Osallistavan suunnittelun edelläkävijä
Heikki Kukkonen (1945–2025)
Arkkitehti, tekniikan tohtori Heikki Kukkonen kuoli Helsingissä 80-vuotiaana 23.9.2025. Hän oli syntynyt 15.9.1945 Helsingissä.
Kukkonen kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseosta vuonna 1964, valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta Espoon Otaniemestä 1971 ja väitteli tekniikan tohtoriksi 1985.
Kukkonen oli asukasosallistumisen pioneeri Suomessa yli kaksikymmentä vuotta ennen kuin osallistuminen kirjattiin maankäytön lainsäädäntöön. Kukkosen ja hänen puolisonsa, ympäristöpsykologi Liisa Horellin yhteys 1970-luvulla yhteisöllistä asumista kehittäneisiin pohjoismaisiin ryhmiin innosti uudenlaisiin kokeiluihin myös Suomessa.
Tuloksena syntyivät asukkaiden rakennuttama Vasikkahaka Kirkkonummelle sekä Helsingin Heikinlaaksoon hartiapankkivoimin toteutettu Säästökylä, jossa asukkaat saivat työkirjan sekä pienoismallien avulla suunnitella omia asuntojaan. Tästä menetelmästä Kukkonen teki väitöskirjansa Design Language for a Self-Planning System. Kukkosen ja Horellin kokeileva suunnittelu asukkaiden kanssa herätti kansainvälistä kiinnostusta, ja hankkeisiin kävivät tutustumassa muun muassa tunnetut kaupunkisuunnittelun teoreetikot Kevin Lynch ja Christopher Alexander.
Kukkonen oli jo opiskeluaikanaan vuonna 1969 mukana perustamassa Ympäristösuunnittelu-osuuskuntaa (YOK) ja oli sen jäsenistä ainoa, joka toimi siinä koko suunnittelu-uransa ajan. YOK:n töitä olivat lukuisat yleis- ja asemakaavat sekä matkailun, kuntoutuksen ja hoivan rakennukset eri puolella Suomea. Osallistavaa suunnittelua sovellettiin paitsi asuntojen, myös palvelukeskusten ja psykiatristen sairaaloiden suunnittelussa. Osuuskunnasta muodostui suunnitteludemokratian uranuurtaja maassamme. Osassa projekteja yhdistettiin suunnitteluun myös tutkimus.
Vaikuttavinta Kukkosen työ olikin opettajana ja tutkijana Teknillisen korkeakoulun TKK:n arkkitehtiosastolla, jossa hän toimi muun muassa apulaisprofessorina ja määräaikaisena professorina. Osallistuvan ja asukaslähtöisen suunnittelun perintö elää niiden suunnittelijapolvien kautta, jotka opiskeluaikanaan 1970–90-luvuilla saivat eväikseen innostavan, muista virkistävästi poikkeavan opettajan ajatuksia. Elävä luennointi tempaisi mukaansa, ja suunnitteluretket ympäri Suomea olivat ikimuistoisia.
KUKKONEN PERUSTI 1990-luvulla TKK:lle Rakennetun ympäristön tutkimuslaitoksen aikana, jolloin tutkimusta vielä vieroksuttiin suunnittelijakoulutuksessa. Hän johti tutkimushankkeita, jotka kohdistuivat muun muassa yhdyskuntien kestävään kehitykseen, lähiöiden kehittämiseen, uusiutuviin energialähteisiin, palvelujärjestelmiin, vanhusten asumiseen ja suunnittelumetodeihin.
Kukkonen oli edelläkävijä myös maaseudun kulttuuriperinnön puolestapuhujana. Hän kritisoi julkisesti kirkonkylien purkamista ja oli sitoutunut rakennusperinnön ja puutalokulttuurin puolustamiseen. Kotiseututyö ylipäätään innosti Kukkosta aivan erityisesti. Hän toimi Suomen Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtajana vuosina 2004–2011, ja hänen ansiostaan liiton toimintaa laajennettiin rakennettuun ympäristöön.
Helsingissä Hietsun paviljonkia tuskin olisi ilman Kukkosen sinnikästä vaikuttamista uimarannan vanhan pukuhuonerakennuksen säilyttämisen puolesta. Hän käynnisti myös ”Kaavoja ilman haavoja” koulutuskokonaisuuden, joka pyrki lisäämään kuntalaisten osallistumista kaavoitukseen. Muita luottamustehtäviä Kukkosella oli muun muassa Helsingin rakennus- ja kiinteistölautakunnassa sekä Helsingin asuntotuotantotoimikunnassa, Yhdyskuntasuunnittelun seurassa ja Suomen Kylätoimikunnassa. Lukuisissa luottamustehtävissään hän käytti kaikkea osaamistaan yhteiseksi hyväksi.
Heikki Kukkonen yhdisti ennakkoluulottomasti ja innostavasti arkkitehdin suunnittelutyön, tutkimuksen ja kansalaisvaikuttamisen. Edelläkävijän ja kriittisen keskustelijan asema ei ammattikunnassamme aina ollut helppo. Laaja yleissivistys, idearikas ajattelu ja omintakeinen, aina läsnä oleva teekkarihuumori auttoivat eteenpäin. Hessun ja Lissun pitkä pöytä Kulosaaren kodissa onkin vuosikymmenet ollut akatemian, kansalaisaktivismin ja ystävyyden inspiroiva kohtauspaikka, jota me kaikki muistamme suurella lämmöllä.
