Luontosuhdetta purkamassa
Lydia Kallipolitin teos haastaa ekologisen suunnittelun laskennallisena toimintana.

SANA EKOLOGIA YMMÄRRETÄÄN puhekielessä usein ympäristöystävällisyytenä, ja siihen liitetään positiivinen moraalinen lataus. Kreikkalainen arkkitehti, tutkija ja Columbian yliopiston apulaisprofessori Lydia Kallipoliti lähestyy teemaa kirjassaan Histories of Ecological Design: An Unfinished Cyclopedia kuitenkin termin alkuperäisestä, tieteellisestä merkityksestä käsin, mikä viittaa eliöiden ja niiden elinympäristöjen väliseen vuorovaikutukseen. Kallipolitin tulkinnassa ekologinen suunnittelu perustuu luonnon järjestelmien ymmärtämiseen ja tämän ymmärryksen soveltamiseen ihmisen elinympäristön muokkaamiseksi. Teos osoittaa, että luonnosta on haettu mallia ja oikeutusta varsin erilaisille ja eri mittakaavoihin asettuville ratkaisuille. Kirjan esittelemät suunnitelmat pyrkivät taloa, asutusta, kasvillisuutta tai koko maapallon resursseja muokkaamalla parantamaan esimerkiksi yksilön terveyttä, rodun ja kulttuurin puhtautta tai oikeudenmukaisuutta ja demokratiaa.
Haluaisitko lukea jutun?
Tilaajana saat rajattoman pääsyn verkkosivuillemme ja näköislehden.




