6/2016 maisema, puisto
Arkkitehtuurissa vehreys ja vihreys ovat vahvassa kasvussa. Viherseinien ja kaupunkiviljelyn suosion taustalla häämöttää halu aitoon yhteyteen luonnon kanssa. Keinotodellisuudessa elävä urbaani ihminen kaipaa luontoa. ”Pastoraali, vihreä arkkitehtuuri ei ainoastaan yhdistäisi meitä jälleen luontoon vaan myös omaan, nyttemmin vieraantuneeseen minäämme.” Näin taidehistorian professori Ville Lukkarinen kuvaa luonnon paluuta arkkitehtuuriin. Hän yhdistää vihreyden uuden suosion eurooppalaisen kulttuurin pitkään perinteeseen, jossa idealisoitu luonto on toiminut onnellisen elämän lähteenä runoilija Vergiliuksesta alkaen. Luonnon organisoiminen osaksi ympäristöämme on maisemasuunnittelua…
Sisältö
pääkirjoitus | Maisemallisuus
Jorma Mukala
Sekä–että
Marc Treib
Leimuniitty, Tapiola
Ria Ruokonen, Karin Krokfors
Fazer, Vantaa
Arkkitehtitoimisto K2S
Arctic Treehouse Hotel, Rovaniemi
Studio Puisto
Periskooppi, Seinäjoki
OOPEAA Office for Peripheral Architecture
Åkerudden, Tenhola
MNy Arkitekter
luonto | Tuntematon kaupunkiluonto
Petteri Kummala
uusi pastoralismi | Viherseiniä ja pan-huilua soittavia satyyreja
Ville Lukkarinen
historia | Tapiola muutti maisemasuunnittelun
Ria Ruokonen
unelmia | Malin Blomqvist
Miina Jutila
helsinki | Kaupungistuneet kartanot
Ranja Hautamäki
vapaa sana | Arkkitehtuuri on olennaista
Paavo Lipponen
kirjat | Unelma paremmasta maailmasta – Moderni puutarha ja maisema Suomessa 1900–1970
Pia Kuusiniemi, Kristo Vesikansa