Voisiko uuden AD-museon arkkitehtuuri ilmentää ekologisia arvojamme?

Kierrätetyt julkisivutiilet ovat hieno avaus, mutta toivottavasti jatkokehittelyssä löytyy muitakin keinoja AD-museon uudisrakennuksen hiilijalanjäljen pienentämiseksi, kirjoittaa Anu Leinonen mielipidekirjoituksessaan.

Arkkitehti-lehden verkkosivuilla on keskusteltu Arkkitehtuuri- ja designmuseokilpailun voittajaehdotuksesta, arkkitehtitoimisto JKMM:n Kummasta.

Kilpailuvoitto on suuri saavutus sekä suunnittelijoille että projektinjohdolle, mutta voitaisiinko jatkotyöskentelyssä vielä tarkentaa museoarkkitehtuurin ekologista viestiä?

Museot parhaimmillaan manifestoivat aikansa merkityksellisiä aatteita: Suomen nouseva kansallistunne ilmentyi Kansallismuseon luonnonläheisessä rouhevuudessa 1900-luvun alussa ja 1970-luvun antiautoritaariset arvot ilmenivät Pariisin Pompidou-keskuksessa, josta tehtiin elitistisen museon sijaan julkinen taidefoorumi.

Arkkitehtuuri- ja desingmuseo tulee edustamaan suomalaista designia ja arkkitehtuuria pitkälle tulevaisuuteen, joten voisiko se puolestaan ilmentää nyky-yhteiskuntamme merkityksellisiä teemoja, joista päällimmäiseksi nousee kestävä kehitys? 

Tammikuussa 2024 julkaistun toteutussuunnitelman mukaan AD-museota “tehdään tulevaisuuden näkökulmasta ja tulevaisuutta varten”. Kilpailuohjelma vaati korkean Leed Platinum tai Breeam Excellent -ympäristöluokitustason saavuttamista, minkä lisäksi arvostelupöytäkirja ehdottaa, että “kestävän kehityksen ratkaisuja tulee kehittää edelleen”. 

Vaaditut luokitukset ovat tietysti hyvä osoitus ympäristöä huomioivasta lähestymistavasta, mutta teknisinä laskelmina ne eivät näyttäydy ohikulkijalle arvopohjaisena arkkitehtuurina. Kumma on varmasti toiminnaltaan paras ja minustakin kaupunkikuvassa lupaavin ehdotuksista, mutta odottaisin sen tuovan arkkitehtuurikeskusteluun oman visionsa ekologisesta lähestymistavasta.

Kumman strategiat voisivat toimia inspiraationa tuleville hankkeille ja siten edistää kestävää arkkitehtuuria. Kierrätettyjen julkisivutiilien käyttö on hieno avaus, mutta ei vielä yllä yhtä merkitykselliseksi teoksi kuin mitä se oli esimerkiksi Ningbon historiallisessa museossa Kiinassa, jossa paikalta purettujen asuintalojen tiilet koottiin julkisivuksi. Toivottavasti jatkokehittely löytää muitakin ympäristöarvoja visualisoivia signaaleja. 

Kansainvälinen museoneuvosto Icom hyväksyi vuonna 2022 museolle määritelmän, joka kehottaa edistämään monimuotoisuutta ja kestävää kehitystä. Odotan AD-museon pyrkivän toteuttamaan tätä haastetta, ei vain näyttelytoiminnassaan ja kokoelmien hallinnassa, vaan myös museoarkkitehtuurin ilmaisussa.

Uskon että JKMM yhtenä Suomen parhaista toimistoista pystyy tekemään ympäristötietoisesta lähestymistavasta jatkosuunnittelua inspiroivan tekijän ja luomaan sen seurauksena merkityksellistä arkkitehtuuria.

RAKENNUSTEN UUDELLEENKÄYTTÖ ja purkamisen välttäminen on tutkitusti paras keino vähentää hiilidioksidipäästöjä, joten olisi kiinnostava kehittää tätä genreä muissa ajankohtaisissa museoprojekteissa sekä mietittäessä esimerkiksi Hanasaaren voimalaitoksen tai Olympiaterminaalin kohtaloa.

Rakennussuojelun niin salliessa olemassa olevasta rakennuksesta voidaan luoda vetovoimaista arkkitehtuuria: Zeitz Museo Kapkaupungissa, Tate Modern Lontoossa tai Elbphilharmonien konserttitalo Hampurissa näyttävät, miten uuden ja vanhan vuoropuhelu voi synnyttää kiinnostavan lisän kaupunkikuvaan. Ne käyttävät hyväkseen olemassa olevaa rakennusta ja muokkaavat sitä rohkeasti, niin että kaupungin uusi ajallinen kerros ei vain jatka edellistä, vaan lisää paikan merkitystä.

Helsingin kaupunki johtaa Global Destination Sustainability -indeksiä edustaen kestävän kehityksen turistikaupunkia, ja haluaa varmaankin pysyä listan kärjessä. Siksi olisi hienoa, jos ilmastonmuutos voisi toimia inspiraationa ja johdattaa tulevaisuuden museoarkkitehtuurin heijastamaan tavoitteitamme.

Anu Leinonen
Arkkitehti SAFA
Väitöskirjatutkija, Aalto yliopisto