Kunnissa väki vähenee ja rakennukset tyhjenevät, mutta arkkitehtiosaamista tarvitaan etenkin korjaamisessa ja käyttötarkoitusten muutoksissa

Rakennusalalle ei vieläkään ennusteta nopeaa elpymistä, mutta arkkitehtisuunnittelun näkökulmasta valopilkkujakin löytyy.

Suomessa on tällä hetkellä 118 kuntaa, jossa syntyy vuosittain alle koululuokallisen verran lapsia, jos luokkakooksi lasketaan 25 oppilasta. Neljän vuoden kuluttua peruskouluissa on vielä 80 000 lasta vähemmän kuin tällä hetkellä.

“Jo nyt meillä on maakunnissa lukioita, jotka pyörivät ulkomailta tulleiden opiskelijoiden varassa. Korkeakoulujen aloituspaikkoja jää täyttämättä 18 000 tänäkin vuonna, ja määrä kasvaa tulevaisuudessa”, totesi kuntien toimitilojen kehittämispäällikkö, DI Mikko Simpanen Arkkitehtitoimistojen liiton (ATL) seminaarissa Helsingissä syyskuussa. Simpanen toimii Kuntaliitossa edunvalvojana koulujen ja päiväkotien rakentamisessa.

Samaan aikaan kouluinvestoinnit saavuttivat korona-aikana pitkäaikaisen huippunsa, Simpanen kertoi.

Rakentamisen suhdanteelle on ennustettu hidasta elpymistä viime keväästä lähtien, mutta alan näkymät ovat edelleen heikot tai vähintäänkin epäselvät. Tämä näkyi myös ATL:n seminaarissa, jossa kartoitettiin rakentamisen ja arkkitehtisuunnittelun lähitulevaisuuden tarpeita muun muassa kunnissa ja valtiolla.

Kunnissa lasten määrän väheneminen vaikuttaa suoraan muun muassa koulurakennusten tarpeeseen ja sitä kautta rakentamiseen.

“Rakennuskannan poistuma tulee olemaan merkittävää, noin kolmekymmentä prosenttia sivistysrakennuksista vuoteen 2040 mennessä”, Simpanen arvioi.

Toisaalta kunnat polarisoituvat: valtaosalla menee entistä huonommin, joillakin entistä paremmin. Perinteisiä kouluja ja päiväkoteja ei silti tulla rakentamaan entiseen tapaan niissäkään kunnissa, joissa lasten määrä kasvaa.

“Uudisrakentamisessa tullaan tekemään hybridirakennuksia, kampuksia.” Tavoitteena on tehokas tilankäyttö ja toimintojen yhdistäminen, niin että samassa rakennuksessa voi koulun lisäksi olla esimerkiksi päiväkoti, nuorisotilat, kirjasto tai kansanopisto.

Lakimuutokset ja sotekiinteistöt työllistävät

Vaikka valtaosassa kuntia julkisen rakentamisen tarpeet ovat vähäiset, Simpasen mukaan arkkitehtiosaamiselle on kunnissa käyttöä etenkin korjaussuunnittelussa.

Suurin osa koulurakennuksista, samoin kuin liikunta- ja kulttuurirakennuksista, vaatii lähiaikoina merkittäviä korjauksia. Korjausvelkaa on kertynyt niin, että seitsemässäkymmenessä prosentissa kohteista korjauskustannukset ovat yli tuhat euroa neliö ja yli puolessa kohteista 1500 euroa, Simpanen havainnollisti.

“Korjaamiseen on pakko käyttää rahaa, ja korjausten suunnitteluun tarvitaan arkkitehteja.”

Toinen kuntien haaste ovat sotekiinteistöt, jotka jäivät sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksessa kuntien vastuulle, vaikka palvelujen järjestäminen siirtyi hyvinvointialueille. Kolmasosa kuntien sote-kiinteistöistä on jatkossa tarpeettomia, kun hyvinvointialueiden palveluverkkoja supistetaan, Simpanen arvioi.

“Näppituntumani on, että pari miljoonaa neliötä on jäämässä tyhjilleen.”

Arkkitehtitoimistoille Simpasen sanoma oli, että kiinteistöjen hallinta, korjaaminen ja käyttötarkoitusten muutokset tulevat vaatimaan asiantuntemusta ja osaamista, jota kunnilla ei ole.

“Lähes kaikki tullaan ostamaan ulkoa.”

Ylimääräistä työtä kunnissa tuottavat myös jatkuvat muutokset rakennetun ympäristön lainsäädännössä. Ensi vuoden alusta alkaen esimerkiksi uusien rakennusten hiilijalanjäljen laskemisesta tulee pakollista, rakennusalan suunnittelutehtävissä toimimiseen tarvitaan pätevyystodistusta vuoden 2027 alusta lähtien, uusia yhdyskuntakehittämis- ja -rakentamislakeja valmistellaan parhaillaan, samoin EU:n energiatehokkuusdirektiiviin liittyviä asetuksia, lakia energiatodistuksista ja useita muita lakiuudistuksia.

