IlmoitusAdvert
Julkaistu lehdessä 5/2024 - Rajojen ylityksiä
Ajan koettelema
Mitä arkkitehdin päässä liikkuu, kun projektin toteuttaminen vie peräti 18 vuotta? Meanderin suunnittelijat kertovat, miten tavoite pidetään kirkkaana mielessä.
Meander
Omistusasuntoja
Steven Holl Architects / Steven Holl, Noah Yaffe, Jongseo Lee
ARK-house Arkkitehdit / Pentti Kareoja, Pauli Terho
Sijainti Pohjoinen Hesperiankatu 35, Helsinki
Laajuus 14 040 m2
Valmistuminen 2024
Lisää kuvia ja piirustuksia projektista →
Steven Holl hämmästytti suomalaista arkkitehtikuntaa ja laajempaakin yleisöä voittaessaan Nykytaiteen museon kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun vuonna 1993. Viisi vuotta myöhemmin valmistunut ja kilpailuehdotuksen mukaisesti Kiasmaksi nimetty museo on sittemmin ottanut paikkansa yhtenä Helsingin keskustan maamerkeistä, ja pari vuotta sitten tehdyssä peruskorjauksessa sitä kohdeltiin jo kuin suojelukohdetta. Hollille itselleen Kiasma avasi tien kansainvälisesti tunnustetuksi museorakennusten suunnittelijaksi.
Neljännesvuosisata myöhemmin helsinkiläisillä on jälleen tilaisuus ihmetellä Hollin arkkitehtuuria, kun asuinkerrostalo Meander on valmistunut Taivallahden entiseen kasarmikortteliin Töölöön. Moni epäili etukäteen, jääkö Hollin persoonallisesta kädenjäljestä mitään jäljelle suomalaisen asuntotuotannon kourissa. Paikan päällä pelko osoittautuu kuitenkin aiheettomaksi: veistoksellisen volyymin lisäksi Meanderista löytyy runsaasti Hollille tunnusomaisia aiheita, kuten galleriamaisia porrasauloja, alumiinilevyillä verhottuja seinämiä ja pronssisia vetimiä. Toisaalta on myös arkirakentamisesta tuttuja ratkaisuja, vaikka asunnot ovat helsinkiläisittäin poikkeuksellisen hintavia.
Meander pohjautuu vuonna 2006 järjestettyyn arkkitehtuurikilpailuun, johon kutsuttiin Hollin lisäksi neljä muuta tunnettua ulkomaalaista toimistoa. Voittajatyön hän teki yhdessä Kiasman projektiarkkitehti Vesa Honkosen kanssa, ja sen pohjalta laadittiin vuonna 2013 vahvistettu asemakaava. Toteuttajaa kunnianhimoiselle projektille ei kuitenkaan tahtonut löytyä ennen kuin vastaperustettu asuntokehittäjä Newil & Bau tarttui toimeen vuonna 2021. Suomalainen yhteistyökumppani oli tällä välin vaihtunut Ark-house Arkkitehdeiksi.
Keskustelimme Meanderin ideoista, vaiheista ja opeista Hollin toimiston projektinvetäjä Noah Yaffen ja pääsuunnittelija Pentti Kareojan kanssa.
Meander on ollut poikkeuksellisen pitkällinen projekti. Kilpailusta on vierähtänyt jo 18 vuotta, mutta asukkaat muuttivat taloon vasta tänä syksynä. Millaisia haasteita näin pitkän suunnitteluprosessin aikana tulee eteen?
NY Sanoisin, että suurin haaste koko projektissa oli nimenomaan aika. Kun kilpailuvoitto ratkeaa vuonna 2006 mutta kohde valmistuu vasta 2024, mieleen hiipii väistämättä huoli siitä, onko suunnitelma kestänyt aikaa. Tämä oli meille valtava haaste. Aikaulottuvuuteen nivoutui myös budjettiin ja projektin taloudelliseen toteutettavuuteen liittyviä kysymyksiä sekä tietenkin koronapandemian ja Ukrainan sodan kaltaisia mullistuksia. Matkan varrelle sattuikin hetkiä, jolloin meitä alkoi tosissaan epäilyttää, eteneekö hanke ylipäätään mihinkään. Toisaalta aika oli välillä puolellamme, koska ajan myötä löysimme esimerkiksi oikeat rakennuttaja- ja suunnittelukumppanit. Steven puhuu usein siitä, että epävarmuuden kanssa on opittava tulemaan toimeen: suunnittelijan täytyy kyseenalaistaa asioita ja varmistaa, että ehdotetut ratkaisut ja konseptit ovat juuri oikeita.
