IlmoitusAdvert
Julkaistu lehdessä 4/2025 - Moderni rakennusperintö
Voimalaitoksesta kulttuurilaitos?
11. syyskuuta ratkenneessa Arkkitehtuuri- ja designmuseon suunnittelukilpailussa hahmoteltiin museolle uudisrakennusta Helsingin Eteläsatamaan. Valtteri Hautsalo esittää diplomityössään tälle vaihtoehdon ja näyttää, kuinka museo voisi sijoittua Hanasaaren entiseen hiilivoimalaitokseen yhdessä Helsingin taidemuseon kanssa.
Hanasaaren B-voimalaitos (Timo Penttilä 1974) on hallinnut Suvilahden maisemaa Helsingissä jo yli 50 vuotta. Rakennus on tästä huolimatta ollut kaupunkilaisille etäinen näky, tavoittamaton jätti. Voimalatoiminnan loppuminen tarjoaa erinomaisen tilaisuuden muuntaa rakennus aktiiviseksi osaksi kaupunkia, ihmisten koettavaksi. Halusin tutkia tätä mahdollisuutta diplomityössäni, joka hyväksyttiin Aalto-yliopistossa loppuvuodesta 2024.
Laitoksen valtava koko luo paljon mahdollisuuksia, ja sisään mahtuisi useampikin uusi käyttötarkoitus. Ohjauduinkin muuntamaan voimalaitoksen kahden museon eli Arkkitehtuuri- ja designmuseon sekä Helsingin taidemuseon tarpeisiin. Niitä tukemassa on julkisempi kaupunkitila entisessä turbiinihallissa. Museot etsivät uusia tiloja toiminnalleen samaan aikaan kun työstin diplomityötäni. Ne olivat aiemmin harkinneet voimalaitosta yhtenä mahdollisuutena, mutta päätyivät lopulta muihin ratkaisuihin.
Kahden museon myötä voimalaitos ei pirstaloidu toisistaan eroavien käyttötarkoitusten takia, vaan se muuntuu kulttuurilaitokseksi. Museot myötäilevät alkuperäistä symmetriaan pohjautuvaa pohjaratkaisua ja jakautuvat omille puolilleen kattilahalleihin, limittyen ja yhdistyen tilallisesti tarpeen mukaan.
Voimalalla on valmiiksi omaleimainen siluetti kaupunkikuvassa, ja se tarjoaa monia uniikkeja tilamahdollisuuksia. Esimerkiksi molemmilla puolilla voimalaa, alkuperäisen hiilenkuljetusreitin loppupäässä on paikallavalettuja hiilijakajasuppiloita, joiden ympärille suunnittelin näyttelytiloja. Suppiloita on puhkottu kulkemista ja installaatioita varten. Niiden suut toimivat myös valaisimina ensimmäisessä näyttelykerroksessa.
Toiminnallisuuden lisäksi muutostyössä täytyi ratkaista monia teknisiä ongelmia. Muun muassa maaperän sekä sen alaisten vesistöjen pilaantuneisuuden vaikutukset sisäilmaan tuli estää, minkä ratkaisin nostamalla maantasokerrosta noin 1,5 metriä ja eristämällä pilaantuneen maan rakennuksesta ilmatiiviillä, koneellisesti tuulettuvalla alapohjarakenteella. Samalla merenpinnan ennustetun nousun vaatima korkeustaso ylittyy.
Lisäksi tiilijulkisivut oli korjattava ja yleistä lämmöneristystä parannettava. Tiilijulkisivut ratkesivat hoikalla tiililaattaverhoilulla. Sen alumiinikannakkeet luovat suojaavan sadetakkirakenteen, jonka taakse mahtuu tarvittava lisäeristys ilman seinärakenteen liiallista paisumista. Teräskasettijulkisivut sen sijaan lisäeristetään sisäpuolelta, jolloin alkuperäinen julkisivupinta säilyy.
Nykyisen ympäristötilanteen huomioiden olemassa olevan rakennuskannan uusiokäyttö on nähdäkseni sopivin tapa luoda uutta arkkitehtuuria. Sitä tulisi rohkaista ja tukea lainsäädännöstä lähtien aina hiilipäästöjen laskentaan, Sitä tulisi rohkaista ja tukea lainsäädännöstä lähtien aina hiilipäästöjen laskentatapoihin, joissa nykyisellään esimerkiksi perustukset ja paalutukset eivät kuulu rakennuksen vaan erotellusti rakennuspaikan hiilipäästöihin. Hanasaaren B-voimalaitos on vain yksi, vaikkakin erikoislaatuinen, esimerkki valtavasta määrästä mahdollisuuksia, joita olemassa oleva rakennuskanta tarjoaa. ↙
VALTTERI HAUTSALOn diplomityö Voimalan uusi tarkoitus – Hanasaaren B-voimalaitoksen uusiokäyttösuunnitelma on luettavissa verkossa Aalto-yliopiston julkaisuarkistossa.
Visualisoinnit ja piirustukset Valtteri Hautsalo
