Julkaistu lehdessä 1/2023 - Liike

Artikkeli

Kansanliikkeet, rakennusperinnön pelastajat?

Matti Jänkälä, Ella Kaira

Suurin osa Meri-Rastilan toria reunustavista rakennuksista on suunniteltu purettavaksi. Kuva: Yehia Eweis / Helsingin kaupunginmuseo

Helsingin Meri-Rastilassa asukkaat ovat pian parin vuosikymmenen ajan pyrkineet vaikuttamaan asuinalueensa kehittämiseen. He eivät ole ensimmäisiä, jotka huoli naapuruston muuttumisesta on saanut liikkeelle.

Helsingissä itäisen metroradan varrella Meri-Rastilan asuinalue odottaa perinpohjaisia muutoksia. Helsingin kaupunginvaltuusto päätti vuonna 2021, että viidesosa Rastilan rakennuskannasta eli 30 asuinkerrostaloa tullaan purkamaan. Meri-Rastila valmistui keskelle 1990-luvun talouslamaa, ja monet yksityiset asuntosijoittajat vetäytyivät rakennushankkeista. Tänä päivänä valtaosa alueen asuntokannasta on kaupungin vuokra-asuntoja. 

Meri-Rastilaa ravistelevaa kaupunkiuudistusta arvostelemaan on ryhmittynyt paikallisten asukkaiden muodostama liike. Pro Meri-Rastilan tarina alkoi vuonna 2003, kun kaupungin aikeet rakentaa Rastilan rantametsään aiheuttivat kiivasta vastustusta paikallisten keskuudessa. Kaavaehdotusta vastaan perustettiin työryhmä, joka on pyrkinyt vaikuttamaan kaavaprosessiin virallisia teitä kaavavalituksilla ja vetoomuksilla, mutta myös järjestämällä erilaisia tapahtumia ja mielenosoituksia.

Urbaanien kansanliikkeiden synty

Kansanliike (engl. social movement) koostuu ihmisryhmästä, joka pyrkii saavuttamaan yhteisen päämäärän kollektiivisella toiminnalla. Eurooppalaisten kansanliikkeiden synty liitetään osaksi laajempaa 1700–1800-lukujen yhteiskunnallista liikehdintää, jonka keskiössä olivat kiivas teollistuminen, kasvavat kaupungit sekä oikeuksiaan puolustava työväenluokka. Ennen 1900-luvun puoliväliä Euroopassa ja Yhdysvalloissa vaikuttaneet kansanliikkeet olivat usein tiiviisti tekemisissä poliittisten puolueiden kanssa.

Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä Euroopassa ja Yhdysvalloissa nähtiin yhtenään kaupungin-osia kurittavia rakennushankkeita, jotka riuhtoivat juuriltaan sekä rakennukset että asukkaat. Kaupunkien gentrifikaatio, asuntojen alati nousevat vuokrat sekä yhteiskunnallista järjestelmää kritisoimaan noussut vastakulttuurien aalto saivat liikkeelle myös äänekkään, oikeuksiaan puolustaneiden kaupunkilaisten joukon. Esimerkiksi New Yorkissa Greenwich Villagen asukkaat saivat kaadettua vaikutusvaltaisen kaupunkisuunnittelija Robert Mosesin ehdotuksen nelikaistaisesta moottoritiestä, jonka oli määrä halkoa kaupunginosaa. Uudistus olisi niittänyt altaan satoja rakennuksia sekä pakottanut tuhannet ihmiset muuttamaan muualle, mutta populaarikulttuuristakin tunnetut Manhattanin naapurustot säästyivät purkuaallolta. 

1960-luvulta lähtien kaupungit on nähty yhteiskunnallisen liikehdinnän näyttämöinä ja synnyttäjinä.