PK Projekti on tosiaankin kestänyt ajan hammasta ja osoittautunut relevantiksi aivan alusta asti. Keskeisen tärkeää projektin onnistumisen kannalta on ollut se, että Newil & Bau on uskaltanut ottaa riskejä ja luottaa suunnittelijoiden ammattitaitoon. Sanotaan, että erinomaisen rakennuksen toteuttamiseksi tarvitaan erinomainen asiakas, ja mielestäni sanonta pitää meidän tapauksessamme paikkansa erittäin hyvin.
Miten suunnittelutyön vastuut jakautuivat Steven Hollin toimiston ja Ark-House Arkkitehtien välillä?
NY Suurin osa toimistomme projekteista sijaitsee New Yorkin ulkopuolella, joten olemme tottuneet tekemään yhteistyötä paikallisten arkkitehtien kanssa. Näkemyksemme mukaan arkkitehtuuri on aina yhteistyön taidetta, ja lopputulos on sitä parempi, mitä intensiivisempi yhteistyöprosessi on. Oman kokemukseni perusteella yhteistyö toimii parhaiten, kun suunnittelukumppanit työskentelevät ikään kuin yhtenä toimistona mutta kahdessa toimipaikassa. Yleensä pyrimme tasavertaiseen kumppanuuteen paikallisen toimiston kanssa. Me vastaamme suunnittelun alkuvaiheista, mutta vetovastuu vaihtuu siinä vaiheessa, kun päästään toteutusasiakirjojen laatimiseen. Meanderin projektissa yhteistyö sujui erinomaisesti. Meillä oli yhtenevät arkkitehtoniset tavoitteet, ja kaikki olivat perillä suunnittelun painopisteistä.
PK Ratkaisevassa asemassa olivat Stevenin selkeät suunnittelukonseptit, jotka toimivat koko projektin punaisena lankana. Pääkonseptit voi kiteyttää seuraavasti: ensiksi käärmemäinen massa, sitten lasitettu jalustaosa, johon sijoittuu loft-tyyppisiä asuntoja, ja sen päällä ”puinen laiva pullossa”. Kuten Steven on usein korostanut prosessin aikana, Meanderin ja naapurirakennusten väliin jäävä tila on jopa tärkeämpää kuin rakennus itse. Tämä johtoajatus mielessämme lähdimme viikkopalavereissamme kokeilemaan, miten hyvin mikäkin yksityiskohta ja paikan erikoispiirre palveli kokonaiskonseptia. Tämä olisi ollut paljon hankalampaa, jos muotokieli olisi ollut aivan eri maailmasta.
NY Minusta juuri tämä kuvaa hyvin työskentelytapaamme. Panostamme valtavasti aikaa ja energiaa siihen, että löytäisimme juuri oikean ja omaperäisen tavan vastata paikan ja tilaohjelman haasteisiin. Teemme niin siksi, että suunnitteluhankkeisiin kohdistuu jatkuvasti paineita niin budjetin kuin paikallisten rakennusmääräysten ja rakennustekniikankin suunnalta. Paineensietokyky vaatii erittäin vahvaa suunnittelukonseptia. On todella hieno tunne, kun rakennus on valmis ja olemme päässeet pisteeseen, jossa en enää haluaisi lisätä tai muuttaa mitään. Tässä projektissa kyseinen kokemus oli erityisen vahva. Muokkasimme ja hienosäädimme asioita vain fiksuissa kohdissa emmekä koskaan enempää kuin oli tarpeen.
Näin pitkässä projektissa suunnitelmat väkisinkin muuttuvat vuosien kuluessa. Mitkä ovat olleet Meanderin huomattavimpia muutoksia, ja toisaalta mistä alkuperäisideoista olette pitäneet kiinni?
