Viisas hiiri ja muita metsän eläimiä Helsingin julkisivuissa

Helsingin julkisivukuvastoa esittelevä, kaupunginosittain jäsennelty teos Eläimellinen Helsinki sopii oppaaksi sunnuntaikävelylle.

Helsingistä on tuotettu useita erilaisia arkkitehtuurioppaita, kuten vastikään ilmestynyt lontoolaisen Blue Crow Median julkaisemana kaupunkikartta Helsinki Modern Map. Kiinnostusta kaupungin rakennuskantaan on siis myös kansainvälisessä kustantamossa. Tämä on helpottava tieto, koska Suomessa ei tunnu enää olevan arkkitehtuurista kiinnostunutta isompaa kustantajaa. 

Painotekniikka on onneksi helpottunut siinä määrin, että omakustanteen tekeminen on mahdollista. Sellainen on Aino Niskasen ja Annukka Pietilän toimittama, äskettäin ilmestynyt Helsingin julkisivujen eläinkuvastoa esittelevä kävelyopas Eläimellinen Helsinki – Kävelyreittejä kaupungissa.

Kaksikielinen, suomeksi ja englanniksi toimitettu teos istuu erinomaisesti pääkaupungin arkkitehtuuria esittelevien kirjojen joukkoon. Hienoa, että Niskanen ja Pietilä ovat tässä ajassa kyenneet toteuttamaan kirjansa ilman esimerkiksi Arkkitehtuuri- ja designmuseon tai Rakennustiedon apua.

Teos jakautuu kymmeneen kaupunginosaosioon, joista jokaisesta on oma karttansa. Jäsentely on selkeää ja helposti seurattavaa. Koska eläimillä koristelu käytännössä loppui funkiksen säännöstöön ja on jatkunut vasta postmodernilla ajallamme, kartta-alueet ovat vanhemmista kaupunginosista. 

Pidän tekijöiden tyylivalinnasta, joka korostaa kirjan “retkieväsmäistä” luonnetta: eläimet on kuvattu ja osoitteistettu sekä merkitty karttoihin. Kävelykierros on helppo toteuttaa kaupunginosittain. Esittelevät tekstit ovat lyhyitä ja – toisinaan hieman liiankin – toteavia. Tärkeintä kuitenkin on, että julkisivueläin herättää kiinnostuksen ja lähdeluettelo antaa lukijalle keinon tarkistaa tietojaan. Liisa Lindgrenin osaava artikkeli kuvailee eläinhahmojen esiinmarssin 1900-luvun taitteessa kiinnostavasti ja valottaa arkkitehtien ja kuvanveistäjien yhteistyötä erinomaisesti.

Jonkinlaisena Helsingin ikonisena eläinhahmona pitäisin Pohjolan talon mörköjen ja karhujen ohella kuvataiteilija Jyrki Siukosen Kansallisarkiston lisärakennuksen portaikon pientä Viisas hiiri -veistosta vuodelta 2000.

KIRJAAN TEHTYÄ valokuvaustyötä voi ihailla. Kuvaajia on useita: Jouni Kaipia, Anna Kinnunen, Lauri Nevanlinna, Aino Niskanen, Mikko Pyhälä, Vera Ruohonen ja Tiina Tuukkanen. Pienet, usein kattolistojen liepeillä olevat yksityiskohdat ovat vaatineet kuvaajiltaan poikkeuksellista notkeutta ja mielikuvituksellisia objektiivivalintoja.

Paikoitellen tämä sinänsä perusteltu yksityiskohtiin keskittyminen on myös hämärtänyt kokonaisuutta. Joissakin yhteyksissä olisi ollut kiinnostavaa nähdä, miten eläimet julkisivuun sijoittuvat, sillä kaikkia rakennuksia ei edes kaupunkia hyvin tunteva voi muistaa. Onneksi on Google-kartta.

Teoksen miellyttävän väljä, luettelomaisuutta välttelevä taitto on Jouni Kaipian tasaisen varmaa jälkeä. Taiton väljyys antaa mahdollisuuden käyttää kirjaa omiin kommentteihin. Kirjan leveät liepeet avittavat kaupungilla kulkevaa rakennuseläinten tarkkailijaa käteen sopivan kirjan käytössä. Varoituksen sana: ainakaan minun kirjani liimasidonta ei kestänyt ja sivut alkoivat irrota.

Kirja houkuttelee sunnuntaikävelyyn, mutta koska osa julkisivujen eläimistä on sangen pieniä tai korkealla kattojen rajassa, suosittelen ottamaan kiikarin kierrokselle. Saattaahan samalla katse osua johonkin kolmesta Speden kaupunkilinnusta: puluun, sorsaan tai jopa tsirbuseen!