1960-luvulta lähtien kaupungit on nähty yhteiskunnallisen liikehdinnän näyttämöinä ja synnyttäjinä. Nopeasti reagoiva uutismedia mahdollisti tehokkaan tiedonvälityksen samalla, kun ajalle tyypilliset, laajamittaiseen purkamiseen johtaneet kaupunkiuudistukset synnyttivät liikehdintää entisestään. Urbaanit kansanliikkeet (engl. urban social movements) mainitaan kaupunkitutkimuksessa ensimmäisen kerran sosiologi Manuel Castellsin vuonna 1977 ilmestyneessä teoksessa The Urban Question. Sittemmin määritelmää on useasti täsmennetty vastaamaan suurta määrää erilaisia urbaanin aktivismin muotoja talonvaltauksesta ruohonjuuritason järjestöihin. Sosiologi Henri Lefebvren teoria oikeudesta kaupunkiin (ransk. droit à la ville) vuodelta 1968 loi perustan useille urbaaneille liikkeille, kuten yhdysvaltalaiselle Right to the City Alliancelle tai Latinalaisessa Amerikassa toimivalle Derecho a la Ciudad -liikkeelle, joiden pyrkimyksenä on vaalia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista kaupunkiympäristössä. 

Voimakkaaseen kasvuun tähtäävä talouspolitiikka, joka on johtanut rakennusten ennenaikaiseen purkamiseen, julkisrahoitteisen asuntotuotannon vähenemiseen ja julkisten kaupunkitilojen yksityistämiseen sekä valvonnan lisääntymiseen, on herättänyt vastustusta 1980-luvulta lähtien erityisesti eurooppalaisissa kaupungeissa mutta myös muilla mantereilla. Esimerkiksi ripeään kaupungistuneessa Kiinassa rakennusten kiivas purkaminen on saanut erityisesti keskiluokkaiset asunnonomistajat vastustamaan kaupunkiuudistuksia ja puolustamaan oikeutta asua kodeissaan.

Pro Meri-Rastilan kaltaisia asukasliikkeitä löytyy tänä päivänä kaupungeista maailmanlaajuisesti. Lontoossa Voice 4 Deptford on pyrkinyt vaihtoehtoisten kaavaehdotusten avulla vaikuttamaan suunniteltujen viheralueiden laatuun ja määrään sekä kaupungin suunnitelmiin rakentaa kalliita omistusasuntoja huokeiden vuokra-asuntojen sijaan. Tokiossa paikallisten muodostama Save the Shimokitazawa-liike pyrki kaupunkilaisille järjestetyissä työpajoissa löytämään vaihtoehtoisen suunnitelman kaupunginosaan suunnitellun moottoritien tilalle. Yhteistä asukasliikkeille on halu päästä vaikuttamaan kotiseutunsa kehittämiseen, josta he kokevat jääneensä paitsi.

Asukkaat ovat sisäpiiriläisiä, joilla on paras tieto lähiympäristostään.

Kaarlo Leppäsen suunnittelema korttelitalo Merirasti valmistui vuonna 1993. Kuva: Yehia Eweis / Helsingin kaupunginmuseo

Miten päätöksentekoon vaikutetaan?

Meri-Rastila on Helsingissä poikkeuksellinen kaupunginosa, koska sille on määritelty kaupunkiuudistusstatus eli se on yksi viidestä elinkaaressaan korjaustarvevaiheeseen tulleesta pilottialueesta Helsingin asumisen ja maankäytön toteuttamisohjelmassa. Helsingin kaupungin laadukkaaseen täydennysrakentamiseen tähtäävän strategian mukaan näiden alueiden kaavoituksen pitää toteuttaa poliittisessa päätöksenteossa määritellyt korkeat asuntotuotantotavoitteet. Kaupunkiuudistusten strategiassa vanhan purkamista perustellaan myös asukasjakauman tasapainottamisella, mikä on osa kaupunkiuudistusten strategiaa.

