Rakennuksia puretaan, jotta pääoma kiertäisi

Päättäjien keskuudessa yleinen näkemys 1970-luvulla oli, että rakennusten taloudellinen käyttöikä oli kolmekymmentä vuotta. Sama ajattelutapa on tunnistettavissa edelleen, kirjoittaa Marja-Riitta Norri.

Arkkitehti-lehden 4/2025 artikkelissa “Viidenkymmenen vuoden myytti” etsitään lähtökohtaa väitteelle, joka on esiintynyt muun muassa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa: ”Nyt joudutaan tekemään päätöksiä vuosina 1970–1999 tehdyistä rakennuksista. Ne suunniteltiin alun perin kestämään 50 vuotta. Rakentaminen ei ollut tuolloin kovin laadukasta. […] Aika alkaa nyt olla vanhimmilla tämän ikäluokan rakennuksilla loppu.”

Insinöörijärjestöjen koulutuskeskus Insko oli 1970-luvulla tärkein rakennusalan täydennyskoulutusta järjestävä organisaatio. Koulutustilaisuuksiin osallistui insinöörejä, arkkitehteja, kuntien ja valtion viranhaltijoita, rakennuttajia ja urakoitsijoita. Näissä koulutustilaisuuksissa julkistetun rakennusalan taloudellisten päättäjien näkemyksen mukaan rakennusten taloudellinen käyttöikä oli kolmekymmentä vuotta. Kysymyksessä ei ollut normi vaan päättäjien keskuudessa yleinen näkemys ja tuotannon lähtökohta.

Asiantuntevan yleisön mielestä tässä ei ollut järkeä, tarjoaahan historia viljalti päinvastaisia esimerkkejä. Kun arkkitehtipuolelta kysyttiin, miksi näin lyhyt elinkaari, vastaus oli ”pääoman kiertonopeus”. 

Samanlainen vimma on tunnistettavissa edelleen. Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi 1980-luvun koulut ja päiväkodit, 1960-luvulla rakennetuista puhumattakaan, ovat joutaneet pääoman kiertonopeutta vauhdittamaan. Purkamista perustellaan rakennusten huonolla kunnolla ja sisäilmaongelmilla, vaikka todellisuudessa ne olisi usein mahdollista korjata. Esimerkiksi jo purkutuomion saanut Roihuvuoren ala-asteen koulu (Aarno Ruusuvuori, 1967) peruskorjattiin onnistuneesti (JRT Arkkitehdit, 2016).

Betonirakenteiden lujuuden on tutkitusti todettu vahvistuvan ajan mittaan, klassisena esimerkkinä Rooman Pantheon. Kaikessa rakentamisessa, betonirakentaminen mukaan lukien, voidaan tehdä virheitä. Purkamisen pitäisi kuitenkin olla viimesijainen ratkaisu. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 6.1.2025 viitattiin Satu Huuhkan johtaman tutkimusryhmän tuloksiin: ”Vaikka vanha rakennus olisi niin huonokuntoinen, että siitä voidaan käyttää vain perustukset ja runko, niiden säilyttäminen on silti ilmastoystävällisempi vaihtoehto”.

MARJA-RIITTA NORRI
arkkitehti SAFA