“Missään ei olla valmiita kaikkiin näihin muutoksiin, ei rakennusvalvonnoissa eikä tilaajapuolella”, Simpanen sanoi. Simpasen mukaan ulkopuoliselle osaamiselle on tarvetta myös kilpailutuksissa, etenkin laadukkaiden hankintojen varmistamisessa.

Simpanen nosti esiin myös kuntien pitkään jatkuneen työvoimapulan teknisen toimen asiantuntijatehtävissä. Kyselyjen mukaan sillä on ollut vaikutuksia jo rakentamisen laatuun.

“Nyt kun on taantuma, virat ovat aika hyvin täyttyneet asiantuntevilla hakijoilla. Mutta kun taantuma loppuu, paikat tyhjenevät”, Simpanen ennusti. Se tulee entisestään kasvattamaan kuntien ostopalvelujen käyttöä tulevaisuudessa.

Kaupunkeja kasvattaa maahanmuutto

Jos valtaosassa kuntia väki vähenee ja tilat tyhjenevät, eteläisen Suomen suurilla kaupungeilla Helsingillä, Tampereella ja Turulla menee hyvin, ainakin väestönkasvulla mitattuna.

“Suomessa kaupungistumisen megatrendi ei ole vielä taittunut. Vastavirta jäi korona-ajan mittaiseksi”, sanoi kaupunkipolitiikan asiantuntija ja aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n neuvonantaja, Helsingin elinkeinojohtajanakin työskennellyt Eero Holstila seminaarissa.

Etelä-Suomen “kasvukolmion” ulkopuolella kaupunkienkin tilanne on vähemmän valoisa. Rovaniemen kasvua jarruttaa asuntojen puute, ja pitkään dynaamisena kasvukaupunkina tunnetun Oulunkin vauhti on hyytynyt. Holstilan analyysin mukaan Oulun menestyksen taustalla oli teknologiaihmeen sijaan yksinkertaisesti korkea syntyvyys, joka nyt on tasaantunut.

“Oulun pitäisi seuraavaksi saada rutkasti muuttovoittoa Etelä-Suomesta ja ulkomailta. Se ei näytä onnistuvan.”

Myös Etelä-Suomen kaupunkien osalta syntyvyyteen perustuva kasvu on tullut päätökseensä, ja “tärkein trendi on nyt muuttoliike taivaaseen”, Holstila muotoili.

Kaupunkien kasvu tuleekin pääosin maahanmuutosta: ilman sitä merkittävästi kasvaisi ainoastaan Tampere, johon muutetaan vielä muualta Suomesta, Holstila sanoi. Pääkaupunkiseudullakin väkilukua kasvattaa pitkälti maahanmuutto.

Rakentamisen tuotanto kasvaa

Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli ry:n pääekonomisti Julia Ruotsi nosti Holstin tavoin esiin kasvukeskusten vahvan väestönkasvun.

“Pidemmällä aikavälillä meillä tarvitaan lisää rakentamista”, Ruotsi sanoi.

Vielä se ei kuitenkaan näy. Rakentamisen tuotantoindeksissä Suomi on euroalueen keskiarvoa alempana, Ruotsi totesi. Pääasiassa se johtuu asuntorakentamisen sukelluksesta, mutta huonosta suhdanteesta on kärsinyt myös toimitilarakentaminen.

Kaikkialla Euroopassa suhdanteen vaikutukset eivät ole olleet yhtä dramaattiset.

“Esimerkiksi Tanskassa suuret infrahankkeet ja valtion tukitoimet ovat pitäneet rakentamisen käynnissä”, Ruotsi sanoi.

Euroalueen talouskasvu kiihtyy, mutta Suomen Pankin ennusteen mukaan Suomen talous kasvaa tänä vuonna vain 0,3 prosenttia. Valtiovarainministeriön optimistisempi arvio ennustaa prosentin kasvua, mutta sekin saattaa joulukuun ennusteessa vielä korjaantua alaspäin.

Ennuste rakennushankkeiden aloituksille on Ruotsin mukaan edelleen huono, mutta syksystä odotetaan hiukan alkuvuotta vilkkaampaa. Rakli arvioi rakentamisen tuotannon arvon kasvavan tänä vuonna 2,5–3 prosenttia ja ensi vuonna 7 prosenttia.

Valtio rakentaa armeijalle

Senaatti-kiinteistöjen rakennuttamisjohtaja Marko Virtanen piti seminaarissa katsauksen valtion rakentamiseen. Sanoma oli tuttu: kaikesta säästetään, paitsi siitä mitä rakennetaan armeijalle. 

“Armeijan tilatarpeet menevät nyt kaiken muun ohi”, Virtanen sanoi.