Meri-Rastilan kaavoituksesta viime vuosina vastannut arkkitehti Tuukka Linnas korostaa, että asemakaavoituksessa sovitetaan yhteen näkökulmia monelta taholta. ”Jos asemakaavan tavoitteet koetaan ristiriitaisina, on vaikea saavuttaa kaikkia miellyttävä lopputulos”, Linnas mainitsee. 

Päätökset yleiskaavoista, osayleiskaavoista ja asemakaavoista tehdään Helsingin kaupunginvaltuustossa, jonka jäsenet valitaan kuntavaaleissa. Uusien kerrostalojen rakentaminen on esimerkki kaupunginvaltuuston tekemästä arvovalinnasta. Äänestysaktiivisuus kuntavaaleissa on kuitenkin Helsingin suurpiireistä alhaisinta juuri Itä-Helsingissä. Asukasliikkeet voivat auttaa tuomaan esiin näkemyksiä, jotka eivät kuntavaalien kautta välity päätöksentekoon. 

Asukasliikkeet voivat auttaa tuomaan esiin näkemyksiä, jotka eivät kuntavaalien kautta välity päätöksentekoon.

Meri-Rastilassa paikallisten ja suunnittelijoiden eriävä suhtautuminen rakennettuun ympäristöön on tiivistynyt alueen rantametsään. Pro Meri-Rastila järjesti kaavoittajille ja kaupunginvaltuuston jäsenille tutustumiskävelyitä, joiden tarkoituksena oli tuoda esiin rantametsän luontoarvot sekä sen merkityksellisyys paikallisille. Lisäksi liike teki yhdessä osallisuuden edistämisestä kiinnostuneista asiantuntijoista koostuvan Our City ry:n kanssa varjokaavan eli vaihtoehtoisen asemakaavaehdotuksen, jossa esitettiin rakentamisen sijoittamista rannan sijaan olemassa olevan kaupunkirakenteen lomaan. Rantametsän rakentamispaikka pysyi kuitenkin ennallaan, ja asemakaavaehdotusta täsmennettiin vain yksityiskohdin. Paikalliset pystyivät lopulta vuosien kamppailun jälkeen vuonna 2020 ohittamaan kaavoittajien järkkymättömän kannan rantametsään rakentamisesta vaikuttamalla suoraan poliittiseen päätöksentekoon ja kaatamaan asemakaavan kaupunkisuunnittelulautakunnassa. 

 Meri-Rastilan kaavoituksessa asukkaita on osallistettu poikkeuksellisen paljon. Helsingin kaupungin vuorovaikutusasiantuntija Tiina Antila-Lehtonen korostaa vuorovaikutuksen itseisarvoa lopputuloksesta riippumatta. ”Vaikka asukas ei saisikaan kantaansa toteutumaan, on osallistumisella voimaannuttava vaikutus, joka vahvistaa uskoa demokratiaan.” Pro Meri-Rastilan -liikkeen jäsenet taas kokevat, että jos asukkaiden kannoilla ei ole vaikutusta, voi vuorovaikutuksella olla pikemminkin lannistava vaikutus. Helsingissä kaupunkilaisten kuulemiseen käytetään verkossa toimivaa Kerro kantasi -palvelua, jolla pyritään tavoittamaan mahdollisimman laajasti kaupunkilaisia. Pro Meri-Rastilan aktiivi Anna-Maija Virta kokee, ettei alusta mahdollista aitoa keskustelua. ”Kyselyissä voi antaa palautetta, mutta ne eivät synnytä keskustelua suunnittelijoiden kanssa. Asukkaiden kannat voidaan ohittaa ilman mahdollisuutta jatkoperusteluille”, hän luonnehtii.

Meri-Rastilan asemakaavan muutosehdotukset, 2021. Uudet rakennukset ovat valkoisia.

Vaikuttaminen tekee näkyväksi

Kotiseudun menettäminen ei tarkoita pelkästään kodin tai naapuruston fyysisen ympäristön menettämistä vaan ilmiöllä on myös sosiaalinen ulottuvuus. Kun asukkaat pakotetaan muuttamaan, katkeavat naapuruussuhteet ja muut heidän rakentamansa sosiaaliset verkostot. Epävarmuus tulevaisuudesta vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin jo ennen kuin rakennusten purkaminen on aloitettu. 

