Otto Wagnerin piirustukset kertovat 1900-luvun alun modernista Wienistä

Itävaltalaisarkkitehti Otto Wagnerin piirustuksilla oli keskeinen merkitys modernin arkkitehtuurin ideoiden leviämisessä. Tchoban-säätiön museossa Berliinissä voi nyt nähdä valikoiman merkittävimpiä piirustuksia Wagnerin runsaasta tuotannosta.

Itävaltalainen Otto Wagner (1841–1918) oli Wienin modernin arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun keskeisin uudistaja 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Hän nousi maineeseen siirtyessään kertaustyyleistä kohti vähemmän koristeellista sesessionismia, kuten jugend- ja art nouveau -tyylejä Itävallassa kutsutaan.

Wienin taideakatemiassa vuonna 1894 pitämässään virkaanastujaisesitelmässä Wagner esitti teoreettisen näkemyksensä, joka tuli tunnetuksi nimellä Moderne Architektur. Wagnerin mukaan modernin arkkitehtuurin perusta tulee ymmärtää aikansa elämänmuodon ja yhteiskunnallisten vaatimusten kautta.

Berliinin Tchoban-säätiön arkkitehtuuripiirustusten museon näyttely Otto Wagner – Architekt des modernen Lebens esittelee Wagnerin piirustuksia historismista modernismiin.

Piirustukset ovat pääasiassa Wienin kaupunginmuseon Wien Museumin kokoelmista, jotka kattavat yli tuhat Wagnerin teosta. Berliinin näyttelyyn on valikoitu pieni mutta merkittävä osa näistä ainutlaatuisista arkistopiirustuksista, jotka näyttelyssä on jaettu kuuteen teemalliseen osaan. Näyttelyn kuraattorina on toiminut Wienin Museumin arkkitehtuuriasiantuntija Andreas Nierhaus.

Wagner piti piirustuksiaan yhtä tärkeinä kuin toteutettuja rakennuksiaan, ja niillä olikin keskeinen merkitys modernin arkkitehtuurin ideoiden levittämisessä. Hän ei kuitenkaan itse laatinut niitä. Kun Wagner oli esittänyt visionsa ja tekniset ratkaisunsa, hänen oppilaansa ja avustajansa laativat piirustukset hänen ateljeessaan. Näyttelyssä on kuitenkin esillä muutamia Wagnerin omakätisesti tekemiä luonnoksia.

Wagnerin tunnettuja avustajia olivat Joseph Maria Olbrich, Josef Hoffmann ja Joze Plecnik, joista jokaisesta tuli myöhemmin merkittävä arkkitehti ja jotka levittivät Wagnerin funktionaalista tyyliä eri puolille Eurooppaa. Wagnerin uskollisin piirtäjä ja ornamentisti oli kuitenkin Rudolf Bernt, joka työskenteli hänen ateljeessaan yli kaksikymmentä vuotta.

WAGNER OPISKELI nuorena vuoden verran Berliinin rakennusakatemiassa, ja hänen suhdettaan kaupunkiin tarkastellaan näyttelyssä muun muassa Berliinin tuomiokirkon ja valtiopäivätalon kilpailuehdotusten kautta. Esillä on myös Wagnerin suurimman projektin, Wienin Stadtbahnin eli paikallisjunajärjestelmän piirustuksia. Tämän mittavan hankkeen aikana Wagner irtautui lopullisesti historismin vaikutteista.

Wagnerin toteutumaton suunnitelma Wienin taideakatemian uudisrakennusta varten taas ajoittuu Wienin taidehistorian käännekohtaan 1800- ja 1900-luvun vaihteessa, jolloin nuori polvi nousi vastustamaan vanhoillista akatemiaa.

Moderneja monumentteja esittelevässä näyttelyosiossa keskeisen roolin saavat Wagnerin piirustukset Wienin Karlsplatzille suunnitellusta kaupunginmuseosta, jota ei lopulta koskaan toteutettu. Toteutuneiden Steinhofin kirkon ja Postisäästöpankin piirustukset puolestaan lukeutuvat modernin arkkitehtuurin kulmakiviin, jotka edistivät 1900-luvun ”uuden arkkitehtuurin” ja funktionalismin syntyä. 

Wagnerin myöhäisistä töistä keskitytään erityisesti hänen suunnitelmaansa yli sadalle tuhannelle asukkaalle mitoitetusta ideaalikaupungista, jota hän hahmotteli jatkuvasti laajenevaksi ja muuntuvalle kasvulle avoimeksi kokonaisuudeksi. Näyttely päättyy Wagnerin alunperin vuonna 1895 kirjoittamaan kirjaan Baukunst unserer Zeit, jota pidetään yhtenä 1900-luvun arkkitehtuurin keskeisistä manifesteista.