Reetta Heiskanen, MFA: ”Globaalien kysymysten purkamiseen tarvitaan myös museoiden potentiaali”
Haastattelu on osa Näyttely-teemanumeron (5/2018) 10 x instituutio -kokonaisuutta, jossa haastattelimme kymmentä arkkitehtuurin ja muotoilun parissa toimivaa näyttelyinstituutiota eri puolilta maailmaa.
Arkkitehtuurimuseo (MFA) Suomen ainoa rakennustaiteeseen keskittynyt valtakunnallinen erikoismuseo.
Väliaikainen museonjohtaja ja näyttelypalveluiden päällikkö Reetta Heiskanen, mikä on Arkkitehtuurimuseo?
Arkkitehtuurimuseo on perustettu 1956, jolloin suomalaiseen arkkitehtuuriin kohdistui poikkeuksellisen paljon kansainvälistä kysyntää. Museon tarkoituksena on edelleen tallentaa, tutkia ja esitellä kotimaista arkkitehtuuria ja tehdä sitä tunnetuksi Suomessa ja ulkomailla.
Arkkitehtuurimuseon asema suomalaisella museokentällä on hyvin selvä: se on ainoa rakennustaiteeseen keskittynyt valtakunnallinen erikoismuseo. Museon tehtävänä on toimia siltana arkkitehtuurin ammattilaisten ja suuren yleisön välillä. Arkkitehtuuri on merkittävä osa ihmisten arkea, ja museon on hyvä lähestyä tätä rajapintaa. Parhaimmillaan näyttely- ja tutkimuspolitiikka sekä kokoelmanostot voivat ilahduttaa, yllättää tai jopa hätkähdyttää näkökulmillaan. Museoiden pitäisi pystyä nostamaan keskusteluun myös vaikeita aihepiirejä.
Perinteisesti Arkkitehtuurimuseolla on ollut hyvin läheinen suhde arkkitehtuurin alan ammattilaisiin. Profession tuntemus on ehdoton voimavara, mutta tiivis yhteys on osoittautunut myös haasteeksi, ja museon riippumattomuutta on kyseenalaistettu mediassa. Menestyäkseen jatkossa museon täytyy löytää uudestaan oma identiteettinsä. Opetus- ja kulttuuriministeriön tänä vuonna julkaiseman museopoliittisen ohjelman mukaan kaikilta museoilta edellytetään entistä enemmän avoimuutta, vuorovaikutusta ja uudenlaisia kumppanuuksia.
Millainen rooli kokoelmallanne on?
Kokoelmat ovat museotyön ydin. Parhaillaan Arkkitehtuurimuseolla on käynnissä kaksi keskeistä, pitkän tähtäimen kehittämishanketta kokoelmiin liittyen. Uuden kokoelmanhallintajärjestelmän käyttöönotto tulee esimerkiksi mahdollistamaan digitoitujen aineistojen avaamisen julkisiksi Finna-hakupalvelussa. Lisäksi viime vuodet on selvitetty yhdessä Designmuseon ja Kansallisgallerian kanssa museoiden yhteisen kokoelmasäilytyskeskuksen tulevaisuutta. Vantaalla sijaitsevan keskuksen tilat eivät vastaa nykyisiä tarpeita. Arkkitehtuuriaineistojen osalta tavoitteena ei ole lisätila vaan aiempaa paremmin toimintaa tukevat tila- ja säilytyskalusteratkaisut.
Kokoelmien merkitys on aiempaa keskeisempi. Korkeakoulu- ja erikoiskirjastojen murroksessa Arkkitehtuurimuseon kirjaston merkitys tiedon lähteenä on korostunut entisestään. Yleistyvä korjausrakentaminen on lisännyt piirustus- ja valokuva-aineistojen käyttöä rakennushistoriaselvityksissä ja peruskorjaushankkeissa. Museon arkisto- ja kirjastokokoelmia kartutetaan yhteistyössä lahjoittajien kanssa.
Millaisena näette toimintakenttänne?
Arkkitehtuurissa ja muotoilussa kilpailuilla sekä kotimaisilla ja kansainvälisillä tunnustuspalkinnoilla on pitkät perinteet. Niillä on arvotettu sekä estetiikkaa että rakennetun ympäristön teknistä ja toiminnallista laatua. Samalla on – tiedostaen tai tiedostamatta – määritelty kulloisenkin vuosikymmenen trendejä. Riippumattomille tuomaroinneille on edelleen tilausta, mutta niiden rinnalle tarvitaan myös laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Maailma muuttuu nykyään niin nopeasti, että myös arkkitehtuurilta odotetaan poikkeuksellista muuntautumiskykyä osana yhteiskuntaa. Lisääntynyt vuorovaikutus ja esimerkiksi palvelumuotoilun keinot mahdollistavat hyvin sen, että kriittistä näkökulmaa voidaan tuoda esiin moniäänisesti ja luovasti. Tehdään arkkitehtuurille sama minkä aktivistit ovat saaneet aikaan kaupunkisuunnittelulle!