 ”Meri-Rastilaan muuttaessani tuli mieleen Firenze. Valitsin asunnon kadun puolelta, jotta voisin nauttia urbaanista tunnelmasta ja nähdä ihmisiä ikkunastani”, kuvailee asukas Anna-Maija Virta tuntemuksiaan Meri-Rastilasta. Itselleen tärkeitä paikkoja puolustavat asukkaat ovat sisäpiiriläisiä, joilla on paras tieto lähiympäristostään. Niin suunnittelijat kuin päätöksentekijät voisivat kuunnella huolellisemmin heidän näkemyksiään kotiseutunsa kehittämisestä ja luoda kaupunkiympäristöä, jossa halutaan asua pitkään. Kaupunkien kehittämisessä arvokamppailu materialisoituu rakennettuun ympäristöön ja erimielisyyksiä syntyy, kun yhdellä on tunneside paikkaan ja toisella ei. Siinä missä uuden rakentamisen taloudellinen arvo on helposti laskettavissa, ei kaupunginosan tai rakennuksen sosiaalisen arvon määrittelyyn löydy samanlaisia mittareita.

Näkymä Meri-Rastilan torilta asemakaavaehdotuksessa. Visualisointi: Ettala Palomeras / Nomad Arkkitehdit

Helsingin kaavoittajia kiireeseen ajavat kunnianhimoiset asuntotuotantotavoitteet. Uutta kaavavarantoa tulee tuottaa joko nopeasti tai suuria määriä. Nopea kaavoitus voi kuitenkin kostautua, jos kaavat kaatuvat asukkaiden vastustukseen. Keskusteluyhteyden luominen paikallisiin mahdollisimman varhain ennen suunnitelmien lukkoon lyömistä olisi tärkeää kaupunkiuudistuksia tehtäessä. Uudet toimintamallit asukkaiden kuulemisessa voisivat tarjota ratkaisuja kaupunkiympäristön kehittämiseen, jossa myös sosiaaliset arvot toteutuvat. Pro Meri-Rastilan aktiivi Lea Kahra vertaa suunnittelua vanhan talon ostamiseen: ”Kun muutat vanhaan taloon, pitäisi siinä asua vuosi ennen ensimmäistä remonttia. Tämän jälkeen talo tulee tutuksi ja selviää, mitä muutoksia todella tarvitaan.”

Merirastilalaiset ovat kokeneet jääneensä kuulematta heidän kotiseutunsa tulevaisuudesta päätettäessä. Moona Tikka selvitti Meri-Rastilan kaavoitusprosessia käsitelleessä maisterintutkielmassaan vuonna 2022, että lähes kaikki asukkaat vastustavat alueen purkamista. Pro Meri-Rastilassa korostetaan, että asukkaat eivät halua vastustaa muutosta silkan vastustamisen takia vaan he haluavat olla mukana muutoksessa. Asukkaiden osallistumisella kaavoitusprosessiin voi olla kauaskantoisia, positiivisia vaikutuksia sekä yksilötasolla että yhteiskunnassa. Jos yhteiskunta on tehnyt näkymättömäksi, voi vaikuttamisella oman kotiseutunsa tulevaisuuteen olla voimaannuttava vaikutus: näkyväksi tuleminen. ↙

MATTI JÄNKÄLÄ
Arkkitehti, jonka kiinnostuksen kohteita ovat korjausrakentaminen, moderni rakennusperintö sekä arkkitehdin rooli antroposeenin aikakaudella.

ELLA KAIRA
Arkkitehti, joka on kiinnostunut tasa-arvoisesta kaupunkiympäristöstä.  

Kirjoittajat tutustuivat Meri-Rastilaan You Tell Me -kollektiivin kautta.