan ei auta. Vaikka hän on työskennellyt käytännössä koko työuransa suomalaiselle työnantajalle, hänellä ei ole suomalaisten rakennusvalvontaviranomaisten kelpoisuuspäätöksiä, koska hänen suunnittelemansa rakennukset sijaitsevat ulkomailla.

Eskolalla on kuitenkin ennen Harvardin-opintoja suoritettu tekniikan kandidaatin tutkinto arkkitehtuurista Aalto-yliopistosta, ja sen perusteella tavanomaisen vaativuusluokan pätevyys. Se riittää avustavissa tehtävissä toimimiseen ja esimerkiksi kesämökin tai varastorakennuksen suunnitteluun, mutta ei kerrostaloon tai vaativampaan omakotitaloon, julkisista rakennuksista puhumattakaan.

Jos Harvardin-tutkinto saataisiin tunnustettua, Eskola olisi “heittämällä” pätevä toimimaan poikkeuksellisen vaativien kohteiden pääsuunnittelijana Suomessa, Selroos arvioi.

Eskola haluaa nostaa keskusteluun omaa tilannettaan laajemman poliittisen kysymyksen: halutaanko Suomeen ulkomaista osaamista vai ei.

“Meillä on Suomessa äärettömän tasokas arkkitehtikoulutus ja osaavia ammattilaisia. Mutta se ei mielestäni tarkoita, ettemmekö me voisi toivottaa muitakin ammattilaisia tervetulleiksi. Tai että Yhdysvalloissa tai Kiinassa tai Australiassa tutkinnon suorittanut olisi jotenkin epäpätevä.” 

“Tästä näkökulmasta olisi ensiarvoisen tärkeää, että myös EU-alueen ulkopuolella suoritetut arkkitehdin tutkinnot voitaisiin hyväksyä, oli prosessi mikä tahansa”, Eskola sanoo.