ark
Seija Linnanmäen väitöskirja nostaa valokeilaan 1940-50-luvun taitteen insinöörit ja tarkastelee talotekniikkaa yhtenä keskeisenä piirteenä arkkitehtuurin modernisoitumisessa.
Eliel Saarisen julkiset rakennukset sekä Suomessa että Amerikassa on koottu englanninkielisiin kansiin.
Lentoasemilla oli keskeinen merkitys osana viime vuosisadan arkkitehtuurin typologista kehitystä. Nyt niitä analysoi arkkitehti Robert Stewart – joskin pintapuolisesti.
Kolmen asuintalon Kirjailijakortteli Helsingin Meilahdessa leikkii väreillä ja materiaaleilla.
Jyväskylän Korttelikylän opiskelija-asunnot ovat väljiä, valoisia ja toimivia.
Lamminrahkan koulukeskuksessa nykykouluille tyypillinen tehokkuus ei heikennä tilojen käyttökelpoisuutta tai valoisuutta.
Korkeimman hallinto-oikeuden tilat päivitettiin vastaamaan nykytarpeita, mutta tunnelmassa näkyy erityisesti 1980-luku.
Aziza Lon kokeelliset värikartat kertovat paitsi kaupunginosien väreistä myös niiden kokemisesta.
1800-luvun arkkitehtuuritekstit tarjoavat rikkaan aineiston modernin arkkitehtuurin uudelleentulkintoihin. Esimekriksi vaatimus ”oman aikamme arkkitehtuurista” on toistunut 1800-luvun puolivälistä aina nykypäivään asti.
Tuplaelämäkerta kahdesta varhaisesta arkkitehtinaisesta avaa näkymän 1900-luvun vaihteen arkkitehtien työhön ja sukupuolten tasa-arvoon.
Kansallisteatterin korjatulla pienellä näyttämöllä teatterikäynti vie 1950-luvulle. Eri ikäiset materiaalit tai ajallisten kerrostumat eivät juuri erotu.
Tarkasti ympäristöönsä sovitetun stadionin myötä hiljaisesta Tammelan kulmasta on muodostunut elävää korttelikaupunkia.
Kotkan uusi tapahtumakeskus on Arkkitehtitoimisto Alan viimeisin tulkinta veistoksellisen pääjulkisivun teemasta.
Erikoisesti nimetty kirja kokoaa yhteen berliiniläisen Raumlaborberlin-arkkitehtikollektiivin töitä 25 vuoden ajalta.
Pitkävaikutteiset globaalit ilmiöt jäävät liian usein käsittelemättä, kun puhutaan kaupungeissa tapahtuvista muutoksista.
