Julkaistu lehdessä 3/2020 - Käsityö

Näyttely

Aidompaa ruutuaikaa

Essi Oikarinen

Tukholmassa toimivan arkkitehtuuri- ja muotoilukeskus ArkDesin ASMR-aiheinen näyttely nostaa keskusteluun intiimin internet-ilmiön.

Yhtäkkiä miljoonat ihmiset ympäri maailman tuijottavat ruuduiltaan, kun joku maiskuttaa, hörppii, kuiskailee, naputtaa kynsillään pöydän pintaa, saippuoi koiraa tai lukee vaikkapa veroilmoituksen täyttöohjeita huokaillen. Seuraukset: Kihelmöintiä aivoissa. Meditatiivinen, nautinnollinen tila. Eräänlainen euforinen päänsärky, joka leviää vähitellen koko kehoon – jos sattuu olemaan yksi niistä, joihin ASMR-ärsykkeet vaikuttavat.

Käsite ASMR eli autonomous sensory meridian response syntyi kymmenen vuotta sitten viittaamaan rauhoittaviin, kuulo- näkö- ja tuntoaistin kautta saataviin tuntemuksiin. Näitä reaktioita ASMR-taiteilijat pyrkivät herättämään katsojissaan videoilla, jotka keräävät Youtubessa jopa kymmeniä miljoonia katselukertoja. Itse reaktio ei ole kuitenkaan uusi: tutkijoiden mukaan videoita katsoessa aivoissa aktivoituvat samat alueet kuin esimerkiksi hiuksia harjatessa tai partaa ajaessa – edulliset mikrofonit, editointiohjelmat ja digitaaliset jakelukanavat vain ovat tehneet primitiivisistä tuntemuksista viraali-ilmiön.

Marc Teyssierin kehittämä, ihoa jäljittelevä puhelinkotelo (2019). Kuva: Marc Teyssier

Weird Sensation Feels Good
ArkDes 2.6.–1.11.
Etäavajaiset 7.4., katsottavissa verkossa
Kuraattori: James Taylor-Foster
Näyttelysuunnittelu: ĒTER
Graafinen suunnittelu: Irene Stracuzzi × PostNew

Tukholmassa toimivan arkkitehtuuri- ja muotoilukeskus ArkDesin ASMR-näyttelyn oli tarkoitus antaa internet-ilmiölle fyysinen olomuoto, mutta ironisesti se ei voinutkaan avautua suunnitelmien mukaan huhtikuun alussa pandemian tuupattua lähes kaiken kanssakäymisen digitaaliseksi. Aukiolokuukaudet siirtyivät, mutta näyttelylle järjestettiin suunniteltuna päivänä etäavajaiset. Huolella toteutetussa suorassa lähetyksessä avajaisista muotoutui maljojen kilistelyn sijaan kiinnostava ajankohtais- ja keskusteluohjelma.

Ensimmäinen tarkoituksellinen ASMR-video ladattiin internetiin tiettävästi vuonna 2009. Akateeminen ASMR-tutkimus matelee perässä: vielä ei esimerkiksi tiedetä, miksi aistiärsykkeet vaikuttavat voimakkaasti joihinkin ihmisiin mutta toisiin eivät ollenkaan. Näyttelykään ei pyri tarjoamaan vastauksia. Avajaiskeskustelussaan näyttelyn kuratoinut James Taylor-Foster ja digitaalista läheisyyttä tutkinut Helga Sadowski pohtivat, että oikeastaan sitäkään on mahdotonta sanoa, onko videobuumi kenties reaktio johonkin vai ehkä alku jollekin. Tuoreen ilmiön nostaminen näyttelyn aiheeksi antaa kuitenkin ArkDesille ilmeisen tietoisesti roolin muotoilun ja arkkitehtuurin keskusteluagendan asettajana: Weird Sensation Feels Good on maailman ensimmäinen ASMR-aiheinen museonäyttely.

ASMR osoittaa, että myös teknologian avulla voi välittää huolenpitoa ja synnyttää kehollista mielihyvää. 

Ilmiöllä onkin isoja havaintoja esitettävänään. ASMR vaikuttaa kääntävän päälaelleen monet teknologiaan liittyvät stereotypiat: digitaalista kanssakäymistä syytetään usein abstraktiksi, pikaviestejä pinnallisiksi, kasvoja ruudulla vähemmän ”oikeaksi elämäksi” kuin fyysisiä kohtaamisia. Designissa ja arkkitehtuurissa ”aidot” materiaalit ja taktiiliset kokemukset ilman hektisiä, välkkyviä ruutuja ja jatkuvaa jakamista ovat pitäneet jonkinlaisen ihmisläheisen suunnitteluideaalin paikkaa. ASMR kuitenkin osoittaa, että myös teknologian avulla voi välittää huolenpitoa ja synnyttää kehollista mielihyvää. 

Arkkitehdit ovat olleet kiinnostuneita viime vuosikymmeninä erityisesti digitalisoitumisen vaikutuksista kaupunkiympäristöihin ja ihmistenväliseen kanssakäymiseen. Näytöt ensin kaupunkitilassa ja sittemmin taskuissa ovat milloin myllänneet julkisen tilan käsitettä uusiksi ja kutistaneet etäisyyksiä, milloin tehneet ihmisistä valvonnan kohteita, milloin luoneet uutta kaupunkikulttuuria – nopeuttaneet, yhdistäneet ja verkottaneet. Helga Sadowski tuo esille, kuinka suhteemme digitaalisiin laitteisiin ja sisältöihin on samaan aikaan myös hidas, henkilökohtainen ja intiimi: puhelimet ovat seurana jopa sängyssä, sormista jääneet hikivanat raidoittavat kosketusnäyttöjä.

Weird Sensation Feels Good, arkkitehtuuristudio ĒTERin näyttelyarkkitehtuuria. Kuva: ĒTER / ArkDes

Siinä missä viihde pyrkii perinteisesti synnyttämään ääritunteita ja tunteet on valjastettu 2000-luvulla myös politiikkaan, on ASMR:ssä kyse ennemminkin mielen tyhjentämisestä. ArkDesin näyttelytilassa monikansallisen arkkitehtuuristudio ĒTERin installaatio on kuin laboratorion ja span risteytymä, jossa kehon kihelmöintiä etsitään loikoilemalla videoiden parissa aivopoimuja imitoivalla tyynylautalla, valkoisissa kylpytakeissa, luurit korvilla.

Mielihyvän hakeminen kuiskailusta ja koirakylpyvideoista saattaa olla vain outo, hedonistinen ja ohimenevä fetissi. Yhtä lailla voi kuitenkin ajatella, että empatiaan kytkeytyvää ASMR:ää voisi hyödyntää jopa eräänlaisena mielenterveystyönä, kuten useat ilmiöön perehtyneet asiantuntijat tuovat esille avajaisissa. Marginaalisilta vaikuttaneet nettivillitykset ovat aiemminkin mullistaneet arkea ja työelämää. Sillä on eittämättä monenlaisia seurauksia myös arkkitehtuurille ja muotoilulle, jos kaipaamme yhä enemmän hoivaa ja huolenpitoa. ↙