IlmoitusAdvert

Julkaistu lehdessä 2/2018 - Praktiikka

Näyttely

Aukio

Wanderlust

Näyttelytila
Arkkitehdit Johanna Brummer, Heini-Emilia Saari
Sijainti Espoon modernin taiteen museo EMMA
Laajuus 1 000 m2
Valmistuminen 2017
Vanha rakennus Aarno Ruusuvuori 1964

Wirkkala & Bryk -kokoelman esillepano Espoon modernin taiteen museossa pohjautuu vuonna 2016 järjestettyyn ideakilpailuun. Kysyimme Johanna Brummerilta ja Heini-Emilia Saarelta Wanderlust-toimistosta suunnitelman taustoista sekä näyttelyarkkitehtuurin ja museokokoelmien vuorovaikutuksesta.

Mielestämme museoalan kansainvälisenä trendinä on etsiä kasvaville kokoelmille monipuolisempia esittelytapoja varastotilojen käydessä ahtaiksi ja kalliiksi. Siten jako näyttelyiden ja museon muun toiminnan (front stage/back stage) välillä voi pehmetä. Toisaalta vuorovaikutus kävijöiden kanssa on aivan keskeistä nykymuseoille, joten vanhoihinkin kokoelmiin voidaan avata yleisöä kiinnostavia näkökulmia näyttelyarkkitehtuurin ja kuratoinnin luovalla yhteispelillä.

Uskomme, että Aukion arkkitehtuuri voi herätellä ajatuksia kokoelmasta monella tasolla. Varasto kutsuu kävijää itse tutkimaan, luomaan kokonaisuuksia ja tulkitsemaan merkityksiä. Museokävijöillä toivoisi olevan aikaa ja kärsivällisyyttä paitsi kysyä kysymyksiä myös etsiä vastauksia ja uusia näkökulmia. Katseluvaraston sisällön laajuuden voi ajatella jopa meditatiiviseksi: kaiken ei tarvitse aueta ensimmäisellä vierailulla, sillä kaikkea arkistomateriaalia ei voi edes nähdä kerralla. Katseluvarasto on kuin alati muotoaan hakeva näyttely, jonka voi tulla katsomaan aina uudelleen.

Ajatus katseluvarastosta oli mukana jo vuoden 2016 ideakilpailussa, mutta varsinaisesti konsepti kristallisoitui vasta kilpailun jälkeen. Se oli myös toimeksiantomme lähtökohtana. emma:n työntekijät olivat tutustuneet kansainvälisiin esimerkkeihin yleisölle avoimista varastotiloista, mutta suoraa esikuvaa Aukiolle ei ole.

Aukio on räätälöity sekä konseptin että arkkitehtuurin puolesta emma:n tiloihin, Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiön (twrb) kokoelmaan sekä niiden nykyiseen ja tulevaan toimintaan. Arkkitehteina tehtäväksemme tuli pohtia, mitä katseluvarasto konseptina tarkoittaa ja miten sen voisi järjestää toiminnallisesti ja tilallisesti. Meidän tuli ratkaista tasapainoilu perinteisille näyttelyille ominaisen tarinallisuuden sekä varastojen tehokkaan ja turvallisen säilytyksen välillä tavalla, josta syntyy erityistä synergiaa. ↙

Valokuvat Ari Karttunen / EMMA

Kuratoinnin, museotyön ja näyttelytilan suhde

Aukiolla jokainen vaihtuva näyttely tai arkistoesineiden uusi esillepano määrittelee uudelleen tilojen ja sisältöjen välisen suhteen. Vaihtuvan näyttelyn sisällöstä riippuen ympäröivä arkisto saa uusia ja odottamattomiakin merkityksiä. Perinteinen valkoinen galleriakuutio, jossa kuratointi ja näyttelyn rakentaminen alkaa aina tyhjältä kankaalta, jättäisi tämänkaltaisen kontekstuaalisuuden hyödyntämättä. Aukio mahdollistaa myös arkiston, vaihtuvien näyttelyiden tilan ja työtilojen vuoropuhelun museon toiminnassa. Se pyrkii tarjoamaan dynaamiset puitteet erilaisille sisällöille ja prosesseille emma:n toiminnassa. 

Kävimme projektin aikana jatkuvaa vuoropuhelua museon johdon, kuraattorin, konservaattorin, twrb-säätiön sekä näyttely- ja kokoelmateknisen henkilökunnan kanssa. Museon ja säätiön edustajat olivat koko prosessin ajan hyvin avoimia ja valmiita uudenlaisiin ratkaisuihin. Aukio mahdollistaa erilaisten kuratoriaalisten valintojen ja työprosessien tekemisen näkyväksi, mikä voi inspiroida uusia työtapoja tai näkökulmia myös kokoelman parissa työskenteleville.