NY Eniten matkan varrella muuttui epäilemättä huoneistojakauma. Kun Newil & Bau otti vetovastuun rakennushankkeesta, he pyysivät meitä lisäämään huoneistojen kokonaismäärää sekä vaihtelua huoneistotyyppien välillä. Alun perin suunniteltujen 87 huoneiston lisääntyminen 115:een rakennusmassaa kasvattamatta oli melkoinen hyppy, ja on tietenkin inhimillistä kantaa huolta siitä, mitä niin merkittävästä muutoksesta seuraa. Tässä kohtaa sekä suunnittelukonsepti että hyvä yhteistyömme osoittivat vahvuutensa, ja loppujen lopuksi muutos sujui oikeastaan aika saumattomasti. Meitä miellytti alun alkaenkin ajatus siitä, ettei tarjolla olisi vain luksusasuntoja vaan asukaskunta edustaisi ihmisten eri elämänvaiheita. Sellaista ei useinkaan näe nykyasumisessa, ja mielestäni Meander on siinäkin mielessä ainutlaatuinen kohde.
PK Kilpailuvaiheessa rakennuksessa oli vain kaksi porraskäytävää, mutta lisäsimme kolmannen jo edellistä rakennuttajaa varten. Sen ansiosta mukaan oli helpompi saada myös pienempiä huoneistoja, mikä myös avitti asuntojen markkinointia. Kokonaiskonsepti ja muoto oli kuitenkin niin vahva, ettei muutos oikeastaan vaikuttanut arkkitehtoniseen ilmeeseen.
NY Myös rakennuksen suhde ympäristöönsä säilyi alusta lähtien johdonmukaisena. Meander alkaa matalana rakennuksena entisen kasarmin viereisestä ja kohoaa kohti tontin koillispäätyä ja sen naapurissa sijaitsevia korkeampia kerrostaloja. Rakenteellinen peruskonsepti, jossa kantavat seinät polveilevat tontin päästä toiseen ikään kuin musiikin tahdissa, säilyi myös varsin muuttumattomana koko projektin ajan. Minun silmääni kokonaisuus näyttää yhtä tuoreelta kuin silloin, kun konseptit alun perin esiteltiin, enkä osaa edes kuvitella, että samanlaista yhteyttä rakennuksen ja sen ympäristön välillä voisi syntyä missään muualla.
PK Vasta rakennuksen valmistuttua on minulle täysin kirkastunut, miten fragmentaarisena katsoja sen kokee. Maantasosta katsottuna koko rakennusta ei näe mistään kerralla, ja juuri siksi julkisivun eheys ja materiaalinen jatkuvuus oli niin tärkeää. Talon hahmottaa yhdeksi ja samaksi rakennukseksi, vaikka sen kokee ikään kuin ajallisina jaksoina silloin, kun sitä kiertää kävellen paikan päällä. Tästä syystä Meander tuntuu paljon tosiasiallista kokoaan pienemmältä.
Mitkä olivat projektin vaikeimpia kysymyksiä?
PK Kun Mies van der Rohelta kysyttiin kerran samaa, hän vastasi, että ”vaikeinta oli saada koko pirun toimeksianto”. Meidän tapauksessamme haastavinta oli ratkaista budjettiin liittyvät ongelmat ja löytää projektille tarpeeksi rohkea toteuttaja. Suunnittelussa täytyi myös tehdä pieniä kompromisseja. Katon piti alun perin olla kuparia, ja sinne oli myös suunniteltu erilaisia toimintoja. Rakennuksen geometrian kannalta hankalin kohta oli koilliskulma, jonka oli alun perin tarkoitus kallistua luoteisjulkisivun lailla ulospäin. Steven kuitenkin totesi jo suunnittelun alkuvaiheessa, ettei sen toteutuminen ole niin tärkeää, ja kun rakennusta nyt katsoo, ei julkisivun kallistusta osaa kaivata.
Parvekkeiden lasitusta oli myös hyvin haastavaa suunnitella niin, että se olisi taloudellisesti toteutettavissa mutta lopputulos olisi kuitenkin riittävän elegantti. Suunnittelupalavereissa keskustelimme paljon siitä, pitäisikö metalliosat jättää näkyviin ja yrittää saada lasipinta mahdollisimman sileäksi. Vai olisiko sittenkin viisainta piilottaa metalliosat näkyvistä? Lopulta päädyimme siihen, että niiden piilottaminen on tärkeämpää, minkä vuoksi lasiosat asettuvat nyt limittäin. Meanderin arkkitehtuuri on niin kokonaisvaltaista, että kun jotain päättää, päätöksessä on pysyttävä loppuun asti.
