IlmoitusAdvert

Julkaistu lehdessä 2/2023 - Hoiva

Haastattelu

Sairaala Nova suunniteltiin toimimaan kuin kone

Essi Oikarinen

Kuva: Tuomas Uusheimo

Sairaalan suunnittelu Jyväskylään sai arkkitehdit omaksumaan uuden roolin prosessimuotoilijoina.

Tammikuussa 2021 avautunut Keski-Suomen keskussairaala eli Sairaala Nova on ensimmäinen 1980-luvun jälkeen Suomeen rakennettu kokonaan uusi keskussairaala. Mistä löysitte mallin uuden sukupolven sairaalalle, arkkitehdit TEEMU KURKELA ja JUHO PIETARILA?

Kurkela: Me arkkitehdit emme tehneet työtä yksin, vaan konseptia kehitettiin yhdessä tilaajan kanssa. He jakoivat sairaalan neljään toiminnalliseen osaan: Niin sanottu kuuma sairaala kokoaa yhteen leikkaussalit, tehohoidon ja päivystyksen. Elektiivinen sairaala käsittää vastaanotot ja on toimistomainen kokonaisuus. Vuodeosastot ovat lähes hotellimaisia, sillä niissä olevien työtilojen määrä on vähentynyt. Lisäksi ovat tukitoiminnot, kuten laboratoriot ja välinehuolto. Meidän tehtävämme oli ratkaista, millä tavalla näistä tehdään suuri käyttöjärjestelmä.

Mikä on konseptin keskeisin ero aiempiin sairaalarakennuksiin verrattuna?

Pietarila: Sairaala toimii potilaan ehdoilla. Potilailla on käytännössä vain kaksi ovea, pääsisäänkäynti ja päivystyksen sisäänkäynti. Sisään tullaan keskusaulaan, ja kaikki terveydenhuollon palvelut ovat ympärillä. Potilas kirjautuu sisään kuin lentokentällä, ja häntä ei pompotella huoneesta toiseen, vaan hoitohenkilökunta liikkuu. Henkilökunnalla ei ole omia huoneita, millä pystyttiin lisäämään huoneiden käyttöastetta.

Kurkela: Kuuma sairaala pinottiin päällekkäisiin kerroksiin, jolloin yksi hissi yhdistää sekä helikopterikentän, ambulanssit että kriittiset hoitotoiminnot. Palapeli vaikuttaa nyt yksinkertaiselle, mutta sitä vatvottiin pari vuotta.

Kuva: Martin Sommerschield

Sairaala Nova
JKMM Arkkitehdit / Teemu Kurkela, Riikka Heldan, Juho Pietarila
Sijainti Hoitajantie 3, Jyväskylä
Laajuus 113 000 m2
Valmistuminen 2020

Lisää kuvia ja piirustuksia projektista →

JKMM Arkkitehdit on tunnettu monista palkituista julkisista rakennuksista, mutta ei varsinaisesti sairaalasuunnittelusta. Miten saitte toimeksiannon?

Kurkela: Olemme itse asiassa tehneet aiemmin yhden sairaalaprojektin, Paul Stradinin yliopistollisen keskussairaalan Latviaan. Voitimme suunnittelukilpailun vuonna 2006, ja ensimmäinen osa suunnitelmasta on rakennettu.

Osallistuimme neuvottelumenettely-tarjouskilpailuun hollantilaisen EGM-arkkitehtitoimiston kanssa. Kaikilla tarjoajilla taisi olla ulkomainen partneri, koska tarjouskilpailussa vaadittiin referenssejä suurten sairaaloiden suunnittelusta. Kilpailussa painotettiin uudenlaisen sairaalan konseptinluontikykyä. Itse olin perehtynyt sairaaloihin myös Aalto-yliopistossa professorina ja tehnyt tutkimusta tulevaisuuden sairaaloista.

Rakennus on ulkoa eleetön, eikä sitä tunnista heti sairaalaksi. Mistä ulkoarkkitehtuuri syntyi?