Tärkeää oli myös kurkistus museon arkeen. Oli kiinnostavaa seurata, kuinka takatilojen sokkeloissa konservoitiin seuraavaan näyttelyyn esille tulevia maalauksia. Tulevat näyttelyt ikään kuin materialisoituvat vierailijoille näkymättömässä tilassa. Tämä museotyön tilallinen ja ajallinen limittyminen avasi meille näkökulmia, joita hyödynsimme katseluvaraston suunnittelussa. Aukio sisältää tilat myös konservoinnille ja esineiden dokumentoinnille. Museon kokoelman parissa tehtävä työ on siten näkyvä osa katseluvarastoa.

Arkkitehtuuri ja estetiikka

Jo kilpailuehdotusta työstäessämme olimme kiinnostuneita modernin galleriatilan konventioiden kyseenlaistamisesta. Modernissa valkoisessa galleriassa on helppo omaksua normatiivinen ja etäännyttävä katselutapa esillä oleviin teoksiin, koska rakenne, liitokset ja ripustukset on tapana piilottaa, jotta huomio kohdistuu itse teoksiin. Uskomme, että arkkitehtuuri voi toimia näyttelyissä muutoinkin kuin neutraalina taustana. Pyrimme kehittämään katseluvarastoon arkkitehtuurin, joka kestäisi hyvin erilaisia ripustuksia ja olisi samalla esteettisesti uusi tulkinta valkoisesta galleriatilasta. Working walliksi nimittämämme läpikuultava ripustusseinä ei ole neutraali tausta vaan aktiivinen pinta, jonka rakenteet, tekniikan ja ripustukset voi nähdä jopa ornamentiikkana.

Arkiston estetiikka on ennen kaikkea seurausta käytännön ratkaisuista. Eri muotoiset ja eri kokoiset esineet vaativat monenlaista säilytystilaa, ja joidenkin käsittelyyn tarvitaan trukkia. Esineet ovat jatkuvassa kierrossa, sillä niitä lainataan näyttelyihin ympäri maailman. Oli siis tärkeää, että myös purkamattomat laatikot ja järjestelemättömät esinekokonaisuudet löytävät paikkansa katseluvarastosta. Toisaalta arkistomaisuus toivottavasti auttaa kävijöitä katsomaan esineitä uusin silmin, mahdollisesti jopa kyseenalaistamaan designiin, taiteeseen ja niiden esittelyyn liittyvän kaanonin. Esineet voi kenties nähdä näyttelyobjektien sijaan dokumentteina, jotka välittävät ajatuksia esimerkiksi luovasta työstä, kansainvälisyydestä ja lähihistoriasta.

Ajatus läpinäkyvyydestä syntyi hyvin varhaisessa vaiheessa, kun tutkimme eri tapoja yhdistää samaan tilaan sekä vaihtuvien näyttelyiden tila että katseluvarasto arkistoineen. Tilallisesti kiinnostavimpana pidimme ratkaisua, jossa ne eivät olisi erillisiä osia, “kolikon kaksi puolta”, vaan lähtemättömästi yhteydessä toisiinsa. Tästä analyyttisestä lähtökohdasta kehittyi ajatus tilojen rajapinnasta niitä yhdistävänä elementtinä. Kahden tilaosan välinen läpikuultava seinäpinta avautuu molempiin suuntiin, jolloin sillä ei ole etu- ja takapuolta.

Aukiolle ei ole lineaarista lähestymistapaa, vaan se on ympärikierrettävä ja eri suunnista lähestyttävä. Sinne voi myös “harhautua” emma:ssa vieraillessa. Paikalla aiemmin sijainneen Helinä Rautavaaran museon jäljiltä poistettiin jokunen väliseinä ja katto maalattiin vaaleaksi, mutta muuten tilapinnoille ei tehty mitään. Aukion arkkitehtuuri on siten itsenäinen kerrostuma. Working wallin läpikuultavuus ja toisaalta tummien varastohyllyjen jättäminen takaa auki täydentävät vanhaa rakennusta ja kehystävät arkiston esineet WeeGee-talon teollisuusarkkitehtuuria ja materiaaleja vasten.

Rut Bryk ja Tapio Wirkkala

Heini: Arkiston kokoelma on peräisin suoraan tekijöiltä, Tapiolta ja Rutilta. Se ei ole syntynyt vaikkapa keräilijän tai kuraattorin toimesta. Kokoelman henkilökohtaisuus, syvyys ja rikkaus teki minuun suuren vaikutuksen ja syvensi ymmärrystä siitä, että luova työ oli heille elämänpituinen seikkailu.

Johanna: Varsinkin Wirkkala on ollut minulle ikoninen mutta samalla etäinen hahmo suomalaisen muotoilun historiassa. Arkistoon tutustuminen inhimillisti mystisen mestarin, ja arkiston laajuus avasi silmät valtavalle tekemisen palolle ja intohimolle työn takana. ↙

IlmoitusAdvert