Mainos
10 x instituutio – Rakenteiden rakentajat?
Mitä arkkitehtuurinäyttelyiden parissa tapahtuu parhaillaan kansainvälisesti? Millaista on se ”kansainvälinen huipputaso”, joka mainitaan tavoitteena myös uuden, Suomeen suunniteltavan arkkitehtuuriin ja muotoilun museokokonaisuuden esiselvityksissä? Haastattelimme Näyttely-teemanumeroa varten kymmentä näyttelyinstituutiota eri puolilta maailmaa.
Näyttelyistä puhuminen saattaa nykyään uuvuttaa. Maailmassa on yhä enemmän aiheita, joita tutkia ja joista tehdä näyttelyitä. Myös perinteisten näyttelyinstituutioiden kuten museoiden määrä on moninkertaistunut. Suuria kansainvälisiä näyttelyitä, biennaaleja, triennaaleja ja expoja on syntynyt lisää, ja näyttelyitä tuottava asiantuntijoiden ja tekijöiden joukko erilaisine ammattiryhmineen on kasvanut ja monipuolistunut. Toisaalta myös yhä useammalla itsenäisellä tekijällä on mahdollisuus tuottaa kulttuurisia tuotteita niin ajankohtaisuuden mediavirtaan kuin myös kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Koko näyttelyjärjestelmä onkin joutunut kohtamaan kysymyksiä, jotka ennen voitiin jopa ohittaa. Kenen näkökulmasta näyttely on tehty ja miksi? Mitä näyttely haastaa ajattelemaan? Mitä asioita ja keitä se rajaa ulkopuolelleen? Mistä se vaikenee? Edustaako se tasapainoisesti aihettaan? Miltä näyttely saa instituution näyttämään? Millaiseen kaanoniin näyttely liittää aihepiirinsä? Perinteiset kulttuuri-instituutiot ovat alkaneet näkyvästi laajentaa ohjelmiensa kirjoa sekä tavoitella uusia yleisöjä ja rikkoa vanhoja muodostelmia. Niin kokoelmien kartuttamisen periaatteissa, olevien kokoelmien tulkinnoissa kuin näyttelyjen ja toiminnan ohjelmoinnissa näkyy yhä enemmän yhteiskunnallisia keskustelunaiheita, poliittisia ja hankaliakin ilmiöitä.
Kehitys koskee myös arkkitehtuuria esitteleviä, tutkivia ja säilyttäviä instituutioita. Jos kiinnostavaa, onnistunutta ja palkittua arkkitehtuuria aiemmin tarkasteltiin enimmäkseen planssien ja pienoismallien avulla, arvioidaan arkkitehtuurinäyttelyä nykyään yhtä lailla esityskonventioiden, kuratoinnin liikehdintöjen ja instituutioiden käymien muiden keskustelujen valossa. Mukaan ovat tulleet myös arkkitehtuurin sosiaaliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset ja pyrkimykset. Tästä huolimatta arkkitehtuurin perinteinen representaatio on yhä voimissaan. Esimerkiksi alkuperäiset piirustukset ovat kokeneet arkistollisen esittämisen kautta renessanssin, jossa piirustusten materiaalisuus ja digitaalinen kuvakulttuuri ovat selvästi myös hyötyneet toisistaan. Toisaalta arkkitehtuuriaiheet ja niiden esittäminen on yleistynyt myös taiteen ja muotoilun praktiikoiden parissa.1
Kenen näkökulmasta näyttely on tehty ja miksi? Mitä näyttely haastaa ajattelemaan? Mitä asioita ja keitä se rajaa ulkopuolelleen? Mistä se vaikenee?
Näiden maailmanlaajuisten keskustelujen ja kehityskulkujen keskellä myös Suomeen esitetään uuden, arkkitehtuuriin ja muotoiluun keskittyvän museokokonaisuuden muodostamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön syksyllä 2018 julkaiseman selvityksen mukaisesti tavoitteena on ”kansainvälinen huipputaso”, uudenlaisuus ja edelläkävijyys.2 Mutta mitä arkkitehtuuria ja muotoilua esittelevän tai kriittisesti käsittelevän kulttuuri-instituution hyvä taso tarkoittaa kansainvälisesti tai paikallisesti katsottuna? Miten instituutioiden toimintaa voisi arvioida saati vertailla, etenkin edellä kuvattujen, nykyhetkessä vaikuttavien muutosten keskellä? Ehkä sopiva lisä keskusteluun olisikin kysymys siitä, miten nykyiset instituutiot itse määrittelevät kiinnostuksensa, tavoitteensa – ja onnistumisensa.
Keskustelun laajentamiseksi oman, suomalaisen kontekstimme ulkopuolelle halusimme kuulla näyttelyiden kanssa työskenteleviltä instituutioilta Euroopassa ja muualla maailmassa, millaisia muutoksia tai ajankohtaisia aihepiirejä ja tulevaisuudennäkymiä erityisesti arkkitehtuurin ja muotoilun alueella on havaittavissa. Kutsuimme mukaan sekä uusia että pitkään toimineita museoita, kansallisia ja yksityisiä instituutioita, näyttelyosastoja, paikallisia ja globaaleja keskustelijoita – ajatuksia keskeltä ja laidoilta.
Vaikka haastattelemamme kymmenen instituutiota ovat sijainniltaan, kooltaan, historialtaan, ja tehtäviltään erilaisia, hahmottuu keskustelujen pohjalta koostamistamme puheenvuoroista myös paljon yhteisiä piirteitä, kuten muutosten tarpeellisuus, näkökulmien uudistaminen, moniäänisyys, vastuullisuus ja kriittisyys. Tässä mielessä myös ajatus ”kansainvälisestä tasosta” saa ehkä luettavamman muodon. Arkkitehtuurista ja muotoilusta puhuttaessa ollaan tekemisissä lähtökohtaisestikin laajojen ja monimutkaisten ilmiöiden kanssa. Alan ammattilaisten näkökulmasta keskeisten kysymysten käsittely ja paikallisuus ovat tärkeitä, mutta toisaalta arkkitehtuuri on osallinen myös yhteiskunnan muutoksissa ja siten myös laajemman kriittisyyden kohteena. Näköpiirissä on ainakin uudenlaista verkostoitumista globaalien aiheiden ympärille, arkkitehtuurin ja arkkitehdin roolin pohdintaa ja myös instituutioiden omia arvioita paikkansa ja toimintakulttuurinsa muutoksista tässä ajassa. ↙
Haastattelimme numeroa varten 10 arkkitehtuurin ja muotoilun parissa toimivaa näyttelyinstituutiota eri puolilta maailmaa. Toimijat kertoivat omista linjauksistaan ja ajatuksistaan arkktiehtuurinäyttelyiden tulevaisuudesta.
Haus der Arkitektur | Markus Bogensberger
Arhitektuurimuuseum | Triin Ojari
gta Exhibitions | Fredi Fischli & Niels Olsen
Het Nieuwe Instituut | Guus Beumer
1 Arkkitehtiryhmiä on viime vuosina ollut esimerkiksi brittiläisen Turner-taidepalkinnon saajaehdokkaiden ja voittajien joukossa.
2 Tuomas Auvinen, Mirkku Kullberg & Ulla Teräs: Kansainvälistä huipputasoa edustava Arkkitehtuuri- ja designmuseo Helsinkiin. Selvitys toteuttamisen edellytyksistä ja tarvittavista toimenpiteistä. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:29.
