IlmoitusAdvert

Julkaistu lehdessä 1/2022 - Kaupunki

Artikkeli

Epäpaikan muodonmuutos

Essi Oikarinen

Kuva: Mika Huisman

Espoon ja Helsingin rajalla sijaitseva pääkonttoreiden Keilaniemi on muuttumassa autokaupungista jalankulkukaupungiksi. Ihanteet konkretisoituvat uudella aukiolla. 

45 vuotta sitten Espoon Keilaniemessä rakennettiin tulevaisuutta: syrjäiselle rannalle nousi vuonna 1976 hoikka torni Suomen silloisen suurimman yhtiön, Nesteen, pääkonttoriksi. 20-kerroksinen torni oli valmistuessaan maan korkein rakennus. 

Arkkitehtitoimisto Castrén-Jauhiainen-Nuuttila suunnitteli kokonaisuuden ajan ihanteita seuraten, autojen ehdoilla: tornin juuressa oli matala pysäköintihalli ja pääsisäänkäynti sijoitettiin sen katolle, rakennuksen toiseen kerrokseen. Autot kaarsivat pääovelle luiskia pitkin.

Markku Komonen kuvaili vuonna 1976 Arkkitehdissa pesubetoni- ja lasipintaista tornia arkkitehtuuriltaan ”uusfasistiseksi”, sen rakentamista ”miljöörikokseksi” ja Keilaniemeä ”Espoon kaupunkisuunnittelun nurjan puolen päänäyttämöksi”. Rakennus kuitenkin sinetöi Keilaniemen kehityksen suunnan: seuraavina vuosikymmeninä rantakaistaleelle muodostui huomattava yritysten ja työpaikkojen keskittymä, ja pääkaupunkiseudun isot liikenneväylät Länsiväylä ja Kehä I erottivat sen muusta kaupungista omaksi saarekkeekseen.

Jo jonkin aikaa Keilaniemen tulevaisuus on näyttänyt toisenlaiselta: liikenneväylien puristuksessa oleva työpaikka-alue on muuttumassa joukkoliikenteen solmukohdaksi. Vuonna 2017 Keilaniemeen valmistui metroasema. Kaksi vuotta myöhemmin Kehä I:n liikenne painettiin tunneliin ja päälle rakennettiin puistokansi, joka yhdistää Keilaniemen viereisiin Tapiolan ja Otsonlahden asuinalueisiin. Myös vuonna 2024 valmistuvan pikaraitioreitti Raide-Jokerin päätepysäkki tulee sijoittumaan Keilaniemeen. Alueelle on suunnitteilla useita asuin-, toimisto- ja hotellirakennuksia. Jos suunnitelmat toteutuvat, Keilaniemessä on kymmenen vuoden päästä 6 500 uutta työpaikkaa ja 3 000 asukasta.

Kuva: Mika Huisman

Keilaniementori ja toripaviljongit
Arkkitehtitoimisto SARC / Antti-Matti Siikala, Max Hartman, Antti Iskala
MASU Planning / Malin Blomqvist, Sune Oslev, Rune Simonsen, Rosaliina Luminiitty, Elina Kataja
Sijainti Keilaniemi, Espoo
Laajuus 7 850 m2 (tori), 1 343 m2 (paviljongit)
Valmistuminen 2020

Lisää kuvia ja piirustuksia projektista →

NESTEEN TORNI, joka tunnetaan nykyisin pääkäyttäjänsä mukaan nimellä Accountor Tower, kohoaa aivan metroaseman sisäänkäynnin lähistöllä. Vielä muutama vuosi sitten metrotunnelista nousijaa vastassa oli pysäköintihallin ikkunaton pesubetoniseinä. Nyt suojatie johdattaa tien yli, tornin juureen sommitellulle aukiolle. 

Ankaran linjakas asetelma kutsuu lähempänä tutkimaan ja liikkumaan. Tammikuisena pakkaspäivänä metalliset maalit ja koripallokori nököttävät kinoksessa lumeen painuneiden reittien vieressä. Lumen alta pilkottaa veistos, kaatumassa olevien jättikokoisten keilojen rykelmä. Matalat paviljongit reunustavat aukiota: lasiseinän takana kahvilassa lounastetaan.

”Lähtökohta oli urhea. Tavoitteena oli luoda kaupunkia, vaikka Keilaniemessä ei ole koskaan tähän mennessä ollut kaupunkimaista tilaa. Vähän niin kuin Gehlin oppien mukaan”, sanoo maisema-arkkitehti Malin Blomqvist maisema-arkkitehtitoimisto MASU Planningista viitaten tanskalaiseen kaupunkitilakonsultoinnin pioneeriin. Blomqvist on vastannut aukion ja koko tontin ulkotilojen suunnittelusta.

Ankaran linjakas asetelma kutsuu tutkimaan ja liikkumaan.

Accountor Toweria ympäröivä hanke on nimeltään Keilaniemenranta. Tontin on omistanut vuodesta 2017 rakennusyhtiö YIT:n ja kiinteistökehitysyhtiö HGR Property Partnersin yhteisyritys Regenero. 1970-luvun toimistotorni ja viereinen, vuonna 1994 valmistunut laajennussiipi on korjattu nykyajan toimistotarpeisiin sopiviksi. Rakennusajankohtansa näköinen laajennus sai eteensä lasisen, eleettömän verhojulkisivun. Accountor Towerin rinnalle on tarkoitus rakentaa kaksi kertaa korkeammalle kohoava toimisto- ja hotellitorni sekä kaksi uutta asuinrakennusta.

