”Katoamassa on tonneittain betonia, terästä ja kulttuurihistoriallisia arvoja” – uusien sote-rakennusten tieltä puretaan tällä hetkellä 1960–1970-luvun arkkitehtuuria
Kristo Vesikansa
Täydennysrakentaminen muuttaa radikaalisti sairaala-alueiden ilmettä, vaikka vanhoja rakennuksia säästettäisiin. Erkki Helamaan ja Veijo Martikaisen suunnittelema Tampereen yliopistollinen keskussairaala (1962) on jäänyt massiivisten uudisrakennusten piirittämäksi, ja parhaillaan kiistellään siitä, saavatko suunnitteilla olevat lisärakennukset nousta yhtä korkeiksi kuin suojeltu vuodeosastotorni. Kuva: Pertti Räsänen / MFA
Uusien terveydenhuollon rakennusten myötä suuri joukko vanhoja hoivarakennuksia tullaan purkamaan tai muokkaamaan uuteen käyttöön. Millaista arkkitehtuuria ja rakennusperintöä tämän myötä katoaa?
Hoiva-numerossa esiteltyjen ja vastaavien hankkeiden myötä suuri joukko terveydenhuollon rakennuksia tullaan purkamaan tai muokkaamaan uuteen käyttöön. Samalla katoaa paitsi tonneittain betonia ja terästä myös kiistattomia kulttuurihistoriallisia arvoja – puhumattakaan muistoista, joita näihin lukemattomia ihmishenkiä pelastaneisiin rakennuksiin liittyy.
Suurimmassa vaarassa ovat 1960–1970-lukujen hoivarakennukset, jotka toivat terveyspalvelut kaikkien kansalaisten saavutettaviksi. Vaikka ne edustavat enimmäkseen arkista käyttörakentamista, esiteltiin niitä tiuhaan myös Arkkitehdin sivuilla. Nykyiset päättäjät tuntuvat kuitenkin suhtautuvan niihin lähinnä sisäilmaongelmien ja matalien kerroskorkeuksien vaivaamina ongelmakiinteistöinä, jotka voidaan purkaa ilman vastalauseita.
Toisenlainen ongelma koskee syrjemmällä sijaitsevia rakennuksia, jotka jäävät tyhjilleen hyvinvointialueiden keskittäessä toimintaansa. Monia entisiä sairaaloita ja parantoloita onkin muutettu asunnoiksi, hoivakodeiksi tai kuntoutuskeskuksiksi, toisten rapistuessa tyhjillään. Vastaanottokeskukset ovat lisäksi tarjonneet väliaikaista käyttöä monelle hoivarakennukselle. ↙
Keski-Suomen keskussairaala (1954) Jyväskylässä tyhjeni Sairaala Novan valmistuttua vuonna 2020 ja myytiin kiinteistösijoitusyhtiölle, joka on kehittämässä sitä asuin- ja työpaikka-alueena. Jonas Cedercreutz ja Helge Railo asemoivat monisakaraisen sairaalan, voimakeskuksen ja henkilökunnan asuintalot maaston ja ilmansuuntien mukaan. Kuva: Helge Heinonen / MFAReino Koivulan suunnittelema Kainuun keskussairaala (1969) purettiin uuden sairaalarakennuksen valmistuttua vuonna 2021. Korkeasta vuodeosastosta, jalustamaisesta toimenpideosastosta, erillisestä talouskeskuksesta ja henkilökunnan asuintaloista muodostunut kokonaisuus perustui vuonna 1961 järjestettyyn kutsukilpailuun. Kuva: Hynninen / MFATurussa on kiistelty vuosia Martta ja Ragnar Ypyän suunnitteleman U-sairaalan (1968) kohtalosta. Näillä näkymin se on jäämässä tyhjilleen vuonna 2024. Massiivisen rakennuksen uudelleenkäyttöä on pidetty hankalana, joten sen paikalle nousee tulevaisuudessa luultavasti uusi sairaalarakennus. Kuva: Osvald Hedenström / MFAOulun yliopistollisessa keskussairaalassa (1976) Reino Koivula pääsi toteuttamaan strukturalismin periaatteita järjestelmällisyydellä, jota voi Suomessa verrata ainoastaan Oulun yliopistokampukseen (Kari Virta 1973–). Hilamainen kompleksi on tarkoitus purkaa pientä fragmenttia lukuun ottamatta OYS2030-uudistushankkeen yhteydessä. Kuvalähde: Arkkitehti 1/1978Rokotteiden ja lääkehoidon kehitys teki viime vuosisadan alkupuolella rakennetuista tuberkuloosiparantoista tarpeettomia muutamassa vuosikymmenessä. Bertel Strömmerin ja Mikael Nordenswanin suunnittelema Tampereen keuhkotautiparantola (1939) vauhdikkaine makuuparvekkeineen muutettiin 1960-luvulla sairaalaksi, ja tällä hetkellä se toimii vastaanottokeskuksena. Kuva: Aarne Pietinen / MFAKari Virran suunnittelemat laajennukset Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan ovat postmodernismin huipentuma suomalaisessa sairaala-arkkitehtuurissa. Sisäilmaongelmista kärsinyt potilastorni (1985) tullaan purkamaan Uusi Sydän 2025 -hankkeen yhteydessä. Purkulistalla on myös toinen Virran suunnittelema postmoderni klassikko, sairaalan henkilökunnan lasten hoitopaikaksi rakennettu Sinikellon päiväkoti (1987). Kuva: Kari Hakli / MFAHelsingin yliopistollisen sairaalan toimintojen keskittäminen Meilahteen ja Laaksoon jättää monta arkkitehtonisesti arvokasta rakennusta vaille käyttöä. Töölön sairaalakorttelissa Jussi Paatelan suunnittelema monumentaalinen Suomen Punaisen Ristin sairaala (1932) on tarkoitus muuttaa asunnoiksi, kun taas Veli Paatelan suunnittelema punatiilinen laajennus (1959) ja asuntola (1967) puretaan uuden asuinkorttelin tieltä. Kuva: HUS
Moderni vai traditionaalinen? Kutsuimme kolme asiantuntijaa keskustelemaan siitä, miten arkkitehtuurin tyylikeskustelu olisi mahdollista tuoda nykypäivään.
Pelkästään pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä noin 50 kerrostalokorttelin verran tyhjää toimistotilaa. Asunnoille taas tuntuisi olevan jatkuvaa kysyntää. Millä ehdoilla toimitila muuttuu asunnoiksi?
Arkkitehtuurilla on keskeinen rooli, kun yhteiskuntaa muutetaan eli jälleenrakennetaan ekologisesti kestävämmäksi. Millaisille periaatteille uuden arkkitehtuurin tulisi rakentua?
