Viidenkymmenen vuoden myytti
Mediassa ja ihmisten puheissa toistuu väite, ettei 1970-luvun rakennuksia suunniteltu kestämään kuin kolmekymmentä tai viisikymmentä vuotta. Mistä uskomus on lähtöisin? Voiko siinä olla perää?
Konttorien kohtalo
Kun toimistorakennusta ei ole suojeltu, sen säilyttämisestä tai purkamisesta päättää omistaja. Ratkaisevaa on, näkeekö hän siinä muutakin kuin ajastaan jääneen rakennusmassan.
Kolme pohjoismaista lähiöuudistusta
1960–1970-lukujen lähiöiden korjaaminen, täydentäminen ja uudistaminen on polttava kysymys ympäri Eurooppaa. Kolme esimerkkiä näyttävät, miten ongelmaa on ratkottu naapurimaissamme Ruotsissa ja Tanskassa.
Muuttuvat lähiöt – näkökulmia Suomen suurimmista kaupungeista
1950–1980-luvun asuinalueet muodostavat suuren osan suomalaisista kaupungeista. Kysyimme suurimpien kaupunkien suunnittelijoilta, miten lähiöitä kehitetään kaupungeissa juuri nyt.
Itselle tehty
Kun arkkitehti tai tilaaja rakentaa asuinkerrostalon itselleen, syntyy usein perusasuntotuotantoa kiinnostavampia kokonaisuuksia – esimerkiksi teatteriyhteisön tukikohta tai arkkitehtuurilehden toimituksen ja asunnon yhdistelmä.
Sosiaalipalatsin toteutunut utopia
1800-luvun Ranska ja pieni Guisen kaupunki noin 200 kilometriä Pariisista pohjoiseen tarjoavat inspiraatiota yhteisöllisemmille asumisen ideoille.
Keskeneräisyyden ylistys
Kaupunkia tulisi suunnitella projektien sijaan jatkuvampina ja lopputulokseltaan avoimempina prosesseina. Ekosysteeminen ajattelu tarjoaa suuntaviivoja ajattelutavan muuttamiseen.
Tärkeintä ovat näkymät
Jos suunnitelmat toteutuvat, 2030-luvulla Makasiinirannan uusista liikekortteleista tulee osa Helsingin kansallismaisemaa. Arkkitehti Mikko Summaselle niiden suunnittelu on ”once in a lifetime” -projekti.
Suomalainen (post)modernismi?
1980-luvun suomalaisen arkkitehtuurin kärkinimet Simo ja Käpy Paavilainen, Jyrki Tasa sekä Reijo Jallinoja avaavat, mitä postmodernismi heille aikanaan tarkoitti ja tarkoittaa nyt.