Suurin mahdollinen tunnustus – mutta mistä?
Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnossa kytee arkkitehtoniselle luovuudelle tuhoisa myytti, näkee Anni Vartola.
Ostareiden toinen puoli
Purettaessa vanhoja ostareita ei pelkästään menetetä laadukasta arkkitehtuuria, vaan myös palveluita, poikkeuksellista kulttuuria ja kansantaloutta, näkee Juhana Heikonen.
Yhdessä vahvempina
Yhdessä asuessa erilaisuus voi muuntua vastavuoroisuudeksi, jossa asukkaat auttavat toisiaan.
Käsite: Seurallisuus – ”Seurallinen tila houkuttelee kohtaamaan”
Siinä missä yhteisön perustana on yleensä jokin yhteinen tarkoitus tai etu, sosiaalisen vuorovaikutuksen tavoitteena voi olla myös puhtaasti toisten seurassa viihtyminen. Tätä ajatusta konkretisoi seurallisuuden käsite, näkee Katja Maunuaho.
Helsingin urbaanit rönsyt ja takiaiset
Helsingin kaupunkirakenne on virheellisten suunnitteluideaalien fragmentoima, näkee arkkitehti ja professori Kai Wartiainen.
Miksei Suomi näy maailmalla?
Suomalaisen nykyarkkitehtuurin vähäistä kansainvälistä näkyvyyttä selittää ainakin kolme asiaa, näkee Rainer Mahlamäki.
Unelma sosiaalisesti esteettömistä esitystiloista
Millainen olisi esitystila, joka toivottaisi nykyistä useamman tervetulleeksi taiteen pariin?
Vakuuttavampia suunnitelmia tekoälyn avulla
Rutiinityön delegointi tekoälylle vapauttaa suunnittelijan resursseja enemmän ajatustyöhön ja arvopohjaisten näkökulmien, kuten kulttuurihistoriallisten, sosioekonomisten ja ympäristöllisten tekijöiden arviointiin, näkee Niko Kautonen.
Tekoäly ei synny tyhjästä
Ennen kuin voimme puhua tekoälysovellusten mahdollisuuksista, on syytä ymmärtää, mitä tekoälyn tuottamiseen vaaditaan, kirjoittaa Ville Paananen.