Mainos
Kuvitteellinen kiertokysely irvaili aikansa arvostetuimpien arkkitehtien kustannuksella
Vuonna 1930 Arkkitehti-lehdessä julkaistu ”palaute toimitukselle” imitoi niin Alvar Aaltoa kuin Sigurd Frosterusta.
ARKKITEHTI-LEHDESSÄ ON OLLUT ajoittain tilaa myös kollegiaaliselle huumorille. Numerossa 12/1930 julkaistu kuvitteellinen kiertokysely irvaili aikansa arvostetuimpien arkkitehtien kustannuksella.
Lehden 10-vuotisjuhlanumeroon sisältyneessä kyselyssä Arkkitehtiliiton jäseniltä pyydettiin näkemyksiä Arkkitehdin toimituksellisesta linjasta seuraavalle vuosikymmenelle – lehden historian laskettiin tuolloin alkavan vuoden 1921 alussa ilmestyneestä kaksikielisestä näytenumerosta. Päätoimittaja Martti Välikangas kuitenkin huomautti saman numeron pääkirjoituksessa, että lehteä voitiin täydellä syyllä pitää vuosina 1903–1919 ilmestyneen ruotsinkielisen Arkitektenin suoranaisena jatkona, ja vuosi 1903 onkin myöhemmin vakiintunut lehden perustamisvuodeksi.
Toimitus, ilmeisesti tulevan päätoimittaja Hilding Ekelundin johdolla, kynäili kyselyvastaukset kahdelletoista tunnetulle arkkitehdille – kaikki miehiä! – sekä anonyymille nuorempien arkkitehtien joukolle. Mukaan pääsivät muun muassa ammattikunnan terävimmät kynäniekat Sigurd Frosterus, Pauli E. Blomstedt ja Alvar Aalto, joiden kirjoitustyylejä toimitus ilkikurisesti parodioi. Arkkitehtiliiton toimintaa tuolloin leimannut kaksikielisyys näkyy yllättävinä kielenvaihdoksina suomesta ruotsiin – välillä jopa kesken virkkeen. Vastauksista voi lukea myös merkkejä suunnittelijapolvien välisistä jännitteistä, joita käynnissä ollut tyylillinen murros klassismista funktionalismiin aiheutti, vaikka kovin repivää sananvaihtoa ei aiheesta lehden sivuilla nähty.
1 Suomen ja Pohjoismaiden rakennustaiteen ja ornamentiikan professori Carolus ”Cara” Lindberg (1889–1955) painotti karujen luonnonolojen ja aineellisen niukkuuden synnyttämää koruttomuutta Pohjolan rakennustaiteen ikiaikaisena kulmakivenä. Hän oli väitellyt tohtoriksi ensimmäisenä suomalaisena arkkitehtina vuonna 1919 ja toiminut Arkkitehdin päätoimittajana vuosina 1921–1927. Berta Ruck oli puolestaan tuottelias brittiläinen rakkausromaanien kirjoittaja.
2 Arkitektenin päätoimittajana vuosina 1908–1911 toimineen Sigurd Frosteruksen (1876–1956) lennokkaat esseet käsittelivät niin arkkitehtuurin, kuvataiteen ja filosofian kansainvälisiä virtauksia kuin sotateknologian uutuuksia. Filosofian tohtoriksi Frosterus oli väitellyt vuonna 1920, ja hänen huomattavin suunnittelutyönsä, Stockmannin tavaratalo Helsingissä, oli juuri avaamassa oviaan.
3 Lyhyen mutta häikäisevän uran tehnyt Pauli E. Blomstedt (1900–1935) suuntasi kritiikin kärkensä erityisesti Helsingin kaupunkisuunnitteluun, jonka katsoi perustuneen aikansa eläneisiin periaatteisiin. Hänen ensimmäiset merkkityönsä, juuri valmistuneet Liittopankki ja Helsingin Suomalainen Säästöpankki, edustivat amerikkalaishenkistä suurkaupunkiarkkitehtuuria, mutta nopealiikkeinen Blomstedt oli jo siirtynyt funktionalistien leiriin.
4 J. S. Sirén (1889–1961) oli noussut klassisen perinteen näkyvimmäksi lipunkantajaksi viimeistelyvaiheessa olleen Eduskuntatalon myötä, ja sen antaman arvovallan turvin hän päihitti Alvar Aallon kisassa nykyaikaisen arkkitehtuurin professuurista. Vuosina 1928–1931 Sirén toimi myös Arkkitehtiliiton puheenjohtajana.
5 J. S. Sirénin entinen yhtiökumppani Kaarlo Borg (1888–1939) suunnitteli omissa nimissään varsinkin kansakouluja ja asuinkerrostaloja Helsingin Töölöön. Pääosa kyselyn kuvituksena olevista karikatyyreistä on hänen sisarensa, arkkitehti Elsi Borgin käsialaa.
6 Yleisten rakennusten ylihallitus ei nauttinut kovin suurta arvostusta arkkitehtikunnan parissa ylijohtaja Yrjö Sadeniemen (1869–1952) kaudella. Hän itse keskittyi koulurakennusten suunnitteluun.
7 Uusille ideoille aina altis Alvar Aalto (1898–1976) matkaili ahkerasti Keski-Euroopassa verkostoitumassa modernin arkkitehtuurin avainhenkilöiden kanssa. Frankfurtin kaupunkisuunnittelupäällikkö Ernst Mayhin hän oli tutustunut Ciam-järjestön kautta.
8 Vaikka kansallisromantiikan mestari Lars Sonckin (1870–1956) arkkitehtuuria leimasi jäyhä arkaaisuus, luonteeltaan hän oli lempeä ja huumorintajuinen. Perheetön Sonck tunnettiin myös parantumattomana naistenmiehenä.
9 Arkkitehti antoi sittemmin laajasti tilaa Le Corbusierin suunnitelmille ja kirjoituksille, muttei kuitenkaan ristisanatehtäville, arkkitehtuurihistorioitsija Sir Banister Fletcherin teksteille, sarjakuvapiirtäjä George E. Studdyn Bonzo-koiralle tai vaatemuodille. Myös 1930-luvun alun poliittisista ääriliikkeistä saa lehdestä turhaan etsiä viitteitä.
10 + 11 Gösta Juslén (1887–1939) oli juuri saanut valmiiksi Fazerin uuden liikepalatsin Helsingin keskustaan. Sen pohjakerroksen Art deco -henkisen kahvilan suunnitteli Jarl Eklund (1876–1962), jonka ylellinen arkkitehtuuri vetosi erityisesti kartanonomistajiin ja tehtaanpatruunoihin.
12 Arkitektenin toisena päätoimittajana vuosina 1906–1907 toiminut Wal-
demar Wilenius (1868–1940) otti edelleen aktiivisesti kantaa Helsingin kaupunkisuunnittelun kiistakysymyksiin, kuten rakennuskorkeuden rajoittamiseen Kauppatorin ja Senaatintorin ympäristössä. Hän teki pitkän virkauran Yleisten rakennusten ylihallituksen palveluksessa.
13 Helsingin kaupunginarkkitehti Gunnar Taucherin (1886–1941) rakennuksissa klassinen monumentaalisuus ja symmetria yhdistyi usein funktionalismin koristeettomuuteen. Hän suunnitteli avustajineen pääkaupunkiin hämmästyttävän määrän kouluja, sairaaloita, makasiineja ja muita käyttörakennuksia.