Valtion kiinteistökanta supistuu, mutta samaan aikaan rakennutetaan enemmän kuin koskaan. Tänä vuonna Senaatti käyttää lähes 760 miljoonaa euroa kiinteistöinvestointeihin ja rakentamiseen, mikä on lähes kolme kertaa enemmän kuin pitkän aikavälin keskiarvo.

“Huippu tulee ensi vuonna, jolloin investoinnit nousevat miljardiin”, Virtanen totesi.

Kiinteistöinvestoinnit suuntautuvat lähinnä puolustukseen ja turvallisuuteen. Armeijan tilojen ohella rakennetaan uusiksi poliisiverkostoa, koska “tilat ovat jääneet vanhoiksi”. Osansa saavat myös vankilat ja Rajavartiolaitos sekä muun muassa laaja Valtioneuvoston kortteleiden korjaushanke.

Virtasen mukaan Senaatin rakentamisessa korostuu vähähiilisyys – “on mietittävä tarkasti, tarvitaanko uutta vai korjataanko”, muuntojoustavuus – “saman tilan pitää palvella monia toimijoita, mikä vaikuttaa tilojen suunnitteluun ja tilaamiseen” ja tilojen viihtyisyys, kun ihmisiä pyritään houkuttelemaan etätöistä takaisin toimistolle.

Rakentamisesta ylläpitoon

Hieman yllättävää oli, että ainoastaan seminaarin keynote-puhuja, ruotsalaisarkkitehti Torun Hammar, nosti merkittävimmäksi arkkitehtialan lähitulevaisuuteen vaikuttavaksi tekijäksi akuutin tarpeen vähentää rakentamisen päästöjä.

Omaa konsulttitoimistoa pyörittävä Hammar on toiminut Ruotsissa muun muassa valtion kiinteistöviraston Statens fastighetsverketin projektijohtamisen ja -kehittämisen päällikkönä. Hammarin esityksen aiheena oli arkkitehtuurin laatu, mutta iso osa esitystä käsitteli alaa myllertävää rakenteellista muutosta.

Hammarin mukaan 1900-luku oli “arkkitehtien vuosisata”: tavoitteena oli rakentaa jatkuvasti enemmän ja suunnitella uusia rakennuksia. Tällä vuosisadalla sen sijaan tärkeää on “rakentaa vähemmän mutta fiksummin”. Nyt keskiössä ovat uusien rakennusten sijaan olemassa olevat rakennukset.

“Kysymys ei ole enää rakentamisesta vaan ylläpidosta”, Hammar tiivisti.

Ratkaistavia kysymyksiä on kuitenkin paljon. Rakennukset sijaitsevat väärässä paikassa, ne on voitu rakentaa epäterveellisistä materiaaleista, moni vanha rakennus on energiatehoton tai käyttötarpeet ovat muuttuneet.

Samaan aikaan rakentamisesta on tullut huomattavasti monimutkaisempaa kuin mitä se oli vaikkapa viime vuosisadan alkupuolella. Hankkeisiin tarvitaan lukuisa määrä eri alan asiantuntijoita ratkaisemaan erilaisia yksityiskohtia, ja prosessit ovat kaiken kaikkiaan kompleksisempia.

Mitä rakentamisen laatu edes tarkoittaa, kun mukana on niin paljon eri aloja ja konsultteja, Hammar pohti. Miten asiakas voi luoda tai kontrolloida laatua, ja voivatko arkkitehdit edesauttaa sitä? Asiakkaan näkökulmasta arkkitehti tulee mukaan vasta kun hanke on jo pitkällä ja monet keskeisistä päätöksistä tehty.

Hammar jakoi arkkitehtuurin perinteiseen “nopeaan arkkitehtuuriin”, jota leimaa projektiajattelu: ensin suunnitellaan ja sitten rakennetaan, sekä “hitaaseen arkkitehtuuriin”, johon kuuluu ylläpito ja kiinteistönhoito.

Hitaankin arkkitehtuurin syklissä voi olla nopean arkkitehtuurin jaksoja, esimerkiksi kun olemassa oleva rakennus muokataan uutta käyttöä varten. Hitaasta arkkitehtuurista kuitenkin puuttuu purkuajatettelu, jonka mukaan rakennus tulee tietyn ajan jälkeen “elinkaarensa päähän”.

Korjaaminenkaan ei aina automaattisesti tarkoita pienempiä päästöjä, vaan ne edellyttävät tietoisia päätöksiä, Hammar muistutti.

Hammar nosti esiin myös kulttuuriperinnön merkityksen, joka hänelle on ”vain toinen nimitys laadulle”. Sekin voidaan tosin pilata korjaamalla rakennuksia liian rankalla kädellä.

“Suomalaisillle haluan sanoa: Teillä on poikkeuksellinen modernistinen kulttuuriperintö. Pitäkää siitä tiukasti kiinni.”

ATL Meet: Miten Suomea rakennetaan 2030-luvulle -seminaari pidettiin Helsingissä 4.9.2025.