Pentti, sinulla on pitkä kokemus täkäläisestä asuntosuunnittelusta. Miten Meander poikkeaa tavanomaisesta suomalaisesta asuntorakentamisesta?
PK Voimakkaan veistoksellinen muoto antoi hyvin kiinnostavia tilallisia lähtökohtia asuntojen suunnittelulle. Esimerkiksi pohjakerroksen huoneistot ovat kaksikerroksisia ja niissä on täyskorkeat ikkunat johtuen osittain kokonaiskonseptista, mutta se antoi meille mahdollisuuden suunnitella hyvin erilaisia huoneistoja kuin täällä yleensä on tapana. Ylempien kerrosten asunnoissa on puolestaan kalteva katto, ja käytimmekin aina hyväksi kattomuodon tarjoaman tilaisuuden luoda tilallista vaihtelua. Ratkaisua voi toki kritisoida, mutta välillä on todella innostavaa päästä kokeilemaan, miten huoneiston saa väkisin asettumaan tiettyyn geometriseen muotoon. Joistain Meanderin ulko- ja sisäkaaressa sijaitsevista asunnoista tuli mielestäni todella erityisiä, ja ilman rakennuksen sanelemaa muotoa emme olisi saaneet aikaan mitään vastaavaa.
NY Parvekkeiden lasitus antaa rakennukselle melko yhtenäisen ilmeen, mutta sisätiloissa riittää vaihtelua. Jokainen talon 115 huoneistosta on erilainen. Asuinkohdetta suunnitellessa pääsee muokkaamaan kokonaista yhteisöä, mutta yhteisön vahvuus perustuu aina yksilöiden ilmaisuvoimaan ja identiteettiin. Asukkaan täytyy voida osoittaa taloa ja sanoa, että tuolla on minun kotini.
PK Itselleni oli hyödyllistä huomata, että tällä tavalla Suomessakin on mahdollista tuottaa monipuolisempia asuntoja. Pidämme tavanomaisia suomalaisia asuntokohteita hyvin rationaalisina, mutta usein niissä jää kaipaamaan juuri selkeää identiteettiä ja persoonallisuutta.
Mitä muuta projekti on opettanut?
PK Jokaisen arkkitehdin on tärkeää tehdä välillä yhteistyötä muista kulttuureista tulevien ammattilaisten kanssa, jotka näkevät tarkemmin paikalliset erityispiirteet ja rakennusmääräysten kummallisuudet. Tässä korostuu ajatus siitä, että arkkitehdin pitäisi ajatella globaalisti mutta toimia paikallisesti. Arkkitehtuuri on maailmankieli mutta samaan aikaan hyvin paikkasidonnainen ilmaisutapa, eivätkä nämä puolet oikeastaan ole ristiriidassa keskenään. Meander on mielestäni erinomainen osoitus siitä.
NY Kaupunkirakenteen näkökulmasta sanoisin, että Meanderista tuli hieno esimerkki siitä, miten tiivistämisen haasteen voi ratkaista. Muistan yhä ensimmäisen kerran, kun kävin paikan päällä ja ajattelin, onko tämä muka oikea paikka kovemman hintaluokan asumiselle. Mutta ehkäpä juuri tämänkaltaisissa hukkapalatonteissa piilee mahdollisuuksia, joita kukaan ei ole osannut ajatellakaan? Meanderissa minua puhuttelee vahvasti myös dialogi, joka syntyy yksityiskohtien ja kokeellisten, humanististen ratkaisujen sekä laajemman kaupunkivision välille. Tästä syystä jätimme tietoisesti pois keskikokoiset yksityiskohdat. Myös ympäristönäkökulmat olivat merkittäviä: Meanderissa on maalämpö, viherkatto, sadeveden talteenottojärjestelmä ja aurinkopaneeleita, ja kaikilla asunnoilla on suora yhteys ulkotilaan sekä hyvä valaistus ja ilmanlaatu. Nämä ovat kaikki asioita, joiden ratkaiseminen on lopulta arkkitehtien vastuulla, ja Meander-projekti näyttää tässä esimerkkiä.
Suomessa minuun teki erityisen vaikutuksen yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden ainutlaatuinen tasapaino. Juuri se on katsoakseni onnistuneen asuntosuunnittelun todellinen mittari, jonka aion viedä mukanani kaikkiin tuleviin asuntoprojekteihin, joissa saan olla mukana. ↙