Kurkela: Kakku rakennettiin täysin sisältäpäin toiminnallisten prosessien ehdoilla, ja ulkoarkkitehtuuri syntyi viimeisenä. Musta väri lähti siitä, että yritimme päästä mahdollisimman kauas tavanomaisesta valkoisesta sairaalasta. Julkisivuissa on myös valotaidetta ja osia, jotka kytkeytyvät sairaalan tarinaan: metallijulkisivuista muodostuu sateenomaista pintaa ja reikämuodot on lainattu keskisuomalaisista järvistä. Puupinnat ja muu hienosäätö pyrkivät tekemään julkisivusta läheltä katsottuna ystävällisemmän.

Mikä oikein on sairaalan tarina?

Kurkela: Sairaalan tarina kehitettiin yhdessä henkilöstön kanssa. Se liittyy luontoon ja keskisuomalaisiin kansallispuistoihin. Keskusaulaan poimittiin veteen liittyviä ideoita: puiset kiintokalusteet muodostavat tukkisuman, ja läpikuultavat metalliseinät viittaavat veteen ja verkkoihin. Portaat ovat vihreitä kuin vedenalaiset kasvit. Mikään ei ole liian esittävää, mutta tarinan kautta tiloihin saatiin punainen lanka.

Kuva: Tuomas Uusheimo

Sairaalarakennukset suunnitellaan yleensä hoitotoimenpiteiden ehdoilla. Mikä oli arkkitehdin tärkein tehtävä Sairaala Novan suunnittelussa?

Kurkela: Tällaisessa projektissa arkkitehti ei saa olla perinteinen arkkitehti ja jäädä esteettiseen siiloon. Sekä prosessien että potilaslähtöisyyden suunnittelu ovat arkkitehdin tehtäviä. Ei saa jumittua tekemään vain jompaakumpaa, ja molemmat ovat tosi mielenkiintoisia.

Se, miten palasia pyöritetään noin suuressa rakennuksessa, on vähän kuin kaupunkisuunnittelua: pitää saada syntymään käyttöjärjestelmä. Ei löydy logistiikka-ammattilaista, joka osaisi suunnitella noin ison sairaalan, joten arkkitehti voi ottaa sen roolin.

Miten organisoitte suunnittelutyön ja miten käyttäjät osallistettiin suunnitteluprosessiin?

Kurkela: Alussa työ jakautui tasan JKMM:n ja hollantilaisten välillä. Toteutussuunnittelussa JKMM otti päävastuun ja hollantilaisilla oli neuvonantajarooli. Koko JKMM-tiimi istui yhdessä, joten meidän ei oikeastaan tarvinnut edes järjestää tiimikokouksia, kun pystyimme juttelemaan vierekkäin.

Pietarila: Sairaalasta oli alkuvaiheessa mukana viiden ihmisen ydintiimi, jonka kanssa kehitettiin sairaalakonseptia. Viidestä siirryttiin noin viiteenkymmeneen, kun jokaisen osaston ylilääkärit tulivat mukaan. Kehitimme yhdessä yksikköjen ja osastojen paikkoja ja sisäisiä yhteyksiä. Kun pääkonsepti oli kehitetty, alkoi toiminnallisen sairaalasuunnittelun tiimi pitää eri osastoille käyttäjäkokouksia ja järjestellä sairaalan sisäisiä paloja, jotka nekin olivat jopa 25 000 neliötä eli valtavia hankkeita jo itsestään. Lopussa, kun suunniteltiin huoneiden toimintaa, jalkaterapeutin altaan tai paperipyyhetelineen sijaintia, oli käyttäjiä palavereissa yhteensä noin 500.

Kurkela: Rakentamiseen organisointi oli myös haaste, sillä sairaalaa alettiin rakentaa keskeltä, ja käynnissä oli yhtä aikaa kaksi työmaata, joilla noin 700 työntekijää. Meidän täytyi kehittää oma suunnittelun aikataulutusjärjestelmä. Resurssit eivät olisi riittäneet koko rakennuksen suunnitteluun kerralla, joten suunnittelimme sairaalan 10 viikon syklillä portaittain 18 lohkossa. Runkosyvyydet, tekniikka ja huoneet oli standardoitu. Kenelläkään ei ollut oikeutta rikkoa järjestelmää.