Kun tontin keskellä sijaitsevan pysäköintihallin ylin kerros purettiin, saatiin vanhoihin rakennuksiin sisäänkäynnit suoraan maantasosta, uudelta aukiolta. Se on sekä imagoaan elävöittämään pyrkivän bisneskeskittymän käyntikortti että tulevaisuuden käveltävän Keilaniemen keskeisimpiä kaupunkitiloja. Pari porrasta ja istutusaltaat erottavat aukion jalkakäytävästä, julkinen tila limittyy yksityiseen.

”Tavoitteena on houkutella aukiolle myös muita kuin töissä käyviä ja alueella asioivia – luoda tapaamispaikkoja, tavallaan klassisia aukiotapahtumia. Samalla tila saa olla mieleenpainuva ja nuorekas”, Blomqvist avaa suunnitelman lähtökohtia.

Kuva: MASU Planning

KORKEAA RAKENTAMISTA kritisoidaan usein siitä, että ihmisen mittakaavaisen kaupunkitilan luominen tornien juureen on vaikeaa. Ongelmaan törmättiin myös Keilaniemenrannassa. Hankkeen pääsuunnittelijana toimiva arkkitehti Antti-Matti Siikala Arkkitehtitoimisto Sarcista keksi lisätä aukiota rajaamaan ja pienentämään kaksi yksikerroksista paviljonkirakennusta. Toisen katolla on terassi, jonne johtaa kulman takaa loiva porras. Eri tasot tuovat kiinnostavuutta aukioelämään. Paviljonkien kautta kuljetaan kannen alla toimivaan pysäköintihalliin, mutta suurin osa pinta-alasta on liiketilaa metron ihmisvirtojen äärellä. 

Paviljongit ovat arkkitehtuuriltaan yksinkertaisia. Vahvan vaakasuuntaiset kattolipat alleviivaavat rakennusten mataluutta. Niiden alla karmittomat ikkunalasit ulottuvat aukiokiveyksestä lippaan saakka. Rakennusten kulmat pyöristettiin, jotta ne eivät estäisi kulkemista rakennusten ympärillä, kertoo Siikala. 

”Emme halunneet paviljongeille kovinkaan vahvaa karaktääriä, kun ympärillä on jo muutenkin paljon karaktäärirakennuksia”, hän perustelee. 

Aukio on sekä imagoaan elävöittämään pyrkivän bisneskeskittymän käyntikortti että tulevaisuuden Keilaniemen keskeisimpiä kaupunkitiloja.

KEILANIEMI ON vaativa paikka maisemasuunnittelijalle: ympärillä on paljon liikennettä, meren rannalla ja tornien juurella tuulee, torneilla on pitkät varjot. Malin Blomqvist kertoo, että koko ajan täytyi pitää korostetusti mielessä, mihin suuntaan toiminnot sijoittuvat. Teemaksi otettiin saaristo. 

Istutussaarekkeet ovat eräänlaisia abstrahoituja saaria, selittää Blomqvist. Kasveiksi valittiin karun ja kallioisen ympäristön kasveja. Kiveys on juovikasta gneissiä, jota löytyy myös paikallisesta kallioperästä.

Aukiota reunustavat lasi, betoni ja kookkaat, selkeät muodot. Maisemasuunnittelulla haluttiin tuoda lämpöä kolkkoon tilaan. Kansirakenne ei kestänyt puiden istuttamista,  joten aukion keskellä kumpuilee puupintainen dyyni. Leikkisä aihe on tutumpi viime vuosien tanskalaisista arkkitehtuurikuvista kuin espoolaisesta yrityspuistosta. Voisi arvata, ellei tietäisi: suunnittelijat pitävät toimistoa Helsingin lisäksi myös Kööpenhaminassa.

”Halusimme tuoda aukiolle taktiilisuutta, materiaalintuntua. Kaikki on käsin kosketeltavaa”, Blomqvist sanoo.

Kuva: MASU Planning

Aukiolla käytetyt materiaalit ja muodot tulevat kertautumaan tontin muissa ulkotiloissa. Tulevaisuudessa aukio yhdistyy välitilojen kautta koko Keilaniemen rantaa pitkin kulkevaan raittiin ja laajempaan virkistysreittiverkostoon. Suunnitelmassa rantaan on hahmoteltu jokin merellinen ja veistoksellinen kohokohta, kuten sauna, joka houkuttelee paikalle kauempaakin. ”Vähän niin kuin Löyly Helsingin Hernesaaressa”, Blomqvist visioi. 

Aukio valmistui vuosi sitten. Kun ympäristön rakentaminen etenee, muuttuu tila vielä parempaan suuntaan, uskoo Blomqvist. Jo nyt aukiolla on näkynyt oleskelijoita, skeittaajiakin.

Keilaniemenrannan kehitysprojektin verkkosivuilla tontin uusi tulevaisuus on ”vetovoimainen”, ”monipuolinen” ja ”elävä”. Aika näyttää, muuttuuko geneerinen kaupunkikehityskieli kaupunginosaksi, joka ei hiljene toimistoajan päättyessä. Aukiolle haluaisi vähintään kuvitella istumatyöläiset tauolle heittelemään koreja ennen iltapäivän viimeistä kokousta tai venyttämään selkää myöhemmin rakennettavassa kiipeilytelineessä. Viimeistelty sommitelma tekee epäpaikasta jo hieman enemmän paikan. ↙

IlmoitusAdvert