Arkkitehtuuria ei koskaan niin sanotusti rakenneta aikalaisille, vaan tuleville sukupolville. Näin ollen arkkitehtuurin olennainen tehtävä on katsoa tulevaisuuteen. Tietyllä tavalla arkkitehtuuri siis on ja sen täytyy olla aina murroksessa. Tänä päivänä arkkitehtuurin käsite on kuitenkin muuttumassa: esimerkiksi globalisaatio, ilmastonmuutos, kaupungistuminen, väestönkasvu ja ikääntyminen vaikuttavat rakennetun ympäristön suunnitteluun. Näiden kysymysten purkamiseen tarvitaan mukaan myös museoiden potentiaali.
Paikallisista esimerkeistä arkkitehtuurin käsitteen murrosta kuvastavat muun muassa julkisten rakennusten uudenlaiset palvelukonseptit. Esimerkiksi Helsingin Hernesaaren rannan julkinen sauna Löyly on päivittänyt käsitystämme saunomisesta ja pian valmistuva Helsingin keskustakirjasto Oodi tulee muuttamaan näkökulmaa kirjastoista. Samoin Helsingin yliopiston Tiedekulma on hyvä esimerkki arkkitehtuurin voimasta: sen avulla voidaan todella luoda asioita, joita ei ole ennen osattu edes kuvitella. Lisäksi kaupunkiaktivismin nousu muokkaa kaupunkisuunnittelua. Sen rinnalla korostuu väliaikaisen ja autonomisen arkkitehtuurin merkitys. Esimerkiksi muraalit antavat kasvot ajankuvalle. Tietyllä tavalla arkkitehtuurin ilmiöt ovat muuttumassa aineellisesta kulttuuriperinnöstä aineettomiksi.
Miltä tulevaisuus näyttää?
Museoilla menee länsimaissa erittäin hyvin. Kävijämäärät kasvavat, ja museot nauttivat totuudenjälkeisessä ajassa poikkeuksellisen syvää luottamusta. Museot edustavat pysyvyyttä, mikä voi tarjota turvaa muutoksen keskellä. Globalisaation mukanaan tuoma lisääntynyt liikkuvuus on saanut ihmiset kiinnostumaan myös juurista ja aitoudesta. Voi sanoa, että paljon liikkuvat ihmiset tarvitsevat museoita.
Yksi trendi museokentällä on museotyön esittely: yleisöä kiinnostaa valmiin lopputuloksen lisäksi myös itse tekeminen. Taidenäyttelyissä tehdään jo teosten konservointityöstä läpinäkyvää ja monesta museosta löytyy yleisölle esiteltävä kokoelmavarasto. Myös museotilojen suunnittelussa on huomioitava arkisto- ja näyttelytyön rajan häivyttäminen.
Lisäksi näyttelyiden esittämistavat muuttuvat. Pinnalla on kokemusten tuottaminen esimerkiksi reaalikokoisten mock-up-mallien avulla. Paikan päällä arkkitehtuurikokemus on aina aito, mutta museoon tuodut toisinnot eivät välitä samaa elämystä. Muun muassa tästä syystä museot ovat lisänneet digitaalisia näyttelymateriaaleja. Virtuaali- ja lisätty todellisuus mahdollistavat vaikkapa kaupunkitilan vaihtoehtoisten suunnitelmien esittelyn. Tulevaisuudessa ehkä entistä useammat näyttelyt toteutetaan kokonaan digitaalisina, sillä ne liikkuvat helpommin kuin näyttelyesineet. Tätä kehitystä tukee se, että myös arkkitehtuurin suunnitteluaineistot ovat nykyisin suurelta osin digitaalisena syntyneitä kokonaisuuksia. Näiden aineistojen pitkäaikaissäilytys tuleville sukupolville on oma haasteensa, jonka ratkaisemiseen museo tarvitsee kentän tukea.
Oman lisänsä Arkkitehtuurimuseon ajankohtaiseen tilanteeseen tuo Designmuseon kanssa yhdessä käynnistetty selvityshanke. Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Helsingin kaupunki tutkivat mahdollisuuksia kokonaan uuden museon perustamiseen. Uudessa museossa arkkitehtuuria ja muotoilua olisi mahdollista tarkastella entistä laajempana kokonaisuutena ilmiöpohjaisesti. Molemmat alat sisältävät valtavasti tarinoita ja merkityksiä, ja olisi hienoa jos uudesta museosta rakentuisi uudenlainen kohtaamispaikka Helsinkiin. On ehdotettu, että uuden museon punaisena lankana voisi toimia pohjoismainen hyvinvointi.
Arkkitehtuuri ja muotoilu ovat kuitenkin lähtökohtaisesti varsin erilaisia mittakaavaltaan, toiminnallisuudeltaan ja vaikutuksiltaan. Myös uudessa arkkitehtuuri- ja designmuseossa tarvitaan molemmat ammattialat tuntevia kuraattoritiimejä sekä erikokoisia ja eri tarpeisiin muuntautuvia näyttelysaleja. ↙