Aika myöhäisessä vaiheessa budjetista leikattiin 60 miljoonaa euroa. Talo oli kuitenkin niin systemaattinen, että pystyimme kolmessa kuukaudessa nappaamaan keskeltä pois yhden moduulin. Riittäviä säästöjä  ei olisi voinut saada leikkaamalla juustohöylällä sieltä täältä.

Kuva: Tuomas Uusheimo

Voiko arkkitehtuuri helpottaa sairaudesta toipumista? Ja jos, niin miten se näkyy Sairaala Novassa?

Kurkela: Se, että sairaalassa on vain yhden hengen potilashuoneita, oli tärkeä periaate. Tämä taisi olla ensimmäisiä sairaaloita Suomessa, jossa näin tehtiin. Potilaita pyritään nykyään pitämään sairaalassa vain 2–3 päivää, joten silloin pitää pystyä nukkumaan rauhassa ja välttämään infektioita. Nyt huoneita voi käyttää myös tutkimushuoneina ja omaisten on helpompi auttaa.

Aiemmin vuodeosastot on ratkaistu niin, että niissä on kaksoiskäytävä ja varastot keskellä. Me teimme osastojen keskelle monikäyttötilan, jossa voi syödä, lukea, tavata vierailijoita ja sinne on sijoitettu henkilökunnan työpisteitä. Jokaisessa potilashuoneessa on iso ikkuna, joka ei ehkä aukea täysin luontoon, mutta tuo kuitenkin näkymiä ja luonnonvaloa.

Kuva: Pauliina Salonen

Teemu Kurkela, kirjoitit suunnitteluvaiheessa (Arkkitehti 5/2014), että ”[l]opputulos ei toivottavasti näytä sairaalalta”. Onnistuitteko mielestäsi tavoitteessa?

Kurkela: Kyllä sen olisi tietysti voinut viedä pidemmälle, varsinkin jos ei olisi ollut mitään taloudellisia paineita. Esimerkiksi vuodeosastoilla olisi voinut olla vielä enemmän lasia, isompia ikkunoita olisi voinut tehdä kautta linjan ja käyttää enemmän puuta. Rakennusta oltaisiin voitu virittää enemmän myös ulkoa.

Pietarila: Keskuskäytävää ja toimintoja sen ympärillä ei olisi kuitenkaan juuri enempää pystynyt muuttamaan.

Kurkela: Sairaala Novan innovatiivisuus on kokonaiskonseptissa, jolloin arkkitehdin rooli ei ole koristella. Sitä on ehkä vaikea lukea valmiista rakennuksesta, sillä yleensä tilaaja antaa konseptin valmiina.

Mikä projektissa oli kaikkein palkitsevinta?

Kurkela: Sairaalasuunnittelussa arkkitehti pääsee tekemään jotain ihmisten eteen konkreettisesti. Terveyden edistäminen ja sille infrastruktuurin luominen tuntuu arvojen kannalta tärkeämmältä kuin vaikkapa kaupallisten rakennusten kehittäminen.

Pietarila: Potilaskokemuksesta onnistuttiin tekemään sellainen, että sairaalaan on miellyttävä saapua. Henkilökunta taas saa enemmän työrauhaa ja pystyy keskittymään hoitotyöhön, kun asiakkaat eivät ole repimässä hihasta käytävillä.

Kurkela: Sairaalanrakentamisbuumi on kestänyt Suomessa reilut 10 vuotta, ja se todennäköisesti päättyy pian tai ainakin hiljenee. Euroopassa käynnissä on sama murros, ja se jatkuu vielä varsinkin Itä-Euroopassa. Olisi aika hienoa, jos Suomesta voitaisiin viedä osaamista muuallekin. ↙